|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 24
Mut ei viel� �iset vallat luopuisi n�in saaliistaan:
Eloon p��sseen kansan sy�st� tahtoisi ne kuolemaan,
Kahlehtia kansan mielen, ry�st�� kansan kielenkin,
Kauan taistellehen murtaa vihdoin juonin kavalin.
Vasta noussut p�iv� poistuu, eksyy Suomi polultaan:
*Toinen Aleksander* nousi kansaa vapauttamaan.
Juonet katkoi kavalitten, valon kansalle taas toi,
Vapahana kiitostansa Suomen kansan kieli soi.
Polun kansallemme raivas, jolle johti eksyneen:
Valkeuteen polku viepi, viepi onneen, vapauteen!
Kansat monet kiitt�� t�it� jalon ruhtinaamme t��n:
Hartaammin kuin Suomen kansa kiit� h�nt' ei yksik��n,
"*Aleksander*", nimi armas, aina sinut kuullessaan
Syd�n sykk�� Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan!
Surun synk�n Suomalaisen rintaan loi sun kuolemas,
Kun ei kuolla saanut eest�s, *vapauttajaruhtinas*!
Vapahana valon tielle Suomen kansa k�ynyt on,
Ep�toivon vaihtanunna valoisahan toivohon.
Entisyys nyt tiellens luopi turhaan tummaa varjoaan:
Vaikka suruja se toikin, h�pe�� ei milloinkaan.
Synkk� polku Suomen kansan; harvoin loisti t�htik��n,
Avun-huokaukset hukkui ep�toivon pime��n.
Kova onni kansaa murti, ep�ilykseen sy�ksi sen;
Mut ei sy�st� voinut tielt� oikeuden, totuuden.
Nyt on p�iv� koittanunna, Suomen kev�t alkanut,
Suomen kansa her�nnynn�, valohon jo astunut.
Mik� �inen valta voisi nyt sen saada horjumaan
Taistelussa eest� maansa, eest� rakkaan ruhtinaan?
Kev�t luonnossa nyt onpi, kansalla my�s kev�t on:
Kev�ttoivoin rinnassansa k�y se uuteen elohon.
Uusi Aleksander nousi! Mik� rinta kylm�ks j��
Nyt, kun kansa luottain nuorta ruhtinastans terveht��!
"*Aleksander*", nimi armas, aina sinut kuullessaan,
Syd�n sykk�� Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan!
Luojaltansa Suomi t�n��n rukoileepi onneas,
Siunausta toimillesi, *kev�ttoivoin ruhtinas*!
Kirkas nyt on toivon taivas; mut sen pilvet peitt�� vois,
Nousta myrskyt riehumahan, rauhan riist�� maasta pois.
K�yk��n niinkin: Suomalainen taisteluhun riehuvaan
Riemulla k�y eest� maansa, eest� rakkaan ruhtinaan.
Z. Topeliukselle.
(Joukahaisessa v. 1883).
Jo aurinkoinen kultiaan
Loi maille, maisemille,
Ja laulut kohos kaikumaan
Sen sulo s�tehille.
Ja Suomen kansa havahtuin
Nuo laulut kummat kuuli,
Ja syd�n sykki innostuin,
Jonk' kuolleheks jo luuli.
Nyt ikivanhat nietokset
Jo sulas laulun valta:
K�y esiin hengen aartehet
Taas talvipeiton alta.
Ja kansa, tuntein itsens�,
Nyt hehkuu taisteloihin;
Mut kiitoksensa, lempens�
Se kiint�� laulajoihin.
Se parhaimpainsa parvehen
Sun nimes aina sulkee,
Ja laulus, laulu syd�men,
Syd�miin aina kulkee.
Previous Page
| Next Page
|
|