|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 42
�Oli sunnuntai-aamup�iv�. Minun mielest�ni olisi sen voinut k�ytt��
toisellakin tavalla, mutta Sofi, jolla oli harras kunnioitus maalausta
ja kaikkea suurta kohtaan el�m�ss�, tuumasi, ett� siin� olisi
jumalanpalvelusta kylliksi n�hd� L:n maalaavan ja lis�ksi viel� tuon
suuren runoilijan kodissa! Ja suuremmankin synnin saattoi ihminen tehd�
kuin t�m�n. Pieni maalikankaan palanen oli jo pingoitettu, mutta Sofin
taulusta en kuullut mainittavan. Min� kysyin. H�n ei vastannut
kuitenkaan siihen juuri mit��n, veti vain esiin minulle viereens�
nojatuolin ja pyysi minua istumaan, muut saivat seisoa ja katsella. Oli
kaunis aamup�iv�. Sis�ll� oli aurinkoista ja valoista. Rbg antoi minulle
nimimerkinn�ll� varustettuna viimeiset �tarinansa�, joita h�n ei viel�
ollut antanut kenellek��n muulle kuin sotavanhukselle, majuri A-offille.
Kaikki hymyili minulle, ja tottuneella k�dell� kastoi L. siveltimens�
tuleen ja kultaan loihtiakseen mit� rohkeimpia liekkej� kankaalle. Min�
luulin ensin, ett� siit� tulisi palanen Vesuviusta tai jotakin muuta
tulista, mutta siit� tulikin hehkuva auringonlasku, myrskyisi� pilvi�,
hyrsky�vi� aaltoja, joiden harjoille ilta-aurinko valoi ik��nkuin
karkeloivia kultahelmi�. Se oli h�nen ensimm�inen ja tavallisin
taidemuotonsa. H�n maalasi ainoastaan kaksi ja puoli tuntia, mutta sit�
oli mielenkiintoista katsella. Kun taulu oli valmis, piti h�nen panna
siihen nimens�: M. L. 'Ei, koko nimi esiin', pyysin min�. H�n teki niin
ja k��ntyi sitten minun puoleeni kysyen etunime�ni. Toiset olivat heti
arvanneet, mik� tarkoitus t�ll� taululla oli, mutta min� en osannut
ajatella mit��n sinnep�ink��n, sill� en tiet�nyt mill��n ansainneeni
sellaista suosionosoitusta tuolta vieraalta mestarilta, etenk��n niin
lyhyen tuttavuuden j�lkeen. H�nen kysymyksens� kuullessani tartuin h�nen
k�sivarteensa ja huudahdin: 'Herra Larsson!' -- 'Ei, ei', jatkoi h�n
hymyillen h�mm�stykselleni, 'min� kysyin teid�n ristim�nime�nne'. Sofi
mainitsi sen, ja h�n kirjoitti taulun reunaan: E. B:lle M. Larsson.
Minulla ei ollut sanoja ihmetykselleni ja kiitollisuudelleni. Niin
hemmoiteltu kuin olinkin huomattujen henkil�iden suosionosoituksilla,
oli t�m� niin odottamatonta. Mutta min� tied�n ja uskon, ett� se l�mmin
harrastus, jota Runeberg osoitti minua kohtaan ja jonka h�n arvatenkin
huomasi, oli tarttunut h�neen ja ett� h�n tahtoi tehd� jonkinlaista
kunniaa sille, johon tuo suuri runoilija oli kiinnitt�nyt niin paljon
huomiota, sill� en min� niin itserakas ole, ett� laskisin sen omaksi
ansiokseni. 'Mink�t�hden min� saan t�m�n taulun?' kysyin min� vihdoin,
ojentaen k�teni mestarille syd�melliseksi kiitokseksi. 'Min� tahdoin,
ett� te muistaisitte my�s muita kuin Runebergia', sanoi h�n vakavasti.�
Mit� teki nyt taulun onnellinen omistajatar? H�n j�tti kaikki omaan
arvoonsa, maalarin ja muut vieraat, juoksi Runebergin luo, joka oli
salongissa, kietoi h�net k�sivarsillaan ja sanoi:
'En olisi koskaan voinut uskoa sit�!' Ja runoilija nauroi ja huudahti:
'Kas siin� min� nyt sain syleilyn, joka olisi pit�nyt tulla toiselle!'
