Setä Tuomon tupa by Harriet Beecher Stowe


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 8

Rouva Shelby oli itsekseen hyvill�ns�, kuin ajatteli, ett� Elisabetin
saattaisi onnistua vied� lapsensa pois Haleyn k�sist�. Kohta sitte
tuotiin h�nelle Elisabetin kirje, joka vahvisti arvelut, ett� h�n oli
paennut.

T�m� sanoma levisi orjain kesken kuin kulovalkea. Kaikki iloitsivat
pakolaisen rohkeasta p��tt�v�isyydest� ja ainoastaan herra Shelbyn
l�sn�olo esti heit� julki riemuitsemasta. Tuomossa ei n�kynyt mit��n
muutosta. Levollisesti teki h�n tavallisia teht�vi�ns�, ja yht� v�h�n
h�n kuin Kloekaan sanoilla tai edes silm�yksill�k��n ilmasi, mit� tiesi.

Haley tuli tapansa mukaan noutamaan molempia uhrejansa. Sanoma, ett�
Elisabet oli paennut Harryn kanssa, saattoi h�net melkein raivoon. H�n
syytti herra Shelby� ja k�ytti niin loukkaavia sanoja, ett� ankara riita
alkoi miesten kesken. Rouva Shelby viimein sai heid�t sovitetuksi ja
Haley ryhtyi takaa-ajamis-toimiin. Talon em�nt� sai kuitenkin
taivutetuksi h�net viel� j��m��n aamiaiselle ja siten em�nt� sai aikaa
puhella orjain kanssa, joiden piti seurata Haleyta. H�n kielsi heit�
liian kiireesti takaa ajamasta ja varsinkin kehoitti kulkemaan uutta
tiet�, joka oli verraten hankalampi. Orjat lupasivat tehd�, mit� suinkin
voivat ja tekiv�t sit� omasta halustaankin. Er�s heist� n�et meni muka
vaalimaan Haleyn hevosta ja salaa ty�nsi sille muutamia p�hkin�it�
satulan alle. Sen piti jotakin vaikuttaa. Ja oikein, kuin Haley viimein
v�h�n p�ihtyneen� yritti nousemaan ratsullensa selk��n, hepo tunsi
p�hkin�n kulmista kovaa kipua, potki, nousi pystyyn ja teki sellaisia
hypp�yksi�, ett� ratsastaja horjahti ja ennen ensimm�isen minuutin
loppua makasi maassa vaikeroiden. Hepo heti, kuin tunsi olevansa vapaa
taakastaan, laukkasi pois pihasta ja katosi l�heiseen mets��n. Ratsun
etsiminen ja takaisin tuominen vei taas melkoisen ajan ja kuin hepo
viimein oli valmiina, oli jo p�iv�kin ohi puolesta. Nyt ei Haley
mitenk��n voinut olla j��m�tt� p�iv�lliselle, ja rouva Shelby kumosi
h�nen arvelunsa, ett� Elisabet p��see liian paljon edelle niin
taitavasti, ett� Haley, joka muutenkaan ei koskaan ollut haluton hyville
ruuille, viimein suostuikin j��m��n.

Taas kului joitakuita hetki� ja kuin Haley juomista hyvin iloisena
orjinensa l�ksi pihasta, l�i kello l�heisess� kirkontornissa kolme.




Nelj�n luku.

Ihmisriistan ajo.


Vaikea on kuvata tunteita, jotka liikkuivat Elisabetin mieless� silloin,
kuin h�n, poikanen k�sivarrellansa, l�ksi Tuomon tuvasta rient�m��n
kohti avaraa, tiet�m�t�nt� et�isyytt�. H�nh�n siten tuli temmatuksi pois
oloista, joihin h�n oli mieltynyt, sek� yst�v�llisten, osaaottavaisten,
hyv�ntahtoisten ihmisten parista. Tuskallisimman v�ltt�m�tt�myyden pakko
ajoi h�nt� pois, viel�p� juuri sellaiseen aikaan, jolloin h�nell� ei
ollut mit��n tietoa puolisonsa kohtalosta. Lis�n� oli viel� ankara
ruumiillinen ponnistus ja ainainen takaa-ajajain pelko. Se kaikki
yhdess� vaikutti, ett� h�n oli menehty� toivottomuuden tuskaan. Vaan h�n
silloin katsahti suloiseen poikaansa, joka maatessaan ei tiennyt mit��n
noista kauhuista, ja siten rohkeus ja horjumattomuus j�lleen p��siv�t
voitolle �idin mieless�. Nopeammin riensi h�n edelleen pitkin j��tynytt�
tiet�, joka h�nen jalkainsa alla narisi, mets�in keskitse, joista tuuli
lenn�ttelee kuivia lehti�. Monesti tuntui h�nest�, kuin vainoojain ��net
kuuluisivat takana, mutta se olikin vain h�nen oman kiihtyneen
mielikuvituksensa her�tt�m�� kaikua.

P�iv�n koittaessa oli kotipaikka jo kaukana j�ljell� ja Elisabet pian
saapui suurelle valtatielle, joka pitkin Ohio-jokea vei Cincinnatiin ja
muihin kaupunkeihin.

Silloin t�ytyi Elisabetin hiljent�� astuntaansa, jos tahtoi olla
her�tt�m�tt� ep�luuloa. H�n my�skin laski nyt poikasensa maahan, talutti
h�nt� k�dest� ja antoi h�nelle v�h�isist� ruokavaroista, joita h�n
varovaisuudessaan oli mukaan ottanut. Koska Elisabet oli siistiss�
puvussa ja h�nen kasvojensa v�ri, kuten sanottu, oli jotenkin
samankaltainen kuin kaukaasialaisella rodulla, niin oli hyvin luultava,
ett� h�nt� ja h�nen lastaan ei kukaan osannut aavistaa orjiksi.
Arvelematta h�n sen t�hden astui tien varrella olevaan ravintolaan ja
pyysi sy�t�v��. Sill� nelj�kolmatta tuntia oli siit� kulunut, kuin h�n
viimeksi oli sy�nyt, ja luonto vaati nyt kaksin verroin velkaansa
takaisin.

Lev�tty��n jonkun aikaa ja sammutettuaan n�lk�ns� l�ksi h�n taas
edelleen ja saapui my�h��n iltap�iv�ll� er��seen Ohion kyl��n. Ensinn�
h�n katsahti joen rantaan, olisiko mahdollista p��st� ylitse. Sill�
vasta toisella puolella saattoi h�n tuntea olevansa turvassa. Mutta joki
oli hyvin tulvillaan ja melkein t�ynn� j��lauttoja, jotka alla pauhaavan
virran painosta sysiv�t ja jyskyttiv�t toinen toistaan. Ei l�hell� eik�
kaukana n�kynyt lauttaa eik� lauttamiehi�.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 10th Jan 2025, 12:04