|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 10
Runeberg oli pari vuotta sivu nelj�nkymmenen siihen aikaan, jolloin
p�iv�kirjan mukaan tuttavuus Emilie Bj�rkst�nin kanssa johti
l�mpim�mpien rakkaudenilmaisujen vaihtamiseen. Runoilija oli parhaassa
miehuuden kukoistuksessaan. Sen kunnianosoituksen j�lkeen, joka tuli
h�nen osakseen promotsioni-riemujuhlassa Helsingiss� 1840, h�n oli
julkaissut Nadeschdan, Joulu-illan, kolmannen kokoelman Runoja ja
Kuningas Fjalarin, h�nen maineensa kasvoi kasvamistaan, ja h�n itse oli
enemm�n kuin koskaan tulvillaan elinvoimaa ja ty�intoa; Tarinat
syntyiv�t yksi toisensa per�st�. Sill� nuorella naisella -- h�nt�
yhdeks��toista vuotta nuoremmalla -- jonka h�n t�ss� mielentilassa
kohtasi, oli er�it� hurmaavia ominaisuuksia, jotka h�net v�hitellen
vangitsivat. Emilie Bj�rkst�n antoi h�nelle sellaista, mit� h�n muuten
tuskin l�ysi ymp�rist�st��n, kauneusvaikutelmia h�nen silm�lleen,
askarrusta h�nen mielikuvitukselleen, kaikupohjan h�nen tunteilleen, ja
Emilien ��rimm�inen naisellisuus vaikutti -- vastakohtaisuudellaan --
vetovoiman tavoin h�nen ��rimm�isen miehekk��seen olemukseensa. Emilie
ei luonnollisesti ollut likimaillekaan sit�, mit� sellainen mies
sisimm�ss��n tarvitsi. Mutta h�n oli kuitenkin loistava poikkeus tuossa
lattean arkip�iv�isess� maailmassa, joka ymp�r�i runoilijaa
pikkukaupungissa, ja vaikkakin h�n, kuten runoilijakin, huomattavassa
m��r�ss� oli sidottu sen tapoihin ja joutavanp�iv�iseen sovinnaisuuteen,
toi h�n siihen jotakin raikasta ja viehke�� v�litt�myydell��n,
pirteydell��n ja henkil�kohtaisella miellytt�v�isyydell��n. Lis�ksi
tuli, ett� Emilie alusta alkaen pid�ttym�tt� sek� ilmitoi ihailunsa
runoilijaa kohtaan ett� my�skin ihastuneena antautui siihen teht�v��n
runoilijan �flammojen� luvun lis��miseksi, jolla t�m� n�ytti haluavan
h�nt� kunnioittaa. H�n ei salannut tunteitaan, ja jos h�n empi noudattaa
kaikessa Runebergin tahtoa, niin se kannusti t�t� vain sit� enemm�n --
tuhansia kertoja todettu erotiikan psykologinen laki! Mutta jo
ensimm�isen� kautena on kuvaavaa, ett� runoilija, joka vaimonsa
todistuksen mukaan jokaisesta vastaansanomisesta kiivastuu ankarasti, ei
koskaan osoita sit� Emiliet� kohtaan, vaan alistuu, kun h�nen
huomautuksensa ja vaatimuksensa eiv�t auta. Ilmeisesti Emilie
�konstailee� sangen paljon, sek� aikaisemmin ett� my�hemmin, niin,
v�list� se menee runoilijan mielest� liiankin pitk�lle ja saattaa
huomata, ett� kapinanhenki on h�net vallannut; mutta Emilien tarvitsee
vain sanoa: �anteeksi�, ja suorastaan liikuttavan helposti lannistaa tuo
voimakas mies suuttumuksensa ja mukautuu. Se todistaa sek� kiintymyst�
ett� kunnioitusta, mutta osoittaa my�skin, kuinka riippuvainen h�n on
Emilien tunteista ja kuinka vaikea h�nen on olla ilman t�t�.
