|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 35
Legreelt� ei j��nyt huomaamatta t�m� �killinen muutos, h�n puheli siit�
orja-p��llysmiestens�kin kanssa. Sambo arveli Tuomon ajattelevan
salaista paon yrityst�, ja Legree, ollen ihan samaa mielt�, tunsi jo
melkein mielihyv�� siit� ajatuksesta. Pakolaisen j�lleen kiinni saaminen
n�ytti h�nest� ihan varmalta.
"Siit� asti, kuin se neekerikoira minulta niin kavalasti p��si karkuun,"
sanoi h�n, tarkoittaen Yrj��, "min� kyll� pid�n auki molemmat silm�ni,
ja onneton se, joka sitte j�lleen minun k�siini joutuu."
T�ll� v�lin oli Cassy tuon keskustelunsa j�lkeen, joka h�nell� oli
Tuomon kanssa, p��tt�nyt karata ja lakkaamatta mietiskellyt turvallista
ja varmaa keinoa. Yrj�n karkaamistapaa ei nyt en�� sopinut k�ytt��, kun
Legree varsin hyvin tiesi sen. Soille ei my�sk��n k�ynyt k�tkeyty�,
ainakaan l�hitienoille, sill� sielt� oli koirain helppo l�yt��. Viimein
h�nelle yht' �kki� joutui mieleen uusi ajatus. Niin sen piti k�yd� ja
silloin se oli onnistuva.
Legreen kartano oli vanha, luja rakennus, enemmin keskiaikaisen linnan
n�k�inen kuin t�m�n seudun tavallisten keveiden rakennusten. Se oli aina
niilt� ajoilta, jolloin ranskalaisia ensinn� asettui Louisianaan. Legree
oli ostanut sen yhdess� koko tilan kanssa er��n ranskalaisen
perillisilt� ja kannattanut enimm�t vanhanaikaiset huonekalut yl�s
vinnille. Se ulottui yli koko rakennuksen, oli hyvin monisopukkainen ja
sai valoa ainoastaan parista pienest� kattoikkunasta. Yleens� koko vinni
oli v�h�n kammottava ja kokonaan joutunut huonoon maineesen siit� asti,
kuin er�s orjavaimo oli, joutuneena Legreen ep�suosioon, suljettu sinne
ja sielt� sitte h�vinnyt. Ei koskaan saatu tiet��, miten h�n oli
kuollut, mutta aavistettiin, ett� h�nen ruumiinsa oli salaa tuotu alas
ja haudattu maahan. Samalla oli levinnyt huhu, ett� vainaja ei saanut
mit��n rauhaa haudassaan, vaan kuljeskeli vinnill�, kauheasti valittaen
k�rsimi�ns� kidutuksia.
Raakaluontoisenakin oli Legree pelkuri. H�nen omatuntonsa sit� paitsi
sanoi h�nelle, ett� h�n oli sanomattomilla r��kk�yksill� kiduttanut
viattoman orja paran kuoliaaksi, ja siten h�n turhaan koetti haihduttaa
t�t� syyt�st�. Kuin kummittelemisen huhu ensinn� tuli h�nen kuuluviinsa,
kauhistui h�n sanomattomasti. H�n uhkasi jokaista, ken siit� en��
v�h�nk��n hiiskuisi, ankarimmalla rangaistuksella ja pysyi itse niin
kaukana kuin mahdollista siit� hirvitt�v�st� paikasta. Orjapalvelijatkin
varoivat vinnille vievi� rappuja niin, ett� eiv�t menneet edes niiden
l�hellek��n.
Siihen perusti Cassy koko karkaamissuunnitelmansa. H�nen makuuhuoneensa
oli juuri vinnin alla ja sekin edisti h�nen aiettaan. Legree hyvin
kummastui, kuin palatessaan kerran huviratsastukselta huomasi Cassyn
paraillaan kantavan tavaroitansa alempaan kerrokseen. Is�nt�ns�
kysymykseen, mit� se merkitsi, vastasi Cassy ihan lyhyesti, ett� h�n
tahtoi viimeinkin saada kerran maata rauhassa.
"Kuka riivattu sitte h�iritsee sinun y�rauhaasi?"
"Jos sit� tosiaan tahdotte tiet��, niin kyll� se on hyvin helppo sanoa",
vastasi Cassy.
"No puhu sitte ja pian!"
Cassy katsahti paljon tarkoittavasti.
"Min� en saa maatuksi silt� alinomaiselta �hkymiselt�, kuin ylh��lt�
kuuluu. Minusta tuntuu ihan, kuin joku vinnill� k�velisi hitaasti ymp�ri
ja joka askeleella tuskaisesti valittaisi. Kumeita ly�ntej� kuuluu
my�skin v�list� ja sitte kauhistavaa surinaa ja sit� kest�� puoliy�st�
melkein aamuun asti."
Legreen kasvoista n�kyi pelj�styst� ja h�mm�styst�. Mutta h�n hillitsi
mielens� ja sanoi kaikkia tuota vain tyhj�ksi mielikuvitukseksi. Melua
h�n selitti rottain juoksentelemiseksi ja kummallisia ��ni� tuulen
henk�yksiksi. Itsekseen h�n kyll� ajatteli toista, ja jos h�n ennen
olikin ep�illyt kummitusjuttuja, niin nyt ne h�ness� muuttuivat
horjumattomaksi varmuudeksi.
Se oli Cassylle jo puolinainen voitto. Mutta h�n ei viel� tyytynyt
siihen, vaan jokaisessa mahdollisessa tilaisuudessa koetti yh� vahvistaa
Legreen kummituspelkoa. Iltasilla h�n kertoi h�nelle kauhistavia
historioita, jotka nostivat tukan pystyyn, ja keskiy�n l�hestyess� h�n
aina osoitti itsekin kauhistusta, vaikka mieless��n samalla salaa
riemuitsi. H�nen ei ollutkaan vaikea saada aikaan tuollaista kolinaa,
h�n vain huomaamatta hiivi vinnille, asetteli siell� p��llekk�in tuoleja
tai muita kaluja, sitoi niihin nuoran ja toisen p��n pisti lattiaan
tehdyst� rei�st� entiseen makuukammariinsa sek� nyk�si sit� sopivaan
aikaan. H�n oli my�skin yhteen kattoikkunaan sovittanut pullonkaulan
siten, ett� tuuli siit� puhalteli omituisia s�veli�.
Previous Page
| Next Page
|
|