|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 20
Mut pappi lausui, manalaan
Menneeksi Sannan kuullen:
"N�in moni vartoo onneaan,
Sen et�h�ll� luullen,
Ja tied� viel' ei kuollessaan,
Kuink' eli likell' onneaan."
Laulumme.
Miks moitit, Suomi, ett� laulajoillas
On heikko ��ni, heikko kuntokin,
Ja ett� W�in�n kannel vainioillas
Ei en�� kaiu sulo s�velin?
Ken vapaaks syntyi, kituu kahleissansa
Ja intons sumeassa surkastuu;
Ei voimakkaana virtaa laulantansa,
Vaan vienoks valitukseks muodostuu.
Mutta jos Suomi kerran rohkeasti
S� astut vapauden taistohon
Ja murrat kahleet, joihin viekkahasti
Sun voimas, onnes kiedottuina on.
Niin silloin kanteleelta katoaapi
Se este, joka tukehdutti sen,
Ja korkealle laulu kohoaapi,
Kuin lintu h�kist�ns� paeten.
Elias L�nnrot.
(Luettu Turun Suomalaisen Seuran surujuhlassa, L�nnrot'in
hautausp�iv�n�, Huhtikuun 3 p:n� 1884).
Surren seisoo Suomen kansa, surusanan saatuaan:
J�lleen kaipaapi se yht� parhaimpia poikiaan.
Kaatunut on viimeinenkin j�sen urhojoukon sen,
Joka murti Louhen vallan, saattoi sammon Suomehen.
Kansan mielen muistot t�ytt��, uuteen eloon virkoaa:
Haudan luona kuuluvimmin muiston ��ni kajahtaa.
Muistot kertoo vainajasta, kertoo elon-ty�st� sen,
Mit' ol' ennen Suomen kansa, ja mit' on se j�lkehen.
Pois kun l�hti W�in� maasta, hylk�s kansans eksyneen,
J�tti soiton j�lkehens�, tenhovoiman, kanteleen;
Mutta katos mahti maasta, l�htiess� mahtajan,
Unhe valtas laulun vallan, vallitessa vierahan.
Piti muinen hengenvoiman Suomen suku suojanaan,
Murti juonet sortajitten tenholauluin, soitollaan:
Vaan kun haihtui is�in mahti, laulu unohduksihin,
Silloin nukkui hengen voima, taukos tarmo tahdonkin.
Mutta raivoon myrsky nousi, tuli aika taistelun:
Suomi, unen valtaamana, n�ytti kuoloon tuomitun.
Kansan parhaat sit� huusi, kutsui sotaan nousemaan.
Uinaillen se huudot kuuli, mut ei noussut kuitenkaan.
Riensi silloin nuorukainen, maansa lempi sy�mess��n,
Kansallensa avun-tuojan, her�tt�j�n etsim��n.
Virkoomaan h�n j�lleen tahtoi hengen voiman uupuneen,
Tahtoi l�yt�� kansallensa tenholaulun, kanteleen.
Ja h�n kulki j�rvein rannat, samos salot sumeat,
Uupumatta etsi vaarat, valottomat notkelmat;
Lemmen voima h�nt� johti er�maiden syd�miin,
Sielt� l�ysi laulun vanhan, kanteleen toi n�kyviin.
Laulun toi h�n kansallensa, mahti sen on ennallaan:
Hengen hehkumaan se saapi, luonnonkin saa taipumaan.
Kun sen taika kansaan koski nukkuneesen, murrettuun,
Ty�h�n hehkui kansan henki, elon-ty�h�n, taisteluun.
Previous Page
| Next Page
|
|