|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 30
"Mit� sitte teette," vastusti Cassy, "kuin se hirvi� huomenna uudestaan
uhkaa ja r��kk�� teit�? Min� tunnen h�net ja minua kauhistaa jo
ajatellakin, mill� kaikilla keinoilla h�n koettaa saada teid�n mielt�nne
muuttumaan. Ja viimein teid�n kuitenkin t�ytyy taipua."
"Jumala armahtaa minun sieluani ja minua varjelee heikkoudesta", sanoi
Tuomo luottavaisesti.
"Ihan samaa olen jo monestikin kuullut ja aina on loppu ollut ihan p�in
vastoin. Katsokaa minua! Nyt saatatte huomata minut voimakkaaksi ja
etuoikeuksia nauttivaksi, mutta eip� ennen ollut niin. T��ll� min�kin
olen oppinut kuuliaisuutta."
Tuomo koetti nousta v�h�n, ja tuskissaankin katsoi h�n uteliaasti
Cassyyn.
"Min� olen orjana syntynyt," alkoi vaimo, v�h�n mietitty��n, kertoa,
"vaan kasvoin onnellisesti. Hell�t vanhemmat koettivat tyydytt�� kaikkia
minun toiveitani eik� minulla silloin ollut aavistustakaan kurjuudesta.
Is� ja �iti kuolivat, min� jouduin naimisiin Henrylleni, joka oli paras
ja rakastettavin mies. Is�nt�mme kohteli meit� enemmin vertaisinansa
kuin orjina, seitsem�n vuotta kesti sit� onnea. Silloin Henry kuoli
keltaruttoon."
H�n hengitti raskaasti ja n�ytti vaipuvan muistoihinsa. V�h�n ajan
p��st� kertoi h�n edelleen:
"Minulla oli kaksi suloisen siev�� lasta. Vanhempi oli poika Henry,
is�ns� kaima ja kuva. H�nell� oli is�ns� silm�t, is�n korkea otsa ja
ihmeen kaunis kiharap��. Toinen lapsi, pikku Elisabet, oli tuleva ihan
minun n�k�isekseni. N�m� Henrylt� minulle j��nyt perint� olivat minulla
ainoana lohdutuksena. T�ll� v�lin oli my�skin is�nt� kuollut ja tila
joutunut er��lle Stuartille, joka oli vainajan l�hin sukulainen.
Minutkin kirjoitettiin orjain luetteloon. Siihen saakka ei ollut mit��n
valittamista sill� herra Stuart oli hyv�ntahtoinen mies. Mutta h�nell�
oli suuri keinotteluhalu, ja kohta mekin saimme kuulla, ett� h�n aikoi
my�d� sen tilansa. Ja niin tosiaan tapahtuikin, tila my�tiin ja orjat
my�tiin huutokaupalla New-Orleansin torilla. Minut lapsineni oli jo
ennen Legree ostanut minun tiet�m�tt�ni, h�n ilmoitti sen minulle
kylm�kiskoisesti ja n�ytti papereja, jotka sen todistivat. Min� en
ensinn� tahtonut l�hte�, sill� tiesin kyll�, mik� hirvi�n maine t�ll�
ostajalla oli. Mutta h�n s��lim�tt� uhkasi antaa pois molemmat lapseni,
ett� min� en ik�n�ni en�� saisi niit� n�hd�. Mit�p� minun silloin auttoi
muuta kuin taipua. Voi, millainen el�m� sitte alkoi! Tuhannesti olisin
mieluisemmin tahtonut kuolla kuin niiden kahleiden painoa kest��. Min�
vihasin, min� inhosin t�t� miest�. Ja kuitenkin pelk�sin tehd� h�nt�
tyytym�tt�m�ksi. Lapsi parkoja h�n kohteli raa'asti ja syd�mmett�m�sti.
Varsinkin Henryss� huomasi h�n aina moittimista ja lakkaamatta h�nt�
haukkui, eik� poika sit� aina k�rsinyt. Henry oli perinyt is�ns�
kopeanlaisen mielen eik� h�nt� ollut koskaan voitu kurittamalla hillit�.
