|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
"Min� tied�n, ett� te kaikki rakastatte minua. Te olette osottaneet
minulle paljon hyvyytt� ja yst�v�llisyytt� ja nyt min� tahtoisin antaa
teille pienen muiston. T�ss� on kullekin kihara minun hiuksistani. Kun
katselette sit�, niin muistakaa, ett� min� rakastin teit� ja ett� min�
olen mennyt taivaaseen, jossa halajan teid�t tavata."
Mahdoton on kuvata sit� mielen liikutusta, joka seurasi n�it� Evan
sanoja. Kaikki tulivat h�nen luokseen ottaaksensa h�nen k�dest��n t�m�n
viimeisen rakkauden osotteen. He lankesivat polvilleen, nyyhkyttiv�t ja
itkiv�t, suutelivat h�nen vaatteitaan ja sopersivat siunauksia ja
lempeit� sanoja.
Kun kukin oli saanut lahjansa, antoi Ofelia merkin, ett� he kaikki
siirtyisiv�t pois, sill� h�n pelk�si sairaan liiallista rasitusta.
Loppu l�hestyi, vaikka v�list� oli hetki�, jolloin Eva n�ytti niin
virke�lt� ja iloiselta, ett� h�nen is�ns� jo taas rupesi toivomaan. Eva
vaan itse ei toivonut. H�n tunsi niin varmaan kuoleman l�hestymisen. Oli
aivan kuin h�n sielussaan olisi kuullut taivaallisen kutsunnan ja n�hnyt
tulevan ihanuuden.
Tuomon kanssa h�n usein puhui n�ist� asioista ja t�m� vanha yst�v�
ymm�rsi h�net paremmin kuin kukaan muu. Viimein Tuomo ei en�� malttanut
nukkua omassa pieness� suojassaan, vaan makasi kaiket y�t verannalla
ollakseen heti valmis niin pian kuin ratkaiseva hetki l�heni.
Ja er��n� y�n�, kun Ofelia valvoi Evan vuoteen ��ress�, huomasi h�n
lopun olevan k�siss�. H�n meni heti Tuomoa her�tt�m��n ja pyysi h�nt�
hakemaan l��k�ri�. Sitte h�n naputti S:t Clairen ovea ja k�ski h�net
sairaan vuoteelle. T�m� �inen kutsu teki h�neen sellaisen vaikutuksen,
kuin olisi h�n jo kuullut heitett�v�n multaa armaansa kirstulle.
H�n kiirehti paikalla yl�s, tuli Evan huoneeseen ja nojautui h�nen
vuoteensa yli. H�nen syd�mmens� oli seisattua n�hdess��n kuoleman leiman
lapsensa kasvoilla. Nyt oli siis kaikki toivo turha. Evan kasvojen ilme
ei en�� ollut t�m�n maailman, vaikka h�n viel� hengitti.
Muutaman minuutin p��st� tuli Tuomo l��k�rin kanssa. T�m� katseli
sairasta tarkasti ja kysyi sitten kuiskaavalla ��nell�: "Milloinka t�m�
muutos tapahtui?"
"Puoliy�n aikana", vastasi Ofelia.
V�hitellen joutui koko talonv�ki liikkeelle ja verannan lasiovien takaa
katseli levottomia kasvoja ja kyyneleisi� silmi�.
"Voi, jospa h�n viel� her�isi ja puhuisi, vaikka vaan kerran", vaikeroi
S:t Claire.
Suuret siniset silm�t aukenivat, hymy levisi kasvojen yli, h�n koetti
kohottaa p��t��n ja puhua.
"Eva, oma lemmikkini, tunnetko minut?"
"Rakas is�ni", sanoi lapsi tehden viimeisen ponnistuksen ja kiersi
k�tens� h�nen kaulansa ymp�ri. Mutta hetken p��st� ne putosivat
hervottomina alas ja S:t Claire n�ki noissa rakkaissa kasvoissa kuoleman
kamppauksen ja kuuli h�nen harvan ja raskaan hengenvetonsa. "T�m� on
hirve�t�", valitti S:t Claire ja puristi Tuomon k�tt� tuskin tiet�en,
mit� teki. "T�m� kerrassaan tappaa minut."
Kyyneleet kiersiv�t Tuomon silmiss�, kun h�n siin� piti is�nt�ns� k�tt�
ja katseli vuoteella lep��vi� kalpeita kasvoja.
"Jumalan kiitos, nyt se on ohitse", sanoi h�n viimein. "Katsokaa h�nt�!"
Kaikki tuska oli loppunut. Vapautunut henki oli p��ssyt kotia ja lapsen
kasvoissa kuvastui tyyneys ja taivaan rauha.
* * * * *
Taulut ja veistokuvat Evan huoneessa olivat peitetyt valkeaan
suruharsoon ja uutimet vedetyt ikkunan eteen. Eva lep�si vuoteellaan
sellaisessa valkeassa leningiss�, joita h�n aina el�iss��n oli
k�ytt�nyt. Uutimien kautta syntynyt ruusuinen valo loi l�mpim�� punaa
kuolon kalpeille kasvoille, pitk�t silm�ripset varjostivat hienoja
poskia ja p�� oli hiukan sivullep�in k��nnetty, aivan kuin luonnollista
unta nukkuvan.
S:t Claire k�veli kuin unissaan, ei v�litt�nyt mist��n, ei kuullut
mit��n, seisoi vaan tuntikausia tyt�rt�ns� katsellen. H�nelt� kysyttiin,
koska maahanpaniaisia oli vietett�v�, mihin Eva oli pantava y. m., mutta
h�n ei puuttunut ollenkaan n�ihin asioihin.
Previous Page
| Next Page
|
|