Runoelmia by Kaarlo Kramsu


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 26

Mutta vihdoin p�iv� valkes,
Koitti aamu Suomenkin,
Raskas hautapaasi halkes,
Loisti s�teet hautaankin.
Mutta Suomi nukkui vaan,
Uutta aikaa vartoissaan.

Haudan luona, viipyin hetken,
Uuden ajan henki huus:
"Alkanut jo olen retken,
Ala Suomi elo uus!"
Mutta Suomi nukkui vaan,
Uutta aikaa vartoissaan.

"Hengen ��ni soi vaan kerran:
Jok' ei kuule, kuolkohon!"
Suomi havahtui sen verran,
Ett� sanat kuullut on:
Kylkens sitten k��nsi vaan,
Uutta aikaa vartoissaan.




Jos ois.


Jos leivon ��ni ois kaunis mulla,
Niin sulle, kultain, m� laulaisin
Ja sy�mmes hell�n niin laulelulla
M� lemmen hehkumin lumoisin.

Ei ��nt� leivon oo suotu mulle,
Rumemmin ��nn� ei korppikaan;
Tok' laulan, kultain, m� yh� sulle,
Kosk' ei oo korvaa sull' ollenkaan.




Laulu-Hansa.


Ukko pieni, k�yr�selk�inen,
Nuorille ja aikaisille tuttu,
Laulunsa jo lauloi viimeisen.
Lyhyt onpi el�m�ns� juttu:
Pitk� tiens�, ahdas maailmansa,
Muust' ei huolinut kuin lauluistansa.

Nuori oli. -- Tuoni is�n vei. --
Peri maan ja tuli is�nn�ksi.
Teki lauluja, vaan ty�t� ei.
Vietiin maa. H�n mieron tielle l�ksi.
Vanhaks tuli, k�yr�ks varreltansa,
Sama vaan ain' oli luonnoltansa.

Kyl�st' toiseen, huoletonna vaan
Huomisesta, kulki Laulu-Hansa,
Lapsiparvi aina seurassaan,
Kyl�n teit� h�nen astuissansa.
Sitten kuulemahan lauleloita
Tulvaamalla tulvas kuulijoita.

Suur' ei ollut mahti laulujen,
Pilviin kohonnut ei niiden henki,
Vaikka kyll� kultasirusen
Joukosta l�ys joskus rikkojenki.
Mutta Hansa lauloi, eik� moista
Miettinyt ees kenk��n kuulijoista.

Ruokaa h�lle kyllin tarjottiin,
Saipa pirtiss' sitten viett�� y�t�.
Viel� pilkattiin ja soimattiin,
Ett' ol' laiska eik� tehnyt ty�t�.
Mutta, kuullen pilkan, katkeruuden,
Laulu-Hansa mietti laulun uuden.

Pilkkaa k�rsi kyllin el�iss��n,
Vaan kun kuolemastans levis tiedot,
Kuulunut ei ivan ��nt�k��n:
Suri silloin lapsiparvet liedot;
Aikaisetkin, mielet murenessa,
Kyyneltyiv�t Hansaa muistellessa.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sat 20th Dec 2025, 9:13