|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 6
"Voi, ett� minun t�ytyy t�t� k�rsi�!" vaikeroi rouva tuskissaan.
"Min�h�n olen aina koettanut t�ytt�� kristilliset velvollisuuteni n�it�
orjaparkoja kohtaan, pit�� huolta heid�n sek� hengellisest� ett�
ruumiillisesta menestyksest��n ja nyt --! Mitenk� sin� voit omantuntosi
edess� vastata, ett� riist�t �idilt�ns� pikku Harryn ja my�t
tilap�isess� rahapulassa niin luotettavan palvelijan kuin Tuomo on?"
"Min� olen siit� yht� pahoillani kuin sin�kin," virkkoi herra Shelby,
"ja totisesti, jos minulla olisi ollut mit��n muuta keinoa, niin t�t� ei
olisi tapahtunut. Mutta sano itse, mit� minun olisi pit�nyt tehd�. Min�
olin kokonaan Haleyn k�siss�. H�n uhkasi lain voimalla pakottaa meid�t
my�m��n kaikki orjamme, jos en my�nyt h�nelle Tuomoa ja Harry�."
"Ja sin� tietysti m�it heid�t", vastasi rouva Shelby katkerasti. "Voi
orjuuden kirousta! Yksin kunnon ihmisetkin se kovettaa ja tekee
kuuroiksi, niin ett� he eiv�t tajua ijankaikkista totuutta, ett�
ihmissielu on enemm�n arvoinen kuin kaikki maan kulta! Enp� olisi
uskonut, ett� minun itseni t�ytyy n�hd�, miten �idin sylist� h�nen oma
lapsensa riistet��n!"
"Sit� sinun ei tarvitsekaan, rakas Emilie. Min� aion huomisaamuna
aikaisin l�hte� ratsastelemaan jo ennen Haleyn tuloa; saatathan sin�
l�hte� minun kanssani. Emme huoli j��d� k�rsim��n sit� tuskaa."
"Ei, ei," vastusti rouva Shelby jyrk�sti. "Jos sin� et jaksa katsella
heikkoutesi seurauksia, niin teen min� sen sinun puolestasi. Rehellinen
kelpo Tuomo tarvitsee lohdutusta surussaan ja Elisabet, niin -- voi,
min� en tosiaankaan tied�, mit� h�nelle teen. Jumala olkoon h�nelle
armollinen!"
Molemmat pelj�styiv�t juuri silloin yht' aikaa. �sken oli kuulunut
astuntaa ovea kohti ja nyt sen takana kuului raskas kaatuminen.
"Mit� se oli?" kysyi herra Shelby kuunnellen.
Rouva Shelby oli jo rient�nyt ovelle ja avasi sen, vaan astui
pelj�styksest� takaperin, sill� Elisabet makasi maassa kuin kuolleena
h�nen edess�ns�.
"Hirmuista ilmoitusta ei nyt en�� tarvita," kuiskasi rouva Shelby,
"vaimo parka n�kyy jo tiet�v�n kaikki!" Yhdess� kantoivat he
tainnottoman vaimon huoneesen, sitte herra Shelby meni pois. T�m� heikko
mies ei siet�nyt n�hd� onnettomuutta ja tuskaa.
Elisabet tointui v�hitellen. H�n muisti heti, mit� h�nelle oli
tapahtunut, ja kertoi vapisevalla ��nell� kaikki rouva Shelbylle. H�n
oli ollut tulemassa em�nt�ns� luo jollekin asialle; saavuttuaan oven taa
kuuli h�n mainittavan itse��n ja Harry�. H�n pys�htyi ja kuuli sitte
joka sanan tuosta keskustelusta.
Rouva Shelby ei paljoa puhunut. On sellainenkin sieluntila, jossa ei
mik��n lohdutus osu kohti ahdistettuun syd�mmeen. Elisabet horjuen astui
takaisin huoneesensa ja siell� joutui h�n taas tunteittensa valtaan.
Monen moni entisyyden muisto sukelsi esiin. Tuossa ikkunan edess� oli
h�n niin monesti istunut ja neuloen hyr�illyt laulua sill'aikaa, kuin
Yrj�, poikanen k�sivarsilla, k�veli huoneessa; tuolla piirongin
laatikossa olivat pikku Harryn joululahjat ja et��mp�n� sivulla makasi
vuoteellaan nukuksissa poikanen itse, k�sivarret py�revin�, ruususuu
v�h�n auki ja viattomat kasvot hymyilevin�, ymp�rill� joitakuita
hiuskiharoita.
"Lapsi parka!" sanoi h�n, kumartuen Harryns� vuoteen ylitse. "Sinut on
my�ty, tahdotaan erottaa sinut �idist�si, kuten sinut jo is�st�si
erotettiin. Mutta Jumala auttaa minua sinua pelastamaan."
H�nen j�rkevyytens� oli j�lleen palannut ja lujaa p��tt�v�isyytt� n�kyi
h�nen kasvoistansa. T�ytyi saada Harry pois, miten hyv�ns� pois! H�n
istahti p�yd�n viereen, otti kyn�n ja paperia ja kirjoitti
vitkastelematta:
"Rakas em�nt�ni! uskollinen rouva Shelby! �lk�� katsoko minua
kiitt�m�tt�m�ksi �lk��k� pit�k� minua kunnottomana, kun lastani
pelastaakseni ryhdyn luvattomiin keinoihin. Kuin te luette n�it� rivej�,
olen min� jo poistunut kodistani ja teid�n talostanne, jossa olen saanut
nauttia niin suurta onnea ja hyvyytt�. Te ette moiti minua siit�. Min�
en voi olla n�in tekem�tt�. Jumala siunatkoon teit� ja palkitkoon teille
kaiken hyvyytenne ja lempeytenne! Elisabet."
H�n k��nteli paperin kokoon ja kirjoitti osoitteen. Sitte h�n otti
Harryn tarpeellisimmat vaatteet ja sitoi ne vy�llens�. H�nen pannessaan
huivia hartioillensa ja hattua, p��h�ns� her�si pienokainen.
Previous Page
| Next Page
|
|