|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 27
Naiset huokasivat syv��n ja koko orjajoukko n�ytti huolestuneelta ja
alakuloiselta, mutta Legree py�r�ytti kantap�it��n ja meni ruokasaliin
saadakseen lasin konjakkia.
"N�in min� alussa aina kohtelen orjiani", sanoi h�n er��lle
herrasmiehelle, joka oli seisonut l�heisyydess� ja kuullut h�nen
puheensa. "Se kuuluu minun kasvatusohjelmaani."
"Vai niin", vastasi vieras ja katseli Legreet� kuin ulkomaan el�int�.
"Niin, luottakaa siihen, en min� ole mik��n maitosormi, jota nen�st�
vedet��n. Katsokaa k�mment�ni, se on k�ynyt kivikovaksi neekeri�
kurittaessa. Koettakaa."
Vieras kosketti sit� sormiensa p�ill� ja lausui:
"Tosiaan, se on kova. Arvaan ett� syd�mmenne t�ss� kuritusty�ss� on
k�ynyt yht� kovaksi."
"Se on kyll� luultavaa", kohotti Legree. "En kuulu herkk�syd�mmisiin
l�per�ihin, ei neekerit minua peijaa, ei valituksillaan, ei
imarruksillaan."
"Kuinka kauvan teid�n orjanne kest�v�t?"
"Se riippuu heid�n ruumiinrakennuksestaan", selitti Legree. "V�kev�mm�t
kest�v�t kuusi ja seitsem�n vuotta, heikommat pari kolme. Min� en huoli
heit� s��st��. Kulukoot! kyll� min� ostan uusia. Se k�y kaikkein
halvemmaksi ajan pitk��n. Ensi aikoina oli minullakin tapana heit�
hemmotella, antaa rohtoja ja peitteit� heid�n sairaina ollessansa ja
pit�� heit� siistiss� vaatteissa. Mutta ei se kannattanut. Siit� oli
vaan kulunkia ja vaivaa. Nyt annan heid�n raataa niin kauvan, kun
pysyv�t pystyss�, huolimatta siit�, ovatko terveit� vai sairaita. Se on
kaikkein mukavinta."
Silla aikaa kun Legree toi esiin "viisaita kokemuksiaan", kiiti laiva
koko ajan eteenp�in virtaista Red River jokea pitkin. Sen vesi oli
sameata ja punertavaa, sen rannat yksitoikkoiset ja jyrk�t. Ei ollut
mit��n vaihtelua, ei yht�k��n n�k�alaa, joka olisi vieh�tt�nyt silm��.
Luonto n�ytti yht� kolkolta ja toivottomalta kuin neekerien kasvot.
Viimein laiva pys�htyi er��n pikkukaupungin luona ja Legree omineen
astui maalle.
XI.
V�synein askelin jatkoi Tuomo ja h�nen kumppaninsa matkaa Legreen
tilalle. Heid�n edell�ns� ajoi Legree itse naisorjien kanssa
kuormavaunuissa ja katsahti tuon tuostakin taaksensa.
Tie, joka v�list� kulki synkkien havumetsien l�pi, v�list� taas
malkasiltoja pitkin r�meikk�jen yli, oli ep�tasainen ja raivaamaton.
Tuuli humisi puiden latvoissa ja r�meik�ss� kasvavien pensaiden v�liss�
luikerteli iljett�vi� k��rmeit�.
T�m� tie olisi jo tuntunut kolkolta sellaisellekin matkamiehelle, joka
mukavilla ajopeleill� ja hyv�ll� hevosella rient�� toivottua p��m��r��
kohti. Tuhat kertaa synkempi se oli n�ist� orjaraukoista, jotka askel
askeleelta joutuivat yh� kauvemmaksi kaikesta, mik� on rakkainta
ihmissyd�mmelle.
Legree yksin ajoi tyytyv�isen� eteenp�in ottaen silloin t�ll�in naukun
konjakkipullostaan.
"Kuulkaa", sanoi h�n n�hdess��n orjien alakuloiset kasvot, "laulakaa
pojat nyt heti."
Miehet katselivat toisiaan. Mutta sana "_heti_" uudistettiin ja t�ll�
kertaa sit� seurasi piiskan l�im�ys.
Tuomo rupesi laulamaan er�st� hengellist� laulua, mutta ennenkuin h�n
viel� oli ehtinyt ensi v�rsy�k��n, kiljahti Legree: "Herke� jo, senkin
kunnoton! Luuletko, ett� min� viitsin kuulla tuollaista r��kymist�.
Laulakaa jotakin hilpe�t�, pojat, ja juuri heti."
Er�s miehist� alotti nyt tavallista neekerilaulua, ilman ajatusta ja
sis�lt��. Sen loppus�ikeesen yhtyiv�t kaikki luikaten ja huutaen
tyydytt��kseen Legreen vaatimuksia. Mutta iloa siin� vaan ei ollut ja
tuskinpa mitk��n h�t�huudot olisivat voineet sis�lt�� suurempaa tuskaa
kuin n�m�t hurjat s�veleet.
Previous Page
| Next Page
|
|