|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 23
Ofelia piti huolta kaikesta. H�n koristeli palvelijain kanssa Evan
huonetta ja poisti siit� tuoksuvien kukkain avulla kaiken synkkyyden.
Evan p�yd�ll� oli ihania ruusuja ja kamarineiti j�rjesti aistikkaasti
afrikalaisia jasmiineja h�nen vuoteelleen.
Juuri kun kaikki oli valmista, astui Topsy sis��n silm�t itkusta
turvoksissa. Kamarineiti viittasi h�nt� menem��n tiehens�, mutta Topsy
l�heni siit� huolimatta vuodetta.
"Annappa minunkin tulla t�nne! Minulla on niin kaunis ruusu, jonka
tahtoisin laskea Eva neidin vuoteelle."
"Mene tiehesi", tiuskasi neiti harmistuneena.
"Anna h�nen olla", sanoi S:t Claire yht'�kki�. H�n oli seisonut
syrjemm�ll� ja kuullut koko keskustelun.
Kamarineiti vet�ytyi nyt pois ja Topsy tuli laskemaan kukkansa kuolleen
jalkain juureen. Sitte h�n �kisti heitt�ytyi lattialle, itki ja parkui
��neen.
Ofelia riensi huoneeseen, nosti h�net lattialta ja koetti saada
vaikenemaan, mutta turhaan.
"Voi, Eva neiti, voi jos olisin kuollut h�nen kanssaan!"
"Rauhoitu, hyv� lapsi", pyysi Ofelia. "Eva on nyt enkelin� taivaassa."
"Mutta min� en saa h�nt� en�� koskaan n�hd�", nyyhki Topsy, "ja h�n oli
ainoa, joka sanoi rakastavansa minua. Nyt ei ole en�� ket��n... Voi,
ett'en olisi syntynytk��n! Mit� minusta nyt tulee?"
Lapsi raukan suru ja ep�toivo oli niin liikuttava, ett� S:t Claire ja
Ofelia seisoivat kyynelsilmin ja Ofelia koetti lohduttaa h�nt� kaikin
tavoin.
"Topsy rukka, �l� ole noin murheellinen! Min�kin pid�n sinusta, vaikk'en
olekaan t�m�n pikku vainajan kaltainen. Kyll� koetan auttaa sinua, ett�
tulet kelpo ihmiseksi." Neidin kyyneleet ja v�r�htelev� ��ni puhuivat
enemm�n kuin sanat. Siit� asti h�n voitti tuon hylj�tyn lapsen
luottamuksen ja rakkauden.
Hautajaisia valmistettiin, ihmisi� tuli ja meni. Kaikki olivat mustiin
puetut ja puhuivat matalalla ��nell�. Eva pantiin pieneen kirstuunsa ja
kannettiin hautaan, joka oli kaivettu puutarhaan turvepenkin viereen,
miss� h�n niin usein oli istunut.
Mutta kun kaikki muut itkiv�t ja valittivat, seisoi Evan is� haudan
partaalla kuivin silmin. H�nen syd�mmens� oli niin rikki murrettu,
ett'ei ollut kyynelist� lievityst�.
Kaikki S:t Clairen harrastukset olivat tavalla tai toisella olleet
kiintyneet Evaan. H�nt� varten h�n oli tehnyt ty�t�, h�nt� varten
hoitanut omaisuuttaan, tehnyt parannuksia ja muutoksia, ja kun h�nt� nyt
ei en�� ollut, tuntui kaikki niin sanomattoman tyhj�lt� ja joutavalta.
H�nen el�m�ns� keskus oli poissa, ei ollut en�� mit��n toimitettavaa ja
teht�v��.
Oli kuitenkin yksi asia, johon S:t Claire v�hitellen ryhtyi. H�n rupesi
valmistaviin toimeenpiteisiin Tuomon vapauttamista varten, joka oli
tapahtuva niin pian, kuin kaikki lailliset muodot oli saatu t�ytetyiksi.
Sill� aikaa h�n seurusteli Tuomon kanssa yh� ahkerammin. Ei h�nest�
kukaan niin paljon muistuttanut pikku Evasta, kuin t�m� uskollinen
palvelija, ja siksi h�n alituisesti tahtoi h�nt� seuraamaan itse�ns�. Ja
Tuomo palkitsi nuoren is�nt�ns� yst�vyyden osoittamalla rajatonta
hellyytt� ja kiintymyst�.
Mutta vaikka h�n rakastikin is�nt��ns�, oli h�n kuitenkin iloa
s�ken�ivin silmin kuullut p��sev�ns� vapaaksi.
IX.
"Oletko jo saanut Tuomon vapautuskirjeen valmiiksi ja
allekirjoitetuksi", kysyi Ofelia er��n� p�iv�n�.
Previous Page
| Next Page
|
|