Vanhan päiväkirjan lehtiä by Berta Edelfelt


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 9

N�in p��ttyy t�m� omituinen pieni draama, joka loppuun n�yteltiin
Runebergin ja Emilie Bj�rkst�nin yhdess�olon toisena vuosikymmenen� ja
jonka huippukohdan muodostaa viimemainitun suurenmoinen kirje
runoilijalle, asiakirja, jonka yksin��n t�ytyy saattaa vaikenemaan
kaikki huomautukset p�iv�kirjan todistusarvosta t�h�n suhteeseen n�hden.
Se sis�lt�� viel� epilogin, viimeisen n�yt�ksen, jonka kaihomielisess�
tunnelmassa menneiden aikojen kauniit muistot kuvastuvat monista
hiljaisista keskusteluista, joiden pohjas�vyn� on aina viimeiseen saakka
s�ilynyt yst�vyys ja l�mp�.

N�ill� viittauksilla en tahtoisi mill��n muotoa antaa ennakkok�sityst�
siit�, mihin lukija itse seuraavilla lehdill� saa tutustua. Mutta ne
ovat olleet v�ltt�m�tt�mi�, jotta olisi k�ynyt mahdolliseksi korostaa
juuri sit�, mik� k�sitykseni mukaan antaa p�iv�kirjan tekij�tt�ren
kuvalle sen kiinteimm�t hahmoviivat ja niinmuodoin my�skin on varmimpana
takeena h�nen kuvauksensa luotettavuudesta.


IV

Edell� on mainittu, ett� Emilie Bj�rkst�n er��n� ajankohtana Runebergin
itsepintaisista pyynn�ist� antaa t�m�n n�hd� h�nen p�iv�kirjansa ja siis
kaiken sen, mit� h�n siin� on puhunut runoilijan tunteista ja mit� h�n
on maininnut runoilijan h�nelle lausuneen, ja Runeberg palautti sen
liitt�m�tt� siihen mit��n arvostelua. P�iv�kirjan sis�llyksen voimme
siis tavallaan katsoa saaneen runoilijan itsens� hyv�ksymisen. Meill� ei
ole pienint�k��n syyt� ep�ill�, ett� Emilie Bj�rkst�n muistiinpanojensa
my�hemmiss� osissa olisi ollut v�hemm�n tunnontarkka, eritt�inkin kun --
mist� olen jo huomauttanut -- kaikki, mik� esitet��n runoilijan
sanomaksi, vaikuttaa yll�tt�v�n todenmukaiselta. Voi tosin my�skin
viitata Runebergin h�nt� koskeviin leikillisiin vuorosanoihin, kuten
siin� yhteydess�, jolloin h�n, runoilijan maatessa sairaana, l�hetti
terveisens� �Runeberg raukalle� ja t�m� huudahtaa: �raukka on piru,
jolla ei ole sielua -- sanottiin ennen Vaasassa�; mutta osaksi saattoi
Emilie luonnollisesti joskus olla harmittavan tunteileva, ja osaksi
k�ytti runoilija v�list� my�skin henkil�kohtaisesti h�nt� kohtaan
yliottein naljailevaa puhetapaa -- Runeberg ei kuulunut niihin, jotka
yst�viens� poissaollessa ovat toisenlaisia ja k�ytt�v�t heist� toista
kielt� kuin puhuessaan heid�n kanssaan.

Sanalla sanoen: vaikka p�iv�kirja luonnollisesti ensi sijassa onkin
Emilien sielunel�m�n historiaa, sis�ltyy siihen my�skin kappale
runoilijan psykologiaa er��lt� puolelta, jolta me niin v�h�n tunnemme
h�nt�. Ruveta t�ss� sit� analysoimaan olisi lukijan edelle eh�tt�mist�;
muistiinpanojen tarjoaman aineiston nojalla voi kukin sen tehd� itse ja
luoda itselleen k�sityksen my�skin Runebergin osuudesta suhteessa. Se on
j��v�, kuten jo on huomautettu, tilap�isluontoiseksi tai ainakin
ep�t�ydelliseksi, niin kauan kuin kirjeet eiv�t ole k�ytett�viss�. Joka
tapauksessa on v�ltt�m�t�nt� t�ss� muistuttaa muutamista runoilijan
el�m�n piirteist�, jotka voivat olla t�m�n suhteen kanssa yhteydess�.