P�iv�kirjanotteet antavat niukasti tietoa siit�, mit� aiheita heid�n
keskusteluissaan k�siteltiin. Sensijaan ne koskettelevat sit� enemm�n
tilanteita, enemm�n tai v�hemm�n ohimenevi�, joissa helli� sanoja ja
rakkaudenosoituksia vaihdettiin. T�m� vaikuttaisi, ainakin mit� tulee
ensimm�iseen kauteen, enimm�kseen leikilt� ja kuhertelulta, ellemme koko
ajan n�kisi taustassa Runebergin korkeaa hahmoa, joka tosin laskee
leikki� Emilien kanssa, jopa Emiliest� itsest��nkin, on hyvin ihastunut
h�nen ilmestykseens� ja h�nen hyv�ilyihins�, mutta samalla suojaa h�nt�,
sanoo kauniita ja tyyni� sanoja h�nen vaikutuksestaan h�neen, ymp�r�i
h�nen h�ilyv�n olemuksensa miehisen ylemmyytens� ilmakeh�ll�. Kaikki
t�m� ilmenee yh� voimakkaammin korostettuna toisena kautena, kun
pakollinen v�liaika on antanut suhteelle selvemp�� valaistusta. Emme
nytk��n kuule Runebergin lausuvan paljoa, ja siit�h�n Emilie saa
aihetta, kuten olemme n�hneet, kerran toisensa per��n kysy� itselt��n,
kuinka vakavia ja pysyvi� runoilijan tunteet oikeastaan ovat.
Luonnollisesti ei Runebergin tunteessa ollut mit��n riuduttavaa eik�
sentimentaalista -- sellainen oli h�nen terveelle luonnolleen t�ysin
vierasta -- mutta k�y kuitenkin selville, ett� h�n rehellisesti piti
Emiliest� ja, totuttuaan n�kem��n h�net joka p�iv� kodissaan sin�
aikana, jolloin h�n oli Porvoossa, tunsi kaipausta, kun h�n ei tullut.
Nyt tulee Emilie Bj�rkst�nist� entist� enemm�n h�nen uskottu yst�v�ns�,
my�skin h�nen runouteensa n�hden. Kuitenkin tuntuu samalla kertaa, kuin
runoilijan tunteet, ainakin ajoittain, saisivat h�nen l�sn�ollessaan yh�
kiihke�mpi� muotoja; ei niin, ett� h�n ajattelisi mit��n ep�ritarillista
-- mik��n sellainen ei koko h�nen el�m�ns� aikana saanut sijaa h�nen
tietoisuudessaan -- tai tahtoisi tehd� h�nelle pahaa, mutta Emilieh�n
toistaa usein, kuinka runoilija moittivasti on puhunut h�nen
kylmyydest��n, ja t�ss� luulee huomaavansn sek� ihmettely� ett� kenties
v�list� er��nlaista katkeruutta siit�, ett� h�n ei runoilijaa
ymm�rt�nyt. Jokainen mielenliikutus -- ei ainoastaan vastav�itteet --
sai Runebergin kuohuksiin. Fredrik Pacius sanoo viel� 60-luvulla, ett�
�Runeberg oli mukana, nuorekkaana kuten aina� (Maria Beaurain: Fredrik
Pacius, s. 250); h�n oli siis yh� s�ilytt�nyt vilkkautensa ja
reippautensa. Emilie Bj�rkst�n puolestaan tuli vuosien vieriess� yh�
enemm�n pelk�st��n ��lylliseksi�, ja silminn�ht�v�sti saa h�ness�
tapahtuva lopullinen murros juuri t�st� alkunsa. Mutta vaikka runoilija
v�list� oli intohimoinen siin� m��rin, ett� h�n peloitti Emilien luotaan
ja t�m�n t�ytyi paeta, niin h�n pakotti toisaalta itsens� heti sen
j�lkeen t�ydelliseen itsehillint��n siit�kin syyst�, ett� pelk�si
menett�v�ns� h�net, ja rauha oli palautettu. Mutta purkaukset alkoivat
lopulta k�yd� liian tiheiksi Emilien viilenev�lle luonnolle. Silloin
t�m� kirjoittaa sen kirjeen, jossa h�n hartaasti pyyt�� runoilijaa
vihdoinkin auttamaan h�nt� saamaan rauhan.
Previous Page
| Next Page
|
|