|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 37
Koirat p��stettiin irti ja kaikki alkoivat jouduttautua k�sky�
tottelemaan. Tuota pikaa oli pikisoitsuja joka miehell� ja samoin
tuliaseita.
"Pit��k� minun ampua h�nt�?" kysyi Sambo viiv�ht�en.
"Ainoastaan siin� tapauksessa, ett� muuten ei voida saada h�nt� kiinni.
Mutta pian nyt! Tiikeri! Vimma! etsik��!"
Orjat l�ksiv�t. Kohta sitte ei koko kartanossa eik� pihalla n�kynyt
ainoatakaan el�v�� sielua. Cassy jo seisoi takaportilla odottelemassa
ja, kuin melu vaikeni, hiipi yl�s piiloonsa. Siell� oli tosiaan kaikki
j�rjestetty tarkoituksen mukaisimmasti, mik�li niiss� oloissa vain
soveltui. Er��ss� nurkassa vinnin per�ll� seisoi p�yt�, vieress� kaksi
tuolia, ja l�hell� niit� oli mainittu arkku, avosivu kohti kattoa:
Cassyn makuusija. Er��sen katon kannattimeen oli kynttil� kiinnitetty
siten, ett� siit� ei n�kynyt v�hint�k��n valoa kattoikkunoihin eik�
muuanne vinnillek��n kuin juuri siihen nurkkaan.
Muutamia tuntia turhaan haeskeltuaan palasi Legree apulaisinensa kotiin.
H�n oli puolittain vihan vimmassa ja puolittain huolissaan, ett� Cassy
ehk� ilmaissee h�nen salaisuutensa; mutta pian h�n rauhoittui niist�
huolistaan.
"Cassy on vaiti", sanoi h�n itsekseen. "Onhan minulla h�nen lupauksensa,
eik� Cassy ole niit�, jotka sanansa sy�v�t."
Jo samana y�n� ratsasti Legree pyyt�m��n muutamilta naapureilta apua
huomisp�iv�ksi uuteen suurempaan ajoon. Silloin kaikin tavoin koetettiin
saada karkulaista j�lleen kiinni, suot etsittiin tarkkaan, j�tt�m�tt�
mit��n sopukkaa nuuskimatta. Kaikki turhaan.
Legreen kiukku oli suurimmillaan t�st� jo toisen ajon
onnistumattomuudesta. H�n kiroili ja pauhasi lakkaamatta kotonaan, ja
ken n�in� hetkin� sattui h�nen k�siins�, tiesi varmaan saavansa ruoskaa
ja potkauksia. H�nen vimmansa k��ntyi viimein Tuomo parkaa kohtaan.
T�ytyih�n Legreen saada osoittaa kiukkuansa jollekulle ja siihen oli
Tuomo kaikista sopivin sek� siit� syyst�, ett� h�n ei ollut antautunut
is�nt�ns� k�tyriksi julmuuksien harjoittamisessa, ett� varsinkin siit�
syyst�, ett� h�n niin horjumatta piti kiinni uskostaan ja siten oli
is�nn�lleen ainaisena salaisena moitteena. Legree oli muuten vakuutettu,
ett� Tuomo tiesi Cassyn olinpaikan, ja p��tti pakottaa h�net
tunnustamaan, jos ei hyv�ll�, niin ankarimmilla kidutuksilla. H�n siis
k�ski sen p�iv�n iltana, jolloin oli toistamiseen oltu turhalla
ajoretkell�, molempia orjain p��llysmiehi� tuomaan Tuomoa.
"Min� tied�n varmaan," sanoi h�n heille, "ett� se musta konna on kutonut
kokoon koko t�m�n jutun. Mutta h�nen t�ytyy tunnustaa taikka on h�nen
viime hetkens� tullut."
Sambo ja Kvimbo tottelivat hyvin mielell��n, ja vaikka he eiv�t muuten
siet�neetk��n toisiansa, niin he kuitenkin vihasivat yksimielisesti
Tuomoa, koska tiesiv�t, ett� h�n alkuaan oli m��r�tty orjain
p��llysmieheksi heid�n sijaansa.
"Min� vihaan h�nt�", puhui Legree itsekseen, k�tyrien poistuttua. "H�nen
hurskastelemisensa inhottaa minua! Eik� jo rupea n�ytt�m��n silt�, kuin
min� olisin viheli�inen syntinen h�nen rinnallansa? Ja mik� est�� sitte
minua j��hdytt�m�st� vihaani h�ness�? Eik� h�n ole minun omani ja eik�
minulla ole oikeutta kohdella h�nt� ihan mieleni mukaan? Kuka voisi
minua est�� siit�!"
Ja ihan vimmoissaan puristi h�n k�tens� nyrkiksi ja pudisti sit�, ik��n
kuin olisi edess� ollut joku riist�m�ss� h�nelt� sit� oikeutta ja
valtaa.
Kuin Tuomo tuotiin is�nt�ns� eteen, oli h�nell� ep�varma aavistus siit�,
mit� oli tuleva. H�nest� tuntui, kuin astuisi h�n viime askeliansa.
Mutta h�n ei vavissut, sill� h�n oli valmis kuolemaan ja h�nen
syd�mmens� ik�v�itsi rauhaa. Ainoan toivonsa, kuin h�nell� oli ollut
maallisista asioista, toivonsa n�hd� viel� kerran perhett�ns�, oli h�n
jo aikaa sitte j�tt�nyt, koska h�n jo edelt� p�in n�ki sen
mahdottomaksi. Niinp� h�nt� ei en�� mik��n sitonut t�h�n maalliseen
oloon, h�n voi levollisesti astua kiduttajansa eteen.
"Min� olen viimeinkin p��ssyt mieless�ni selville, Tuomo," puhui Legree
kylm�sti, "ja min� sanon sinulle nyt, ett� sinun t�ytyy kuolla."
"Herra, minun henkeni on annettu teid�n k�siinne", vastasi neekeri
levollisesti.
Previous Page
| Next Page
|
|