|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
Mut silloin sana kaikui ter�v�, voimakas:
Tuon elonsanan lausui mies uljas, tarmokas.
Sen mink� h�m�r�sti tuns' Suomi rinnassaan,
Sen selv�sti h�n lausui, h�n lapsi Suomenmaan:
"Ei koita y�si, Suomi; jo p�iv�s tullut on:
Ei kuolla voi se kansa, mi pyrkii elohon.
Nuo �iset sumut vieraat ne poista mielest�s
Ja tulevainen onnes vaan etsi itsest�s."
"Sun vihan myrskyt murti, hajoitti ajan vuo:
Nyt itse pirstaleistas taas Suomen kansa luo.
Sun kieles vieras sorti: se voimaan nosta taas,
Ja itse uljain mielin k�y ohjiin oman maas."
Ja pilvet unelmitten jo halkas sana tuo.
Ja toivon p�ivyt Suomeen taas valoansa luo.
Ja rohkeutta vuosi se kansaan murrettuun:
Sen *haudan* partahalta vei *elon*-taisteluun.
N�in *Snellman* kansans nosti, sen taisteluhun vei:
Jos horjui joskus kaikki, niin horjunut h�n ei;
Ja kuinka �iset vallat ne vastaan el�m�i,
H�n hyv�ks Suomen onnen jaloimmat iskut l�i.
Nyt yli Suomen niemen k�y sana riemuinen,
Kuin tuli hehkuvainen, kuin myrsky pauhaten:
Ei W�in�n kansa kuollut, eik' ota kuollakseen,
Mut uuden ajan *itse* se luopi itselleen.
II.
Me kansa Suomen aamukoin,
Sen toiveiden, sen taisteloin
Ens innostuksen kansa!
Miks mieli�mme l�mmitt��
Niin ihanasti p�iv� t��?
Mi taika mukanansa?
Nyt juhlanhetki meill� on,
Mi tyynti, saatti lepohon
Jo taisteloinkin vimman.
Ne mielt' ei h�irit� nyt saa:
Nyt juhlaa viett�� Suomenmaa
Poikansa parahimman.
Kuin moni, mielin uljahin,
Riens eest� valon rivihin,
L�i iskun, -- eik� harhaan!
Mut kaatui, eik� n�hnytk��n,
Mi seuraus ol' iskun t��n,
Mi he'elm� ty�ns� parhaan.
Soi toisin onni h�nellen,
Jolleka Suomi riemuiten
Nyt kantaa kiitoksensa.
Ty�ns' hedelm�n h�n n�kee jo:
Ty�n suuren suuri palkkio
N�in tuli osaksensa.
Kun jouten toiset haaveksi,
Niin taistoon silloin uskalsi
H�n maansa eest� armaan.
Ei n�hty h�nen taantuvan,
Vaikk' usein ty�t�ns uhkaavan
H�n n�ki hallan harmaan.
Nyt illall' i�n taistelun
H�n n�kee kauan kaivatun
Jo voiton rusoituksen,
Ja palkaks t�iden suurien
Nyt kuulee kansans' syd�men
Hartaimman siunauksen.
Ja kiitollisin syd�min,
N�in kielin sadoin tuhansin
Nyt vannoo Suomen kansa:
Ei tekos kuole konsanaan,
Sen suojaa kansa Suomenmaan
Armainna aarteenansa.
Previous Page
| Next Page
|
|