Setä Tuomon tupa by Harriet Beecher Stowe


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 7

"Menetk� sin� pois, �iti?" kysyi h�n uteliaasti.

"St, �l� puhu niin kovaan, Harry", kielsi Elisabet. "Ei kukaan saa
kuulla hiiskaustakaan. On tullut paha mies ja h�n tahtoo vied� kanssansa
pikku Harryn ja pist�� pime��n komeroon! Mutta �iti ei sit� tahdo, vaan
pukee pian sinulle ylle ja juoksee pois, ett� se ilke� mies ei saa
varastaa sinua."

Tuota pikaa oli Harry vaatteissa. Sitte h�n viel� k��ri h�net l�mp�isen
huiviin ja y�n pimeyteen sy�ksyiv�t he.

Syrj�ss� talon takapihan laidassa oli Tuomon tupa. Sinne riensi Elisabet
ensinn�. Tuomo ei viel� nukkunut. H�n oli juuri t�n� iltana pit�nyt
tavattoman pitk�n kotihartaus-hetken, ik��n kuin ammentaakseen oikein
paljon lohdutusta murheen ajaksi, joka h�nen tiet�m�tt�ns� jo seisoi
juuri h�nenkin ovensa edess�. Ensimm�isest� hiljaisesta kolkutuksesta
hyp�hti h�n yl�s ja avasi.

Tuomo v�h�n kummasteli Elisabetin my�h�ist� tuloa ja my�skin t�ti Kloe,
noustuansa makuulta ja tultuansa tervehtim��n, lausui kummastuksensa.
Muutamat sanat riittiv�t ilmaisemaan, miten asiat olivat.

"Min� tulen sanomaan teille j��hyv�si�", sanoi Elisabet. "Minun poikani
on my�ty ja minun t�ytyy joutua pois nyt, kuin viel� on aikaa."

Tuomo ja Kloe seisoivat kuin kivettynein�.

"Ja viel� enempikin", jatkoi Elisabet. "Ja sanonpa heti suoraan.
Tuomokin on vaarassa! H�n on kuten Harry t�st� p�iv�st� alkaen
orjainkauppiaan Haleyn oma. Huomenna tulee h�n noutamaan saalistansa."

Tuomo ei puhunut mit��n, seisoi vain liikahtamatta paikallaan. Viimein,
katsahtaessaan silmiin, v�r�hti h�n ja vaipui kuin menehtynyt vanhaan
nojatuoliin. Se oli �killisen mielenliikutuksen ensimm�inen,
luonnollinen vaikutus. Kuitenkin h�n kristityn tavalla pysyi n�yr�n� ja
Jumalaan luottavaisena, ja kuin vaimonsa ja Elisabet kehoittivat h�nt�
samoin pakenemaan, vastusti h�n lujasti ja jyrk�sti sit� ehdotusta.

"Ei, sit� min� en koskaan tee", sanoi h�n. "Herrani on t�h�n asti viel�
aina tavannut minut sielt�, jossa minun piti olemankin, ja niin h�n
nytkin tapaa. Jumala antakoon minulle voimaa olla kest�v�inen ja
k�rsiv�llinen t�ss� koetuksessa. Elisabetin kohta on ihan toinen, h�nen
kyll� tulee katsoa, mitenk� saisi lapsi parkansa..."

Lausuessaan "lapsi"-sanaa vavahti h�n taas ja h�nen katseensa arasti
k��ntyi h�nen omaan nukkuvaan poikaansa. "Jumala suojelkoon teit�
kaikkia ja olkoon teille armollinen!" kuultiin h�nen supisevan.

Kaikki kehoittelemiset ja pyytelemiset olivat turhaa vaivaa, Tuomo pysyi
p��t�ksess��n. Mutta h�n antoi viel� Elisabetille monta hyv�� neuvoa
tiest�, mit� polkuja h�nen tuli kulkea, p��st�kseen jo huomisp�iv�n
kuluessa naapurivaltioon Ohioon ja sielt�, sittemmin edelleen
puolisoansa etsim��n.

Elisabet riensi pois, ett� Kloen sanomaton suru h�nelt� ei riist�isi
viimeisi�, Harryn t�hden niin v�ltt�m�tt�mi� voimia.

* * * * *

Rouva Shelby her�si vasta my�h��n seuraavana aamuna. Eilisp�iv�n
tapahtumat olivat kuin vuori painaneet h�nt�.

"Miss�h�n Elisabet viipyy?" sanoi h�n itsekseen, soitettuansa jo monta
kertaa. Neekeripoika Andy sattui nyt tulemaan juuri paraiksi.

"Andy, menep�s heti sanomaan Elisabetille, ett� min� tahdon puhella
h�nen kanssansa. -- Vaimo parka!" lausui h�n sitte itsekseen.
"Mitenk�h�n lienee h�nkin y�ns� viett�nyt!"

Andy palasi hyvin pian ja h�nen j�ljest��n herra Shelby, jonka oli
kunniantuntonsa pid�tt�nyt kotona.

"No?" kysyi rouva Shelby.

"Ei siell� ole Liisi�, mutta h�nen huoneessaan ovat kaikki huiskin
haiskin ja piirongin laatikot auki."

"Kummallista -- eih�n toki...? Olisikohan lapsineen karannut?" puhui
herra Shelby h�t�isesti. "Siit�p� voisi aika pulma synty�! Haley on jo
muutenkin kyllin ep�luuloinen, ja kuin h�n nyt kuulee Elisabetin olevan
poissa, niin h�n varmaankin ajattelee minun edist�neen h�nen pakoansa."

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 10th Jan 2025, 7:23