Setä Tuomon tupa by Harriet Beecher Stowe


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 28

Cassy oli sin�kin aamuna puuvillan korjuussa, kuin Tuomo ensi kerran sai
k�rsi� kuritusta Legreen tilalla.

Se tapahtui n�in. Puuvillan noukkiminen tapahtui p��llysmiesten Kvimbon
ja Sambon l�sn� ollessa m��r�ttyjen s��nt�jen mukaan. Puuvillakorit
olivat hyvin suuret ja jokaisen niist� t�ytyi iltaan asti olla
t�ytettyn�, viel�p� sen painoiseksi sullottunakin, kuin oli m��r�tty.
Legree itse oli aina punnitessa l�sn�, ja kenen korista puuttui kuinka
v�h� hyv�ns�, h�nt� s��lim�tt� ruoskittiin.

Sen Tuomo tiesi varsin hyvin ja kuultuaan er��n vanhan sairaan
neekerivaimon j��v�n j�lelle ty�ss�ns� auttoi h�nt� voimainsa mukaan.

Vanhus hyvin kummastui siit� yst�vyyden ty�st�, jollaista ei kukaan koko
maailmassa ollut h�nelle viel� osoittanut, ja alussa vastustelikin,
sanoen Tuomon voivan saada siit� ik�vyyksi�. Vaan Tuomo vakuutti
saavansa sittekin oman p�iv�ty�ns� t�yteen. Se h�nelle tosin ei olisi
onnistunut, jos Cassy, n�hty��n t�m�n tapauksen, ei olisi auttanut
h�nt�.

"Te ette ole viisas," sanoi Cassy h�nelle, "muuten teille ei johtuisi
mieleenk��n auttaa toisia. Olkaahan vain kuukauden p�iv�t t��ll�, niin
olette tyytyv�inen, jos edes oma nahkannekaan s�ilyy ehe�n�."

Mutta siihen asia ei p��ttynyt. P��llysmies Sambo oli n�hnyt my�skin
koko tapauksen ja juoksi luo sek� l�i Tuomoa ruoskalla kasvoihin. Vanhaa
neekerivaimoa h�n vain potkasi. Se onneton, jo ennest��nkin ihan
voimaton, kaatui nyt maahan py�rryksiin. Mutta Sambolla oli omat
keinonsa. H�n otti levollisesti suuren neulan ja pisti sen vaimolle
nuppua my�ten lihaan. Vanhus parahti tuskasta ja nousi yl�s.

"N�etk�s, vanha noita, se auttaa paremmin kuin salmiakki!" ivasi Sambo
ja k��ntyi sitte heti Cassyyn p�in rankasemaan h�nt�kin. Mutta Cassy
astui s�ihkyvin silmin h�nelle vastaan.

"Konna, uskallapahan koskea minuun!" uhkasi h�n. "Viel� minulla on
kylliksi valtaa revitt�� sinut tai hakkauttaa palasiksi! Yhdell� sanalla
min� sen aikaan saan."

P��llysmies-orja vaikeni ja per�ytyi pois.

Tietysti t�m� tapaus ei j��nyt ilmoittamatta Legreelle. H�n jo itsekseen
iloitsi siit�, koska h�nell� nyt muka oli tilaisuus saattaa Tuomo
toiselle mielelle. Kuin ty�ajan lopussa koreja punnittiin, h�n tosin
harmikseen huomasi vanhan neekerivaimon korin t�yspainoiseksi, mutta h�n
ei siit� h�mm�stynyt, vaan sanoi, ett' ei se voinut olla totta.

Vanhus vapisi, sill� h�n tiesi, mit� nyt tuli. Legree heti k��ntyi
Tuomon puoleen sanoen:

"Kuules, Tuomo, tied�th�n, ett� min� en ole aikonut sinua tavalliseen
ty�h�n, vaan orjain p��llysmieheksi. Sinun pit�� heti ryhty� virkaasi ja
ruoskia t�t� akkaa."

"O, hyv� herra, �lk�� minua pakottako siihen!" pyyteli Tuomo. "Min� en
sit� mitenk��n voi."

"Etk� tottele?" sanoi Legree, ja suoni h�nen otsassaan huomattavasti
paisui. "No, maltahan, kyll� min� opetan sinut tottelemaan niin, ett�
totta tosiaan muistat."

H�n sieppasi l�himm�lt� orjalta ruoskan k�dest� ja sivalsi Tuomoa poikki
kasvojen niin, ett� veri alkoi tipahdella. "Tuosta saat osasi!" sanoi
Legree ly�dess��n. "Etk� viel�k��n voi tehd� sit�, h�?"

"Herra, min� en sit� voi", vastasi Tuomo, pyyhkien verta kasvoistaan.
"Ilolla min� teen ty�t� y�t p�iv�t niin kauan, kuin kipin�k��n el�m�� on
minussa. Vaan se, jota te vaaditte minulta, on v��ryytt�; min� en
koskaan voi tehd� sit�."

Kaikki l�sn� olevat orjat pelj�styiv�t t�st� puheesta, joka heist� oli
��rett�m�n uskalias. Legreekin tavoitteli pitk��n aikaa sanoja, jotka
kylliksi ilmaisisivat h�nen kiukkuansa.

"Mit�," tiuskasi h�n viimein, "uskallatko sin�, musta koira, sanoa sit�
v��r�ksi, jota min� k�sken! Uskallatko vastustella!"

"Herra," puhui Tuomo lempe�ll�, k�rsiv�isell� ��nell�, "ajatelkaahan
toki: kuinka min� voisin pakottaa itseni ruoskimaan t�t� vaimoparkaa,
joka jo ilmankin on enemmin kuollut kuin el�v�? Jos tahdotte tappaa
minut, hyv� herra, niin tehk�� se, mutta kanssa-orjaani min� en koskaan
rupea kiduttamaan."

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sun 14th Dec 2025, 14:12