|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 24
"En viel�", vastasi S:t Claire lukien sanomalehte�.
"Se on pahasti", sanoi neiti totisesti; "sinun pit�isi rient��."
"No miksik� niin?"
"Saattaisithan kuolla sit� ennen. Ja kuinka silloin k�visi rehellisen
Tuomon?"
"Mit� ajattelet, serkku", kysyi S:t Claire kummastuneena. "Onko minussa
mielest�si keltakuumeen tai koleran oireita?"
"Ei, sit� en tarkoita. Mutta voihan kuolema tulla mill� hetkell�
tahansa."
S:t Claire meni verannalle. Sana kuolema soi niin kummalta h�nen
korvissaan. H�n kulki edestakaisin mietiskellen sen syv�� sis�lt��.
Toisella puolen verantaa istui Tuomo tavaellen raamattuaan puoli��neen.
S:t Claire istuutui h�nen viereens� ja tarjousi lukemaan h�nelle.
Tuomo osotti er�st� paikkaa, jonka h�n oli merkinnyt, ja S:t Claire luki
syv�ll�, sointuvalla ��nell��n vertauksen viimeisest� tuomiosta. H�n
pys�htyi usein ik��nkuin paremmin syventy�kseen t�h�n kaikessa
yksinkertaisuudessaan suuremmoiseen kertomukseen.
H�n oli koko illan hyvin hajamielinen ja asettui vihdoin pianon ��reen.
Siin� h�n s�veliss� ilmaisi kaiken kaihonsa ja ep�toivonsa. H�n ihan
kuin puhui itsekseen siit�, jota ei sanoilla voinut kellenk��n
ilmoittaa.
Soiteltuaan etsi h�n nuottia ja rupesi laulamaan er�st� latinalaista
virtt�, jota hurskas �iti-vainajansa usein oli laulellut. Nytkin tuntui
h�nest� silt�, kuin �iti olisi ollut h�nen l�heisyydess��n, kuin �iti
oikeastaan olisikin laulanut.
Tuomo oli v�hitellen l�hestynyt. Vaikka h�n ei ymm�rt�nytk��n
vieraskielisi� sanoja, oli itse se tapa, mill� S:t Claire esitti laulun,
syv�sti vaikuttanut h�neen, pannut h�nen syd�mmens� v�r�htelem��n.
Laulun loputtua otti S:t Claire hattunsa ja meni k�velem��n. Tuomo
istuutui verannalle.
Ilta oli vieh�tt�v�n kaunis. Kuu hopeoi puut ja k�yt�v�t ja teki
suihkul�hteen vedest� miljoonia hohtokivi�.
Tuomo ajatteli siin� istuessaan kotiansa ja kuvitteli, kuinka pian h�n
saisi palata sinne. Kun h�n kerran oli p��ssyt vapaaksi, tahtoi h�n
ty�ll��n my�skin lunastaa vaimonsa ja lapsensa. Tyytyv�isyydell� h�n
katseli voimakkaita k�sivarsiaan. Pian ne olisivat h�nen omansa ja h�n
saisi itse nauttia niiden ty�n hedelmi�. Tuomo muisteli my�skin nuorta,
jalomielist� is�nt��ns� ja rukoili h�nen autuutensa ja sielunrauhan
puolesta. Nuoresta is�nn�st� k��ntyiv�t ajatukset rakkaaseen pikku
Evaan, joka nyt oli enkelin� taivaan ilossa. Kuvitellessaan sek�
nykyisi� ett� tulevia asioita edestakaisin k�viv�t h�nen silm�ns�
raskaiksi ja h�n nukahti. Mutta viel� unessakin liikkuivat samat kuvat
h�nen sielussaan. H�n n�ki Evan tulevan vastaansa seppel�ityn� ja
s�teilev�n�. Silmiss� oli taivaallinen loiste ja kultainen kehys ymp�r�i
h�nen p��t��n. Mutta sitte h�n yht'�kki� katosi ja Tuomo her�si siihen,
ett� porttia jyskytettiin.
H�n kiirehti avaamaan ja n�ki portin takana useita miehi�, jotka raskain
askelin astuivat sis��n kantaen pitk��n vaippaan k��ritty�
ihmisruumista. Kun lyhdyn valo lankesi makaavan kasvoihin, p��sti Tuomo
hirmuisen h�t�huudon, joka kaikui l�pi kaikkien holvik�yt�vien. H�n oli
tuntenut is�nt�ns�.
S:t Claire oli k�velyretkell��n poikennut er��sen kahvilaan
silm�ill�kseen iltalehte�. Lukiessaan syntyi viereisess� huoneessa
tappelu kahden p�ihtyneen kesken. S:t Claire ja jotkut muutkin meniv�t
eroittamaan heit� ja juuri kun h�n oli v��nt�m�isill��n puukon toisen
k�dest�, sai h�n siit� syv�n iskun.
Talo t�yttyi pian valituksilla ja h�t�huudoilla. Palvelijat heitt�ysiv�t
lattialle, repiv�t tukkaansa tahi juoksivat kauhistuneina paikasta
toiseen.
L��k�ri tuli ja tutki haavaa. Mutta jo h�nen kasvonsa kertoivat, ett�
kaikki toivo oli turha. H�n sitoi kuitenkin haavan ja m��r�si palvelijat
poisl�hetett�viksi, jotta sairas saisi olla hiljaisuudessa.
Previous Page
| Next Page
|
|