|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 29
[Kuva: Orjat puuvillan korjuussa.]
Tuomon oli my�h�seen odottaminen, ennenkuin p��si jauhamaan, ja sitten
h�nt� liikutti kahden vanhan vaimon v�symys niin, ett� ensin jauhoi
heille, ennenkuin rupesi omia kakkujaan valmistamaan. T�llainen pieni
avuliaisuus oli jotakin vallan uutta t�ss� piiriss�, jossa itsekk�isyys
ja oma etu oli kunkin m��r��j�n�. Sill� kun ihmisi� kohdellaan, kuin
j�rjett�mi� olentoja, vajoavat he my�skin elukoitten kannalle.
Vaimot h�mm�styiv�t. Heid�n karkeat muotonsa lieventyiv�t ja he
rupesivat nyt vuorostansa kypsent�m��n Tuomon kakkuja.
Sill� v�lin otti Tuomo raamattunsa taskustaan, sill� h�n oli lohdutuksen
tarpeessa.
"Mik� se on", kysyi toinen naisista.
"Se on raamattu", vastasi Tuomo.
"Vai on. Enp� ole sellaista n�hnyt, sittenkuin olin Kentuckyss�. Siell�
em�nt�ni minulle v�list� luki, mutta ei t��ll� kuulla kuin
ruoskanly�ntej� ja kirouksia."
Toinen naisista rupesi nyt utelemaan, mik� raamattu oikeastaan oli,
sill� sellaisesta h�n ei ollut kuullut puhuttavankaan. Kun h�n n�ki
Tuomon sit� lukevan, pyysi h�n my�skin saada kuulla sielt� jotain.
Tuomo luki: "Tulkaat minun tyk�ni kaikki te, jotka ty�t� teette ja
olette raskautetut, ja min� tahdon virvoittaa teit�."
"Kauniita sanoja nuo", arveli nainen. "Kuka niit� sellaisia puhuu?"
"Herra Jesus", vastasi Tuomo.
"Jos vaan tiet�sin, miss� h�n on, niin menisin h�nt� etsim��n...
Virvoituksen tarpeessa tosiaankin olen, mutta tuntuu silt�, kuin ei sit�
olisikaan minua varten. Ruumiini on aivan rikki runneltu, min� v�risen
ja vapisen p�iv�t umpeen, sill� Sambo toruu alinomaa. Ja vasta puoliy�n
aikana min� saan illalliseni valmiiksi ja p��sen levolle. Tuskin olen
sitten ummistanut silm�ni, ennenkuin torvea jo puhalletaan ja taas on
nouseminen. Kaikesta t�st� kertoisin sille herralle, jos h�net vaan
l�yt�isin."
-- "H�n on t��ll�, h�n on joka paikassa", sanoi Tuomo.
-- "�lk�� uskotelko minulle sellaista. Kyll� min� sen paremmin tied�n.
T��ll� h�nt� ei ole ja nyt min� menen nukkumaan"...
Naiset vet�ysiv�t koppiinsa ja Tuomo yksin j�i sammuvan tulen ��reen
istumaan. Kuu kumotti �isell� taivaalla ja katseli tyyneesti t�t� sorron
ja surkeuden n�ytt�m�paikkaa.
Kauvan aikaa istui Tuomo k�det ristiss�, raamattu polvellaan. H�nen
p��ss��n risteiliv�t kummat ja oudot ajatukset. H�n muisteli pettyneit�
toiveitaan ja n�ki edess�ns� el�m�n t�ynn� surua ja kurjuutta. H�nen
tavallinen tyyneytens� ja luottamuksensa oli poissa ja pime� y� vallitsi
h�nen sielussaan. H�n nousi yl�s toivotonna ja astui horjuvin askelin
siihen vajaan, jonka Sambo oli h�nt� varten m��r�nnyt.
Lattia oli jo milt'ei t�ynn� nukkuvia, v�syneit� ihmisraukkoja. Tuomo
k��riytyi vanhaan risaiseen peittoon -- muita s�nkyvaatteita ei ollut --
oikasi j�seni��n ja nukkui.
Unissaan h�n kuuli suloisen ��nen. H�n oli istuvinaan Evan kanssa
turvepenkill� ja pienokainen luki h�nelle: "Jos sin� vesiss� k�yt, niin
min� olen tyk�n�s, ett'ei virrat sinua upota. Ja jos sin� tulessa k�yt,
et sin� pala ja liekin ei pid� sinua sytytt�m�n." Sanat sulivat viimein
taivaalliseen soittoon. Lapsi katseli h�nt� kauniilla silmill��n
lempe�sti ja niist� l�htev� valo ja l�mp� meni suoraap��t� syd�mmeen.
XII.
Tuomo oppi muutamassa p�iv�ss� tuntemaan olot uudessa paikassaan. H�n
n�ki suuria ep�kohtia ja ��ret�nt� viheli�isyytt�, mutta toivoi
kuitenkin ahkeran ty�ns� ja v�sym�tt�myytens� kautta voittavansa
pahimmat vaikeudet. Ja kentiesi h�n tulevaisuudessa viel� p��sisi pois
t�st� paikasta. Legree havaitsi Tuomon kykenevyyden. H�n piti Tuomoa
erinomaisena ty�miehen�, mutta tunsi koko ajan syv�� vastenmielisyytt�
h�nt� kohtaan.
Previous Page
| Next Page
|
|