|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 21
W�in�n ��nen Suomi kuuli, tunsi tulen rinnassaan,
Tunsi voiman hengess�ns�, tunsi tarmon tahdossaan. --
Mut ei murru mielest�ns�, vaikka muuta murtuiskin,
Nimi sen, ku laulun l�ysi, nimi Elias L�nnrotin.
Mutta viel� salvat, teljet kansan eess� kohoaa:
Uusi sampo, kansan kieli, suljettu on niiden ta'a.
Mutta ty�h�n kansa k�ypi, n�kee salvat s�rkyv�n:
Ty�ss� siin�, eell� muita, L�nnrot aina n�hd�h�n.
Raivas polun kansallensa, kivet raivas tielt� pois.
Kivet raskaat, suuret, joit' ei kaikki urhot siirt�� vois.
Ik� painoi hartioita, vaan ei j�ljelle h�n j��:
Eest� Suomen, eell� muiden, raatoi vanhus harmaap��.
Ty� on tehty, perusteena
Vastaisuutemme se on.
Ty�mies laski uupuneena
P��ns� iki lepohon.
Surren seisoo Suomen kansa,
Lailla joukon voitokkaan,
Jolta, juuri voittaissansa,
Paras urho temmataan.
Kunniata haudallansa!
H�nen raivaamans on tie,
Jota kulkee Suomen kansa:
Uusiin voittoihin se vie.
Voitot, joit' ei unhe peit�,
Mitk� Suomi saaneekin,
Kunnian ne seppeleit�
Haudalle on L�nnrot'in.
Juhana Vilhelm Snellman.
(Luettu Oulun Suomalaisen Klubin viett�m�ss� Snellmanin-juhlassa
Toukokuun 12 p. 1881).
I.
Ja Suomen kansa nousi, havahtui unestaan,
Kun uuden ajan henki puhalsi yli maan.
Nyt ajan aaltoloille loi katseen himme�n:
Ol' outoa niin kaikki silmiss� her��v�n.
Ja mieleens� nyt johtui vuossatain unelmat,
Nuo verta uhkuvaiset, nuo kuolon kamalat,
Nuo, joiden surkeutta niin itki katkeraan,
Niin ett� her�s raukka h�n kyynel poskellaan.
Nyt muisti, kuinka vieras jo aikaan h�m�r��n
Maan ry�sti h�lt�, kalpa ja risti k�dess��n.
H�n pojat parhaat Suomen l�i miekoin ter�vin
Ja Suomen ohjat otti nyt k�sin verisin.
Ja sitten seuras aika niin kolkko, sumuinen,
Ja yh� Suomi sortui poluilta isien,
Ja hurmevuohon hukkui jo joukko Jumalain,
Ei maassa sorretussa soi ��ni laulajain.
Ja yh� Suomen peitt�� verinen vainon-y�,
Ja vihamiehen kalpa sen lapset yh� ly�;
Sen lapset n�lk� tappaa, ne perii vieras maa:
Heit' unissansa Suomi se surren vaikertaa.
N�in uni yh� uudet niin synk�t kuvat luo,
Ei rauhaa Suomen saada nuo �iset peikot suo.
Mut vihdoin toki haihtuu jo usvat uinailuin,
Ja Suomi ajan uuden nyt n�kee kummastuin.
Ja ��net h�lle kuiskaa: "jo kuole kurja pois!
Mit' teht�v�t� t��ll� sinulla en�� ois?
Oot mykk� muukalainen sun maillas omillas:
Oot my�nyt kieles, kurja; pois nukuit onnestas."
Ja surren Suomi seisoo: ei tahtois kuollakaan,
Mut turhaan elon-voimaa h�n etsii unistaan.
Vaan haudoista ne haastaa, ne kalmaa hajahtaa,
Ja hautaa kohden Suomi jo p��ns� kallistaa.
Previous Page
| Next Page
|
|