|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 13
Ylh��ll� kannella oli my�skin johduttu puhumaan orjain kaupasta.
"Ettek� usko," kysyi er�s nuori mies vanhemmalta, "ett� orjuus, jos
syvemm�lle katsotaan, on h�pe� is�nmaallemme? Sellaista ei pit�isi en��
tapahtua."
"Se on riidanalainen kohta; voidaan puhua paljo sen puolesta ja sit�
vastaan", kuului ep�m��r�inen vastaus. "Min� olen kauan ollut etel�ss�
ja olen melkein taipuvainen yhtym��n siihen mielipiteesen, ett� neekerit
ovat orjina oikeastaan paremmassa tilassa kuin vapaina."
"Saattaa olla niinkin, mutta hirmuista on, ett� niin tunnottomasti
loukataan niiden ihmisparkain tunteita."
"Ei meid�n sovi omien tunteittemme mukaan arvostella sellaisten ihmisten
tunteita", arveli vanhempi herra.
Nyt laiva pys�htyi siihen paikkaan, jossa Johnin mainitsema ravintola
oli. Enin osa matkustajista tunkeutui rappujen luo katselemaan tulevia
ja l�htevi�, kuten aina on tapana. Kohta nuori neekerivaimo riensi
laivaa kohti, tunkeutui kiireesti ihmisjoukon l�vitse ja juoksi orjain
luo, jotka oli t�ll� v�lin tuotu kannelle. Kaksi huudahtusta kuului ja
vaimo lep�si Johninsa syliss�, joka siten oli saanut toivonsa mukaan
viel� kerran n�hd� vaimoansa, mutta kuin he ehtiv�t ajattelemaan tuota
pikaa tapahtuvaa ja t�ll� kertaa ehk� ainaista eroa, alkoivat molemmat
itke�.
Se nuori mies, joka �sken puheli vanhemman kanssa ja nyt n�ki t�m�n ilo-
ja surun�ytelm�n, k��ntyi Haleyn puoleen ja sanoi vakavasti, melkein
nuhtelevasti:
"Herra, kuinka te voittekaan harjoittaa niin kirottavaa ammattia?
Katsokaapa noita ihmisparkoja! Min� olen juuri kotiin palaamassa ja
syd�mmeni kuohuu ihastuksesta, jota se toivo her�tt��, ett� pian saan
n�hd� j�lleen vaimoni ja lapseni; mutta sama laivakellon hel�ys, joka
minulle on kotimatkan jatkamisen merkkin�, on t�lle onnettomalle
avioparille elinkautisen eron merkki. Olkaa varma, teid�n t�ytyy siit�
kerran vastata Jumalan tuomioistuimen edess�!"
Orjainkauppias, jolla ei ollut sanaakaan puolustukseksensa, k��ntyi
vaiti pois ja meni laivan per�kannelle.
Kuudes luku.
Viel� yksi uhri.
Matkaa jatkettiin ja seuraavana p�iv�n� pys�htyi h�yrylaiva pienen,
viel� Kentuckyyn kuuluvan kaupungin rantaan. Siin� l�ksi muutamia
matkustajia pois laivasta, ja Haleykin meni ostamaan mink� mit�kin. Vaan
kohtapa h�n j�lleen palasi seurassansa nuori mulattivaimo ja h�nell�
lapsi k�sivarrella, jotka h�n oli juuri �sken ostanut.
T�m� nuori vaimo oli hyvin siistiss� puvussa ja neekeri kantoi h�nen
pikku arkkuansa. Pitk�n aikaa astuskeli h�n kannella, leikitellen
lapsensa kanssa, ja istahti sitte arkulleen, jonka neekeri oli laskenut
muiden matkustavaisten tavarain joukkoon.
Sittemmin tuli Haley h�nen luoksensa ja puhui h�nelle jotakin, jota
Tuomo, vaikka sattumalta istuikin aivan l�hell�, ei ymm�rt�nyt. Vaan h�n
huomasi varsin hyvin, ett� mulattivaimo siit� hyvin h�mm�styi ja
kiihtyi.
"Ei, sit� min� en usko!" sanoi h�n kuuluvasti. "Te vain laskette rumaa
leikki�."
"Viel� mit�, en min� ole sill� mielell�", vastasi orjainkauppias. "Jos
et usko minun sanojani, niin katso t�t�! Se on kauppakirja ja siin� on
t�h�nastisen herrasi oma ja oikea allekirjoitus."
H�n samalla veti esiin paperin ja tunnottomasti antoi sen vaimolle.
"No, mit�s nyt sanot?"
"En min� sittek��n voi mitenk��n uskoa, ett� herrani olisi minua niin
pett�nyt."
Previous Page
| Next Page
|
|