|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 29
Legreen vimma kiihtyi nyt ylimmilleen. H�n ei en�� kiljunut, vaan vapisi
sis�llisest� kiihtymyksest�. Tyynnytty��n sen verran, ett� kykeni
puhumaan, k�ski h�n molempia py�velej�ns� Samboa ja Kvimboa viem��n pois
Tuomoa ja ruoskimaan h�nt� niin kauan, ett� h�nelle riitt�isi siit�
viikkokausiksi. Pilkallisesti nauraen ryhtyiv�t k�tyrit ty�h�ns�.
Oli jo my�h��n y�ll�. Tuomo v��ntelehti voihkaen ja verta vuotaen
kovalla tilallaan. H�nen tuskansa olivat hirmuiset ja niit� viel�
enensiv�t lukuisain moskitos-s��skien pistelemiset ja polttava jano.
Koko maailma n�ytti hylj�nneen Tuomon eik� h�n itse kyennyt edes
askeltakaan liikkumaan, vaikka ihan h�nen vieress��n olisi ollut
kirkkainta juomavett�.
"O laupias Jumala, katso armollisesti minun viheli�isen puoleeni ja auta
minua voittamaan t�m�kin rasitus!" rukoili h�n, milloin v�risten
vilusta, milloin tuntien kuumeen poltetta.
Silloin aukesi ovi ja siit� astui sis��n vaimo, palava kynttil� k�dess�.
"Kuka hyv�ns� lienet," vaikeroi Tuomo heikolla, tuskin kuuluvalla
��nell�, "anna minulle vett� Jumalan laupeuden t�hden, sill� min� vallan
menehdyn janoon."
Cassy -- h�n se oli -- laski pois lyhtyns�, kaatoi tuomastansa pullosta
vett� lasiin ja antoi sairaalle.
"T�ss� on, juokaa!" sanoi h�n, nostaen Tuomon p��t� ja kannattaen sit�.
"Se vahvistaa teit�. Tiesinh�n min�, ett� n�in oli k�yv�. Eik� olekaan
minulla ensi kerta nousta n�in y�ll� virvoittamaan teid�n tilassanne
olevia onnettomia."
"Jumala teit� palkitkoon!" vastasi Tuomo, juotuaan h�t�isesti kolme
lasia.
Sitte Cassy veti ovesta sis��n hein�s�kin, joka oli v�h�n kostutettu, ja
k�ski Tuomoa siirtym��n sille.
Kauanpa kesti sairaan neekerin ponnistella, ennen kuin jaksoi totella
yst�v�llist� neuvoa. Vaan kuin h�n viimein oli makaamassa s�kill�, tunsi
h�n haavojensa polttavan tuskan melkoisesti lievenev�n. Cassy viel�
asetti puuvillatukun h�nelle p��n alle ja istahti sitte sairaan viereen
maahan.
"Mies parka!" puhui h�n, katsellen Tuomoa s��liv�sti. "Siin� makaatte
nyt tuskissanne ja k�rsitte hirveint� kipua. Ja mit� varten oikeastaan?
kysyn min�. Te teitte kuin kunnon mies, mutta luuletteko sill� ket��n
hy�dytt�neenne? Pikemmin te vain pahensitte omaa tilaanne ja toistenkin.
Te olette perkeleen kynsiss� ja, koska h�n on v�kev�mpi, t�ytyy teid�n
taipua."
"O hyv� Jumala!" huokasi Tuomo, "kuinka se olisi mahdollista? Miten min�
voin taipua?"
"Mitenk�? No, taipumistahan t�m�kin tilanne on. Min� huomaan, ett� te
ette ollenkaan tied�, mit� t��ll� tapahtuu, mutta min� tied�n. Min� olen
viett�nyt kaksikymment� vuotta t��ll�, kaksikymment� vuotta t�m�n miehen
vallassa! Te olette t��ll� yksin�isell� maatilalla, kaukana kaikista
muista ja autioiden soiden keskell�. T��ll� on ainoastaan orjia. Kukapa
siis voi p�tev�sti todistaa, jos teid�t el�v�n� poltetaan, nyljet��n,
hakataan kappaleiksi, koirilla revitet��n taikkapa vain ruoskitaan
kuoliaaksi? Oh, te ette osaa ajatellakaan, mit� kaikkea tekem��n se mies
kykenee. Jos min� kertoisin kaikki, mit� olen t��ll� itse n�hnyt ja
muilta kuullut, niin teilt� hiukset nousisivat pystyyn ja hampaat
kalisisivat kauhusta! Min�..."
H�n vaikeni itsest��n, ik��n kuin olisi liian paljon puhunut ja katseli
pitk�n aikaa tutkivasti Tuomoa. Sitte jatkoi h�n:
"Min� aioin vain sanoa, ett� vastustuksesta ei ole mit��n apua, ett�
t��ll� ei jumalallinen eik� inhimillinen laki voi teit� v�hint�k��n
auttaa. Ja ansaitsevatko muka teid�n kanssaorjanne, ett� k�rsitte heid�n
t�htens�? Uskokaa minua, he eiv�t ansaitse. P�in vastoin he ensi
tilaisuudessa olisivat valmiit k��ntym��n julmuudessaan teit� vastaan."
"Orja parat!" puhui Tuomo s��liv�sti. "Kuka on heid�t sitte niin
julmiksi tehnyt? Ja jos he nyt ovatkin sellaisia, pit��k� minun sitte
tulla saman kaltaiseksi? Ei, ei, min� kiit�n syd�mmeni pohjasta teit�
neuvostanne ja �skeisest� avustanne, mutta min� en voi tehd� itse�ni
toiseksi, kuin olen. Min� olen kadottanut kaikki, vaimon, lapset, kodon
ja hyv�n is�nn�n -- mit�p� olisikaan minulla en�� j�ljell�, jos en en��
voisi luottaa taivaasenkaan?"
Previous Page
| Next Page
|
|