|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 25
S:t Claire avasi silm�ns� ja katsahti orjaraukkoja, joita nyt v�kisin
koetettiin saada v�istym��n. H�nen kasvoissaan kuvastui syv� s��lin ja
surun tunne.
Hetken per�st� k�vi h�n Tuomoon kiinni, joka oli laskenut polvilleen
herransa viereen, ja sanoi:
"Tuomo yst�v�ni."
"Mit� herra tahtoo?" kysyi Tuomo.
"Min� kuolen, Tuomo", sanoi S:t Claire matalalla ��nell�. "Rukoile minun
edest�ni!"
Ja Tuomo rukoili koko syd�mmens� l�mm�ll� ja hartaudella rakkaan
poismenev�n is�nt�ns� edest�. Se oli todellakin rukous t�ynn� surua ja
kyyneli�, mutta my�skin palavaa intoa.
S:t Claire ummisti silm�ns�, huulet v�r�hteliv�t ja h�n toisti hiljaa
itsekseen �sken laulamansa latinalaisen virren sanoja.
"H�n hourii", sanoi l��k�ri.
"En houri", sanoi S:t Claire selv��n, "vihdoinkin olen p��ssyt rauhaan."
T�m� ponnistus teki lopun h�nen voimistaan. Kuolon kalpeus levisi
v�hitellen h�nen kasvoilleen; h�n kuiskasi: "�iti", ja veti viimeisen
hengenvetonsa.
X.
Hyv�n is�nn�n kuolema on orjien katkerimpia hetki�. He ovat tottuneet
inhimilliseen kohteluun ja hyviin p�iviin ja sitten kaikki yht'�kki�
loppuu. Mit� tulevaisuus tarjonneekaan, aina se on nykyist� huonompi,
sill� hyv�t is�nn�t ovat harvassa.
T�m�n tiesiv�t S:t Clairenkin palvelijat sangen selv�sti ja siksi kaikui
koko talo heid�n nyyhkytyksist��n ja h�t�huudoistaan. Tuomonkin unelmat
vapaudesta ja kotiin p��s�st� olivat nyt rauvenneet.
Ofelia puhui kyll� perillisille S:t Clairen aikeista vapauttaa Tuomo,
mutta kun ei mit��n laillisia paperia ollut, eiv�t he ottaneet sit�
kuuleviin korviinsakaan.
Muiden palvelijoiden keralla h�nkin siis l�hetettiin hautajaisten
j�lkeen orjahuutokauppaan myyt�v�ksi.
T�m� oli taas ihan samanlainen n�ytelm�, kuin se, jossa Haley osti
itselleen orjia.
Nytkin oli vapisevia �itej�, itkevi� lapsia ja s�rkyneit� syd�mmi�
ajettu kokoon yleis�n tarkastettaviksi. Katsojista moni lasketteli
sukkeluuksiakin ja teki pilaa t�st� el�v�st� tavarasta.
"Kukapa S:t Clairen palvelijoista v�litt�isi", arveli er�s herrasmies.
"Kaikki tyyni hemmoteltua v�ke�, eiv�t kelpaa mihink��n."
"Kyll� masentuvat", sanoi toinen, "jahka saavat piiskaa maistaa."
Tuomo katseli levottomasti kaikkia n�it� ostonhaluisia herroja.
Siell� oli suuria ja pieni�, lihavia ja laihoja, partaisia ja
parrattomia, hienosti puettuja ja arkipuvussaan esiintyvi� herrasmiehi�.
Mutta ei vaan yksik��n ollut S:t Clairen kaltainen.
V�h�� ennen huutokaupan alkua tunkeusi er�s lyhytvartinen ja harteva
mies ihmisjoukosta esiin sellaisella vauhdilla, kuin olisi jo pelj�nnyt
varsin my�h�styneens�. P��sty��n orjien tyk�, rupesi h�n heti tuntijan
tavalla heit� tarkastelemaan. H�n nosteli leuasta, katseli hampaita,
pani hyppim��n, mittasi rintaa ja k�sivarsia.
Tuomo tunsi heti ensi hetkest� inhoa ja kauhua n�hdess��n t�m�n miehen.
Vaikka olikin lyhyt, osotti koko h�nen ruumiinrakennuksensa
j�ttil�isvoimia. P�� oli suuri ja py�re�, punertava tukka
harjantapainen. Jo luonnosta leve� suu oli venynyt mahdottomaksi
alituisesta tupakan pureksimisesta, jota h�n nytkin koko ajan piti
suussaan. K�det olivat suuret ja ahvettuneet, kynnet likaiset ja koko
puku kulunut ja tahrainen.
Previous Page
| Next Page
|
|