T�m� oli Emilien niin sanottua rauhallisuutta; ja jos jokin sin� p�iv�n�
sai �tartunnan� -- mutta ei rauhan-tartunnan -- niin se oli kai juuri se
mies, jota h�n kaikin tavoin halusi j��hdytt��.
* * * * *
Marcus Larssonista h�n kirjoittaa seuraavat mietelm�t:
�Jos L. ei olisi se suuri maalari, mik� h�n on, niin ei mik��n h�ness�
ansaitsisi suurtakaan huomiota, ellei kenties h�nen v�hemmin siistitty
k�ytt�ytymisens�, ja s��li on sent��n sellaista kyky� ja niin
erinomaista p��t�. Mutta toivotaan, ett� jokap�iv�inen seurustelu
runoilijan sivistyneess� kodissa my�s on vaikuttava hyv�� L:n
jokap�iv�isiin tapoihin, sill� hienostuksen _t�ytyy_ lopulta tarttua,
ellei ihmisluonto ole aivan kova ja vastaanottamaton, ja sit� ei
kuitenkaan ole syyt� uskoa L:sta.�
Huolimatta t�m�n sangen v�h�n hienostuneesta k�yt�ksest� oli Emiliell�
viel�kin kerran hyvin hauskaa h�nen seurassaan Runebergeilla. Emilien
kirjassa �N�gra minnen� on kertomus t�st� illasta, mutta kun t�m� kirja
luultavastikin on sangen v�h�n luettu, saattaa olla syyt� katsoa, mit�
h�n p�iv�kirjassaan 30 p:n� maaliskuuta kertoo t�st� improvisoidusta
tilaisuudesta.
�Viimeisen� oleskelup�iv�n�ni Porvoossa pidettiin siell� konsertti.
Meissner, Lindberg ja Jacobsson tulivat Helsingist� antaakseen kuulla
itse��n, ja Filip v. Schantz seurasi mukana. Se oli kaunis konsertti, ja
sen p��tytty� oli Larsson pyyt�nyt taiteilijoita Rbg:lle, jotta t�m�kin,
joka sairautensa vuoksi oli estetty olemasta l�sn� konsertissa, saisi
kuulla heit�. Larsson mainitsi siit� minulle ja kysyi, enk� tulisi sinne
mukaan, mutta Rbg:t olivat jo pyyt�neet minua ennen. 'T�nne ei tule
ket��n muuta', sanoi Fredrika ja tuumasi, ett� h�n ja min� istuisimme
h�nen huoneessaan, jossa min� kuulisin soiton kuitenkin. Min� kiitin ja
suostuin. Mutta se ei suinkaan ollut is�nn�n eik� Larssonin mieleen,
vaan minun piti tulla sis�lle. Min� en tahtonut, koska Fredrika oli sit�
vastaan, mutta L. avasi molemmat ovenpuoliskot, tarttui minun
vastahakoiseen k�teeni ja tahtoi v�ltt�m�tt� vied� minut sis��n
esitt��kseen minut Meissnerille. H�n oli kovin innokas: 'Te ette saa
taulua, jos kauemmin kielt�ydytte', sanoi h�n. Min� kysyin nauraen,
oliko h�nen tapansa ensin antaa ja sitten ottaa takaisin, mutta
suoriuduin h�nest� siten, ett� lupasin tulla sis�lle v�h�n my�hemmin
rouva Rbg:n kanssa. Viimein illan kuluessa, kun ilo ja innostus siell�
sis�ll� olivat ylimmill��n, ei mik��n auttanut, meid�n t�ytyi tulla
sis�lle, ja mielell�ni meninkin, sill� musiikki houkutteli niin
ihmeellisesti.�
Previous Page
| Next Page
|
|