Min� tuskissani koettelin pit�� heit� niin et��ll� toisistaan kuin
mahdollista, min� rukoilin Henry� olemaan k�rsiv�llinen ja taipuvainen,
vaan en voinut est�� hirmuista tapausta tulemasta. Kuin er��n� aamuna
her�sin olivat molemmat lapseni poissa -- ne oli my�ty!"
"�iti parka!"
"Min� melkein mielett�m�n� sy�ksyin sen hirvi�n luo, min� raivosin ja
riehuin ja kirosin h�nt� helvettiin saakka, vaan se ei v�h��k��n
koskenut h�neen; h�n vain rauhallisesti sytytti sikarinsa, viel�p�
julkesi n�ytt�� minulle lapsista saadun summan, niiden veren hinnan.
Monen viikon p��st� l�hetettiin minut asialle ja min� silloin jouduin
l�helle orjain vankilaa. Sen oven edess� tunkeili ihmisi� ja min� kuulin
lapsen ��nen. Min� juoksin sinne ja tunsin Henryni. H�n silloin
kiskasihe irti muutamilta miehilt�, jotka koettivat pit�� h�nt� kiinni,
juoksi minun luokseni ja tarttui minuun h�t�isesti kiinni. Miehet
tulivat hirve�sti kiroillen j�ljest� ja er�s heist�, jonka muotoa en
koskaan unhota, �r�hti vastaukseksi minun kysymykseeni, ett� poika oli
siit� asti, kuin h�net oli ostettu ollut lakkaamatta uppiniskainen,
jonka t�hden h�n nyt oli vankeudessa saamassa opetusta, jota h�n viel�
kauan oli muistava. Min� pyysin ja rukoilin hartaimmasti, mutta he eiv�t
olleet kuulevinaankaan, vaan kiskoivat pois lapsiparan, joka yh� viel�
riippui minussa kiinni, raastoivat h�net niin rajusti pois, ett� minun
hameestani kappaleita repeili mukaan. Et��lt�kin viel� kuulin Henryn
itkev�n ja vaikeroivan. Min� riensin tai oikeammin juoksin kuin takaa
ajettu mets�nel�in kotiin ja lapseni toivoton itku lakkaamatta kaikui
korvissani. Ihan heng�styksiss�ni sy�ksyin Legreen huoneesen, kerroin
h�nelle, mit� olin n�hnyt ja kuullut, ja rukoilin h�nen apuansa. H�n
vain nauroi ja pilkaten selitti pojan nyt vasta p��sev�n hyville
p�iville. Silloin menetin malttini, jota oli vaikea pit�� jo siihenkin
asti; min� sieppasin p�yd�lt� ter�v�n mets�styspuukon ja sy�ksyin tuon
hirvi�n p��lle. Mit� sitte tapahtui, en tied�, sill� min� py�rryin ja
olin p�iv�kausia tunnottomana. Min� en luullut en�� paranev�ni enk� sit�
toivonutkaan. Mutta niin kuitenkin tapahtui, kuume katosi ja min�
virkosin j�lleen. Nyt oli minun aikani tullut. Sattumus oli minulle
otollinen, min� sain katsahtaa tuon miehen entisyyteen, joka oli t�ynn�
kauhua ja rikosta, ja siit� l�htein min� pidin h�nt� kiinni
omatekoisista kahleistaan. Tuo syd�mmet�n julmuri muuttui matelevaksi
imartelijaksi ja koetti t�ytt�� jokaista toivettani, paitsi vapauden
saantia. H�n osti minulle poikani, rakkaan Henryni, takaisin ja siit�
t�ytyi minun luvata olla vaiti h�nen rikoksistaan kuolemaani asti. Poika
parka ei saanut kauan olla minun luonani, ankara kuume tempasi h�net
pois."
Previous Page
| Next Page
|
|