|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 38
"No hyv�, min� olen vakavasti ja totisesti p��tt�nyt tappaa sinut",
ilmoitti Legree ��nell�, joka osoitti, ett� h�nen sanojansa ei k�ynyt
v�hint�k��n ep�ill�. "Mutta min� tahdon olla armollinen ja antaa sinulle
viel� yhden pelastuskeinon: puhu, mit� sin� tied�t Cassyst�."
Tuomo painoi alas p��ns� ja oli vaiti. Tuliko h�nen ilmaista Cassyn
salaisuus ja j�tt�� h�net varmaan rangaistukseen, ehk�p� kuolemaankin?
Toisaalta h�n kysyi itselt��n, eik� h�n ehk� ollut velvollinen tekem��n
tili� herrallensa. L�himm�israkkauden tunne p��si voitolle.
"No saanko min� vastauksen?" kysyi Legree raa'asti.
"Herra, min� en tied� mit��n", sanoi Tuomo.
"Mit�!" tiuskasi Legree ukkosen kaltaisella ��nell�. "Merkitseek� se,
ett� sin� et tahdo mit��n sanoa? Kunnoton koira, jos et heti puhu, niin
min� irroitan v�kisin kielesi."
Tuomo katsahti rukoilevasti.
"Min� en voi enk� saata puhua mit��n, vaikkapa se maksakoonkin henkeni",
puhui Tuomo p��tt�v�sti.
"Ahah, tunnustatko siis kuitenkin tiet�v�si asian?" kysyi Legree
kavalasti.
Tuomo vitkasteli.
"No, olkoon sitte, min� tied�n", sanoi h�n. "Min� en tahdo l�hte�
t��lt�, valhe huulillani."
"Ja pysytk� siis nytkin itsep�isyydess�si etk� sano minulle, mihin Cassy
on paennut?"
"Se olisi vastoin uskoani ja omaatuntoani."
"Kuulepas, Tuomo," sanoi Legree, astuen ihan h�nen eteens�. "Sin� ehk�
luulet minun nytkin vain leikittelev�n, koska t�h�n asti olet aina
p��ssyt viel� hengiss�. Vaan min� vannon sinulle kaikkein perkeleiden
nimess�, ett� minun p��t�kseni on luja ja ett� sin� et t�st� huoneesta
en�� p��se, joll'et tunnusta."
Pelj�stym�tt� vastasi Tuomo nytkin lempe�sti:
"Rakas herra, olkaa armollinen �lk��k� vet�k� p��llenne en�� t�t� suurta
synti�."
"Joko ryhdyt rukoilemaan?" pilkkasi is�nt�.
"Jos te olisitte sairas taikka h�d�ss� ja min� voisin teit� pelastaa,
niin ilolla min� antaisin syd�nvereni teid�n edest�nne niin, kuin
Vapahtaja on uhrannut verens� minun edest�ni. Mutta �lk�� kostako
siunausta kirouksella. Sill� vaikkapa teettekin minulle kaikkein
pahinta, minun tuskani ovat pian ohitse, vaan teid�n tuskanne silloin
vasta alkavat eiv�tk� koskaan lopu."
Tulinuolina tunkeutuivat n�m� sanat tuon hirvi�n paatuneesen ja
ruostuneesen syd�mmeen. H�n tunsi itse��n ik��n kuin vuoren painavan.
Ensin h�n koetti puhua, mutta ei sanaakaan saanut suustansa, kunnes
viimein pakotti esiin r�m�kk�� naurua. Se kuului niin kauhistavalta,
ett� molemmat orjain p��llysmiehetkin ehdottomasti pelj�styiv�t. Tuomon
kohtalo oli ratkaistu.
J�tt�k��mme, hyv� lukija, kertomatta, mit� nyt seurasi. Se oli
��rett�m�n raaka teko, ruoskiminen kuolemaan asti. Tuomon sanat ja
verraton k�rsiv�llisyys niiss� viimeisiss� kidutuksissa koskivat yksin
noiden raakain k�tyrienkin syd�mmeen ja muuttivat heid�n vihansa
katumukseksi ja s��liksi. He kantoivat h�net majaansa, pesiv�t h�nen
haavansa ja, koska viel� huomasivat h�ness� elon merkkej�, kaatoivat
v�h�n viinaa h�nen huulillensa.
"Voi, Tuomo," vaikeroi Kvimbo vilpitt�m�sti, "miten h�pe�llisesti ja
julmasti me olemme sinua kohdelleet!"
"Onko sinun mahdollinen -- voitko antaa meille anteeksi?" rukoili Sambo.
"Teit� parkoja!" kuiskasi Tuomo. "Mielell�ni antaisin henkeni montakin
kertaa, jos vain sill� voisin pelastaa teid�n sielunne. O Herra, anna
heillekin voimaa ja lujuutta, ett� he tulisivat osallisiksi sinun
ijankaikkisesta armostasi."
Previous Page
| Next Page
|
|