|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 34
"No," murisi Legree, "koska h�n ei minulta jouda pois ty�st�, niin
olkoon nyt toistaiseksi. Mutta vain toistaiseksi!" sanoi h�n uudestaan
Tuomolle. "Min� pid�t�n itselleni oikeuden maksaa sopivaan aikaan
sinulle takaisin jokaisen sanasi ja kirjoittaa ne mustaan nahkaasi."
H�n poistui.
"Sinunkin aikasi tulee kyll� pian", murisi Cassykin itsekseen,
katsoessaan herransa menoa. "K�rsiv�llisyytt� vain! -- No, Tuomo parka,
kuinka nyt voitte?"
"Herran enkeli on minut pelastanut leijonan kidasta", vastasi neekeri.
"Pelastanutko? No, niin kyll� t�ll� kertaa. Mutta eih�n se ole
ainiaaksi. Te olette vet�neet p��llenne koko h�nen kiukkunsa eik� h�n
suinkaan ennen suo itselleen v�hint�k��n lepoa, kuin saa kostonsa
t�ydellisesti tyydytetyksi. Min� kyll� tunnen sen miehen."
Yhdestoista luku.
Rauhan tie.
Cassy oli oikeassa. Tuomon t�ytyi jo ennen, kuin h�nen haavansa kokonaan
paranivat, olla j�lleen kovassa ja rasittavassa ty�ss�, ja herransa
h�nt� viel� joka p�iv� h�ijyimm�sti vaivasi ja kiusasi. Tuomo oli
toivonut saavansa nopean vaikka tuskallisenkin kuoleman eik� ollut niin
valmistautunut kest�m��n t�t� pitk�llist� kidutusta. T�m� lakkaamaton
kiirehtiminen ja ty�ll� n��nnytt�minen oli h�nelle ankarin koetus.
Kaikki oli h�nen silmiss��n kuin y�h�n vajonnut, ep�ilys ja pelko
yrittiv�t hiipim��n h�nen syd�mmeens�, h�n oli sellaisessa tilassa, ett�
h�nest� alkoi tuntua, kuin Jumalakin olisi h�net hylj�nnyt.
Lohdutusta janoten istui h�n er��n� iltana yksin�isen majansa edess�.
Raamatun paraimmat ydinlauseet, jotka olivat h�nt� yh� viel�
vahvistaneet ja pit�neet yll�, n�yttiv�t kadottaneen voimansa h�nt�
kohtaan, ja huoaten laski h�n pois pyh�n kirjan. Pilkkanauru sai h�net
vavahtamaan, Legree seisoi h�nen edess�ns�.
"No, sin� katuvainen sankari," pilkkasi h�n orjaansa, "mitenk� ovat nyt
asiat? Joko nyt k��nnymme ja rupeemme j�rkeviksi? Ha ha haa, kyll�h�n
min� tiesin, ett� niin piti k�ym�n!"
Tuomo oli vaiti. Tuo julma pilkka raateli h�nen syd�nt�ns� kuin
kaksiter�inen miekka.
"Hullu mik� olit!" jatkoi Legree. "Min� tosiaan tarkoitin sinun
parastasi, kuin sinut ostin. Sin� olisit voinut pit�� hyvi� p�ivi�,
parempia kuin Sambo ja Kvimbo. Sen sijaan, ett� nyt aamusta iltaan teet
raskasta ty�t�, olisit saanut mielin m��rin herrastella joutilaana ja
silloin t�ll�in olisit my�skin saanut punssilasin vahvistukseksesi.
Mutta kuulehan, viel� on aikaa. Luovu typer�st� uskostasi, joka ei ole
t�h�n asti tuottanut sinulle muuta kuin tuskaa ja pahaa mielt�. Tule
j�rkeesi, niin min� unhotan t�h�nastisen uppiniskaisuutesi."
Se oli kova koetus Tuomolle. H�ness� taistelivat hurjimmat,
ristiriitaisimmat tunteet, kehoittaen toiset luopumaan, toiset
kest�v�isen� pysym��n. Mutta h�nen parempi puolensa voitti, h�n pysyi
lujana.
"Ei, herra," sanoi h�n, "�lk�� minua en�� kauemmin kiusatko! Niin kuin
min� olen uskossani el�nyt, niin min� tahdon uskossani kuollakin."
"Mutta etk� n�e, ett� Jumalasi ei huoli sinusta. Sin� saat h�neen n�hden
joutua vaikka pelk�st� hurskaudesta helvettiin. Etk� siis luule, ett�
tekisit paremmin, jos luottaisit minuun?"
"En", vastasi Tuomo vakaasti.
"No, saammepahan n�hd�!" sanoi Legree paljon merkitsev�sti ja k��ntyi
pois.
T�m� voitto kiusauksesta n�kyi Tuomoa j�lleen virkist�v�n. Suloista
virvoitusta tulvi h�nen syd�mmeens�, usko oli uudestaan juurtunut ja
taivaallinen rauha p��si vallitsemaan h�ness�. Lupaus: "ole uskollinen
kuolemaan asti, niin min� sinulle el�m�n kruunun annan", her�tti taas
rohkeutta h�ness�.
Previous Page
| Next Page
|
|