Tuomo sedän tupa by Harriet Beecher Stowe


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 21



VIII.


Evalla oli oma huone, joka niinkuin muutkin huoneet johti verannalle.
T�nne S:t Claire oli hankkinut kaikkia, mik� suinkin vieh�tt�� silm�� ja
ilahuttaa mielt�.

Siell� oli tauluja ja marmorikuvia, bamburuoko-sohvia ja -tuolia, pieni
kirjoitusp�yt� t�ynn� pikkukaluja, pehmeit� mattoja ja hienoja uutimia.

T�ss� siev�ss� huoneessa lep�si Eva t�st�l�hin suurimman osan p�iv��.
H�n makasi tavallisesti pienell� sohvallaan ikkunan ��ress� ja katseli
suurilla kirkkailla silmill��n j�rven kimaltelevia aaltoja.

Koko talon v�ki kaipasi h�nen keveit� askeliaan, jotka aina ennen
kuuluivat puutarhassa ja verannalla. Eva oli ollut heid�n ilonsa ja
auringonpaisteensa ja siksi he nyt kaikki surulla ja osanotolla
seurasivat h�nen tilaansa ja tekiv�t mit� voivat ilahuttaakseen h�nt�.
Joka aamu h�n n�ilt� yst�vilt��n sai kauniita kukkavihkoja, Topsykin
koetti parastaan j�rjest�ess��n kukkia Evan kamaria varten, ja Tuomo oli
onnellinen, kun l�mpimin� p�ivin� sai kantaa pient� sairasta joko
verannalle tahi puutarhaan orangepuiden varjoon ja laulella h�nen
lempilaulujaan.

Er��n� p�iv�n� pyysi Eva Ofelia t�ti� leikkaamaan osan h�nen
kiharoistaan, sill� h�n tahtoi jaella niit� yst�villeen muistoksi.
Ofelia tuli saksineen ja pian oli Evalla syli t�ynn� pitki� kiharoita,
joita h�n vakavasti katseli ja punoi laihojen sormiensa ymp�ri. V�h�
v�li� h�n my�skin loi katseensa is��ns�, joka seisoi siin� synk�n
n�k�isen� huulet kokoon puristettuina.

Kun kaikki oli leikattu, viittasi h�n is��ns� tulemaan luoksensa, ja
sanoi: "Rakas is�, voimani v�henev�t p�iv� p�iv�lt� ja min� tied�n ett�
kuolema on l�hell�. Minulla olisi niin paljon sanottavaa ja teht�v��,
mutta se on niin vaikeata, kun et sin� koskaan tahdo kuulla
puhuttavankaan n�ist� asioista. Mutta sallippa nyt, ett� puhun."

"Kyll� sallin", vastasi S:t Claire ja peitti silm�ns� toisella k�dell��n
tarttuen toisella Evan pieneen kuumaan k�teen.

"Min� soisin, ett� palvelijamme kokoontuisivat t�nne, sill� minulla
olisi v�h�n puhuttavaa heille."

Sana l�hetettiin, ja hetken p��st� olivat kaikki palvelijat kokoontuneet
Evan huoneeseen. Siell� vallitsi pari minuuttia haudan hiljaisuus. Kukin
katseli huoaten ja p��t��n pudistaen ennen niin kukoistavaa pikku
neiti�, joka nyt laihana ja l�pikuultavana lep�si sohvallaan. Eva
kohottausi hiukan ja katseli kauvan ja vakavasti kutakin.

"Min� olen kutsuttanut teid�t t�nne siksi, ett� rakastan teit� kaikkia",
sanoi Eva. "Minulla olisi teille jotakin sanomista, jota en tahtoisi
teid�n unhottavan.... Pian min� j�t�n teid�t. Parin viikon p��st� ei
minua ole en��n."

T�ss� katkasi haikea itku ja valitus Evan puheen.

H�n odotti hetken ja jatkoi sitten heikolla ��nell��n: "Min� tahdon
kertoa teille, ett� on olemassa ihana suloinen maailma, jossa Jesus
asuu. Min� menen nyt sinne, mutta te voitte my�skin p��st� sinne. Se on
luotu kutakin varten. Jokainen voi tulla enkeliksi ja iloita siell�
lakkaamatta..... Mutta jos tahdotte sinne, pit�� teid�n el��, niinkuin
kristittyjen. Kyll� Jesus teit� auttaa. Rukoilkaa h�nelt� apua, lukekaa
h�nen sanaansa...."

Lapsi keskeytti puheensa, katseli s��liv�isesti kuulijoitaan ja jatkoi
sitten surullisesti:

"Voi teit� raukkoja, etteh�n te osaakaan lukea!" Ja Eva painoi p��t��n
sohvaa vasten ja itki.

"Sama se", sanoi h�n viimein p��t��n kohottaen ja hymyillen
yst�v�llisesti kyynelten kesken. "Min� olen rukoillut teid�n edest�nne
ja tied�n, ett� Jesus auttaa teit�, vaikk'ette osaakaan lukea.
Toimittakaa niin, ett� usein saatte kuulla raamattua luettavan ja
seuratkaa sen oppia! Silloin toivon tapaavani teid�t kaikki taivaassa."

"Amen", sanoi Tuomo vakavasti ja siihen yhtyiv�t muutkin.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Wed 14th Jan 2026, 23:58