|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 45
�Min� en milloinkaan saa anteeksi Herralta, jos n�in jatkuu. Etk� tahdo
auttaa minua oikealle tielle, rakkaani? Olla houkuttelematta minua en��
kiusaukseen? Vaiti syd�mess�ni saan rakastaa Sinua, sit� tunnetta ei
en�� voida h�vitt��, se on kasvanut kiinni sinne; ja Sin�kin saat pit��
minua rakkaana, jos tahdot ja voit. Mutta kaikista sen ulkonaisista
merkeist� t�ytyy meid�n ainaiseksi luopua, jos me molemmat tahdomme
tulla autuaiksi kerran, sen tied�n niin varmaan.�
�Sin� et saa en�� noin _varkain_ sulkea minua syliisi, et panna huuliasi
minun huulilleni etk� lietsoa sis�ist� tultani palavaan liekkiin,
niinkuin viimeksi. Sin� et uskonut minua, mutta min� tunsin, milt�
sis�ll�ni n�ytti, ja min� -- vapisin. Jos maailmalla olisi
aavistustakaan t�st�, olisin auttamattomasti mennytt� kalua, sensijaan
ett� nyt saan osakseni mit� suurinta yst�v�llisyytt� joka taholta. Mutta
sit�, ett� me rakastamme toisiamme puhtaasti ja hiljaa, sit� ei kukaan
en�� tuomitse. P�invastoin sanoi joku, ett� meille molemmille tuottaa
kunniaa se, ett� se on kest�nyt niin kauan! Mit� luulet minun mieless�ni
ajatelleen?�
�Monta vuotta on korkein iloni ollut saada olla Sinun kodissasi,
tuttavallisena kotiyst�v�n�, ja viime vuosina se on ollut minulle
rakkaampaa kuin muuten, sent�hden ett� olen istunut luonanne
puhtaammalla omallatunnolla ja vain nauttinut nykyhetkest�. Mutta _tuon_
illan j�lkeen on kaikki muuttunut.�
�Jos tahdot, ett� viel� tulen teille, niin lupaa minulle pyh�sti ja
juhlallisesti, ettet johdata minua syntiin! Jos Sin� rikot t�m�n
lupauksen, en tule en�� teille silloin kun tied�n Sinun olevan kotona,
enk� en�� milloinkaan j�tt�ydy kahdenkesken Sinun kanssasi. Jumala on
kyll� auttava minua, ja Sin� -- jos Sin� todellakin rakastat minua --
�l� johdata minua kiusaukseen! _Ainoastaan_ Sinun sielusi rakastettu
min� tahdon olla! Toisella on paras, pyhin paikka -- minulla vain
ulkonainen -- eik� niin? Mutta min� en v�lit� muusta kuin Sinun
sielustasi. Jos annat minulle sen, en koko maan p��ll� pyyd� enemp��.
Oi, jospa saisin varmuuden siit�, ja min� lymy�isin jonnekin maailman
nurkkaan, rikkaana rikkaista muistoistani.�
�Oli toinenkin, jota Sin� rakastit suuresti! H�n oli minua arvokkaampi,
ja h�nelle min� olen mustasukkainen hulluuteen asti. Minun olisi pit�nyt
toimia niinkuin h�n, mutta min� olen ollut niin turhamainen, liian
heikko, ja min� olen rakastanut liian paljon!�
�Sin� rakastettu! Sin� vaarallinen! Sin� ihailtava! Min� olen lukenut
sinun 'Kuninkaasi' kerta toisensa per�st� ja tuntenut itseni ylpe�ksi
siit� sijasta, mik� minulla on sellaisessa syd�mess�! Minua, minua!
Kuinka Sin� olet voinut rakastaa minua? Joka olen niin mit�t�n, niin
t�ynn� vikoja ja synti�. Mutta meid�n kohtalomme oli kai sellainen.�
�-- N�in pitk�sti olen kirjoittanut, ja kuitenkin olisi viel� j�ljell�
tuhansia sanoja, mutta lopputulos kaikesta on kuitenkin se, ett� sallit
minun niinkuin ennenkin k�yd� teill�, sill� Sinusta se riippuu.
Rakkaani, j�� hyv�sti! Viel� viimeinen suudelma, l�mmin kuin rakkauteni,
ja viimeinen syleily, tulinen kuin se! Ikuisesti olen Sinun syd�mess�si.
Sen Jumala kyll� antaa anteeksi. Tunnen sen v�kev�sti t�n� hetken�.�
* * * * *
T�m� kirje kirjoitettiin 19 p:n� joulukuuta Bodomissa, Emilien ollessa
k�ynnill� vapaaherratar Marie Langenski�ldin, Fabian Langenski�ldin
lesken luona. H�n halusi itse j�tt�� sen Runebergin k�teen tavatessaan
h�net.
Samana p�iv�n� kohtasi Suomea hirvitt�v� ukkosen isku. Tuli viesti
Porvoosta, ett� runoilija makasi kuolemansairaana kodissaan.
Vasta monta kuukautta my�hemmin saa Emilie Bj�rkst�n rohkeutta tarttua
kyn��n. 18 p:n� maaliskuuta 1864 h�n kirjoittaa p�iv�kirjaansa:
�Me matkustimme vanhan, synk�n Porvoon l�pi ja min� riensin tykytt�vin
syd�min tuohon rakkaaseen Rbg:n kotiin. Hiljaa hiivin etuhuoneeseen ja
l�hetin sanan h�nelle [rva R:lle]. H�n tuli ja sulki minut sanattomana
syliins�. Nyt vasta 'vilvoitti valittavaa mielt�ni silm�n sateen
vesitulva'. -- 'Jos olet tuollainen, et saa n�hd� Rbg:ia', sanoi silloin
Fredrika. 'Saanko sitten muuten?' -- 'Saat, jos h�n haluaa sit�. Min�
menen kuulemaan.' H�n meni. J�in siihen sanattomana. Hetken kuluttua h�n
palasi ja tarttui ��nett�m�n� k�teeni, ja pian seisoin sis�ll� tuossa
huoneessa, jossa niin usein olin istunut heid�n molempien seurassa.
Lorenzo oli siell�. Min� tervehdin hiljaa ja l�hestyin vuodetta huoneen
per�ll�. Mutta en milloinkaan, niin kauan kuin el�n, ole unohtava sit�
vaikutusta, mink� siell� lep��v�n hahmo teki. Se oli Rbg eik� sent��n
ollut h�n!�
Previous Page
| Next Page
|
|