Fredrika Runeberg on j�lkeenj�tt�miss��n muistiinpanoissa puolisostaan
kuvannut varsin intiimisti perhe-el�m�� Porvoossa, mik� tekee meille
mahdolliseksi t�ysin uskottavasti rakentaa uudelleen puolisoiden suhde
toisiinsa (vrt. kirjoittamaani el�m�kertaa II, 18 ja seur.). Fredrikan
kuvaus asemastaan kodissa kantaa syv�n alakuloisuuden leimaa. Kaikki
perheen k�yt�nn�lliset huolet ovat s�lytetyt h�nen hartioilleen.
Runeberg ei kajoa mihink��n: er�s heid�n yst�v�ns� sanoo kerran rouva
Runebergille, kun er�itten pitojen tulee alkaa eik� t�m� aio ottaa
niihin osaa: �niin tahtoo olla t�ss� talossa kaiken kanssa, ett� huvi on
herraa ja vaivann�k� rouvaa varten�. Fredrika pit�� kaikin puolin huolta
poikiensa kasvatuksesta, ompelee heid�n vaatteensa, lukee l�ksyt heid�n
kanssaan ja on pakotettu t�t� varten viel� vapaahetkin��n opiskelemaan
latinaa. H�n hoitaa ainakin vaikeina aikoina talon kaikki raha-asiat.
H�n otti kovin v�h�n osaa siihen el�m��n, joka Topeliuksen mukaan teki
�Runebergin kukitetun asunnon ainaiseksi vierailupaikaksi�. H�n istui
alhaalla kadun varrella pimeiss� huoneissa eik� saanut siell�
vastaanottaa ket��n, sill� v�lin kun yl�kerroksessa vallitsi �iloinen
seurael�m� ja Runeberg �hummaili� yst�viens� parissa y�t l�peens� ja
usein pitk�lle seuraavaan p�iv��n. N�yr�� ja hiljaista oli t�m� h�nen
uhrautuva palvelevaisuutensa kodissa, mutta sisimm�ss��n tunsi h�n
katkeruutta siit�, ett� h�nen omat �lylliset harrastuksensa -- olihan
h�n itse lahjakas kirjailijatar, jonka mieli paloi tuoda esille uusia
aatteita -- t�ydellisesti tukahdutettiin t�ss� ilmakeh�ss�, joka ymp�r�i
h�nen suurta puolisoaan. Sit�paitsi h�n on sairaalloinen, h�n kuulee
hyvin huonosti, ja h�nen tilansa ennen monien lasten syntymist�
vaikuttaa paljon h�nen mielialaansa.

Runeberg ihaili h�nt� kaiken sen vuoksi, mit� h�n oli h�nelle, arvioi
h�net hyvin korkealle, oli rajattomasti kiintynyt h�neen eik� voinut
olla ilman h�nt�. Mutta arkaluontoisuussyyt eiv�t olleet, kuten rouva
Runeberg sanoi, luodut h�nt� varten, eik� h�n osoittanut aina edes
herkk�tuntoisuutta puolisoaan kohtaan. Ja kun tuo h�nen nuorekkaan
syd�mens� ylitsevuotava l�mp�, josta Str�mborg puhuu, haki itselleen
ulosp��sy�, niin se ei kohdistunut t�t� uskollista ja uutteraa, mutta
ennen aikojaan kulunutta, kuuroa, k�yt�nn�llisiin askareihin vajonnutta
talontonttua kohtaan.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 10th Jan 2025, 15:33