|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 28
V�hitellen rupesivat Legreen tilukset n�kym��n. Kartano oli ennen ollut
varakkaan ja sivistyneen omistajan hallussa, joka kaikin tavoin oli
kaunistellut paikkaa. Mutta kun se h�nen kuoltuaan joutui Legreen
k�siin, oli t�m� viisi v�litt�nyt sen kauneudesta. P��asia oli saada
suurinta hy�ty� ja kaikki edellisen omistajan tekem�t parannukset ja
kaunistukset rappeutuivat hoidon puutteessa.
Muinoin rehoittava puutarha oli rikkaruohojen peitt�m�, k�yt�v�t ummessa
ja tasainen pihanurmikko poljettu ja paalutettu hevosten kiinnipanoa
varten. Pitkin pihaa n�htiin s�rkyneit� saviastioita, oljenkorsia ja
muuta romua.
P��rakennus kertoi kyll� entisist� suuruuden ajoista, mutta nyt se oli
mit� surkeimmassa kunnossa, ikkunat rikki tahi laudanpalasilla paikatut,
koristukset r�nstyneet, patsaat puoleksi lahonneet.
Vaunun py�rien ritin� her�tti nelj� vihaista koiraa, jotka t�yt�siv�t
tulijoita vastaan ja olivat v�h�ll� iske� hampaansa Tuomoon ja h�nen
tovereihinsa, vaikka esiinjuoksevat palvelijat sit� tarmonsa takaa
estiv�t.
"T�ss� n�ette, mik� teit� odottaa", selitti Legree silitellen koiriaan.
"N�it� koiria on yksinomaan kasvatettu karanneiden orjien vainoomista ja
kiinniottamista varten. Yht� mielell��n ne s�isiv�t jonkun teist� kuin
tavallisen illallisensa. Olkaa siis varoillanne."
"Mit� muuten kuuluu, Sambo", sanoi h�n sitten k��ntyen er��n repaleisen
miehen puoleen, joka h��r�si vaunujen ymp�rill� ja koetti kaikin tavoin
her�tt�� is�nt�ns� huomiota.
"Kaikki on varsin mainiosti, hyv� herra."
"Oletko muistanut toimittaa kaikki, mit� min� k�skin", kysyi h�n sitten
toiselta neekerilt�, nimelt� Quimbo.
"Siihen voitte luottaa", vastasi Quimbo.
N�m�t orjat olivat Legreen ensimm�iset ty�miehet. H�n oli harjoitellut
heit� julmuuteen ja raakuuteen samalla tavalla kuin verikoiriaan. Ja nyt
he nauttivat siihen m��rin h�nen luottamustaan, ett� saivat h�nen poissa
ollessaan olla ty�njohtajina. Silloin he aina osottivat mit� hirmuisinta
julmuutta muita kohtaan, sill� sellainen kun on herra, sellainen on
palvelijakin.
"Katsos tuossa, Sambo", komensi Legree, "saata n�m� miehet
ty�v�enasumuksiin!"
N�m�t muodostivat pitk�n rivin vajoja, eiv�tk� edes ansainneet
ihmisasunnon nime�. Tuomo k�vi alakuloiseksi n�hdess��n ne jo vaan
ulkoap�in. H�n oli kuitenkin toivonut omaa pient� suojaa, vaikkapa
kuinkakin yksinkertaista, miss� olisi saanut viett�� joutohetkens�
hiljaisuudessa ja lukea raamattua. H�n pilkisti er��seen vajaan; siell�
ei ollut yht�k��n huonekalua, tyhj�t sein�t vaan ja v�h�n pahnoja
lattialla. Totta puhuen ei se ollutkaan lattia, vaan paljas maa, jonka
orjien jalat olivat kovaksi astuneet. "Mik� n�ist� h�kkeleist� tulee
minun omakseni", kysyi Tuomo.
"En tosiaankaan tied�", vastasi Sambo, "t��ll� on jo yllin kyllin v�ke�
joka paikassa. Menk�� tuonne", sanoi h�n viimein osottaen er�st� vajaa.
My�h��n illalla palasivat h�kkelien v�syneet ja repaleiset asukkaat
suurissa parvissa. He olivat �re�t ja k�rtyiset, eiv�tk� katselleet
uutta tulokasta suopein silmin. Ei kuulunut yht�k��n tervehdyst� tai
iloista sanaa. K�he�t, karkeat ��net vaan toruivat k�simyllyjen
ymp�rill�, joilla heid�n tuli jauhaa maissia leipoakseen illalliseksi
maissikakkuja. P�iv�nkoitosta asti he olivat olleet ty�ss�, Sambo ja
Quimbo piiskoineen kiintereill�, sill� nyt oli juuri kiirein aika. He
olivat paahtavassa kuumuudessa poimineet pumpulia pensaista ja nyt piti
viel�, jos halusi sy�d�, valmistaa maissileip�� ja sitten vasta p��si
lep��m��n.
Myllyj� oli v�h�, jauhajia paljo, ja siksi syntyi hirmuinen ottelu ja
kiista niiden ymp�rill�. Heikommat neekerit ja naiset ty�nnettiin pois
ja saivat odottaa vuoroansa puoliy�h�n.
Tuomo oli v�synyt pitk�st� k�velyst� ja muutenkin n��nnyksiss�, sill�
h�n oli koko p�iv�n ollut ruoatta.
"Tuossa saat", sanoi Quimbo ja viskasi h�nelle pussin, joka sis�lsi
hiukan maissia. "Hanki nyt itsellesi ruokaa, mutta ole s��st�v�inen,
enemp�� ei anneta t�ll� viikolla."
Previous Page
| Next Page
|
|