Runoelmia by Kaarlo Kramsu


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 25

Se laulu vienon-suruinen
On niinkuin luonto Suomen;
Mut my�skin l�mmin, toiveinen
Kuin kansan uusi huomen.

Se lauloi voimaa ihanteen
Ja lempee hehkuvinta:
Sen laulun tunsi omakseen
Jokainen nuori rinta.

Se neuvoi Luojaan luottamaan
Ja ep�toivon poisti,
Se n�ytti, kuinka onni maan
Silmiss� lasten loisti.

Ja syd�mihin lapsien
My�s lietsoit pyh�� tulta:
He opeit maansa rakkauden
Ja aatteet suuret sulta.

Ja aatteet lapsiin tarttuvat
Ne lumoin mahdillansa;
Mut lapset kerran varttuvat
Ja ovat Suomen kansa.

Vaikk' k�tkettyn� syd�miin,
Ei haihdu aatteen taika,
Mut kerran kansain n�kyviin
Sen nostaa uusi aika.




Hylj�tty.


Mun Katrini, mun hylj�ten,
Jo otti toisen kullan,
Kai murtuneena vaipunen
Nyt alle mustan mullan!

Niin raskas musta multa on,
Kun peitteeksi sen saapi;
Mut virta kuohuu vallaton
Ja luoksens houkuttaapi.

Ja rantahan sen onneton
M� rienn�n kiihkoisasti:
Kai kavaluuttas, uskoton,
S� kadut kuoloos asti.

Mut virran yli vaahtoovan
M� hurjin voimin soudan
Ja toisen kullan kauniimman
M� tuolta puolen noudan.




Her��m�t�n.


Riehui muinen vainon tuuli,
Pilvet p�iv�n peittiv�t;
Kuolleeks Suomen moni luuli,
Multaa hautaan heittiv�t
Mutta Suomi nukkui vaan,
Uutta aikaa vartoissaan.

Haudan p��lle nostettihin
Patsas raskas, kivinen;
Patsaasehen piirrettihin
Nimi vieraskielinen.
Mutta Suomi nukkui vaan,
Uutta aikaa vartoissaan.

Omat lapset haudallansa
Pilkkailivat �iti��n;
Vieras mieli rinnoissansa,
Vieras myrkky mieless��n.
Mutta Suomi nukkui vaan,
Uutta aikaa vartoissaan.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sat 20th Dec 2025, 7:01