|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 39
�He pyysiv�t molemmat minua j��m��n ja lukemaan (puheen) siell�, mutta
min� halusin pois. Sain sen siten mukaani sill� ehdolla, ett� itse
toisin sen takaisin.�
Samana vuonna lokakuussa kertoo h�n er��st� toisesta k�ynnist�
runoilijan kodissa. Silloin h�n ei luullut saavansa n�hd� h�nt�.
�Minulle oli kerrottu, ett� h�n oli mets�stysretkell�, jonne h�net oli
kutsuttu, ja min� surunvoittoisin tuntein h�nt� ajatellen l�hdin ulos
k�velem��n L:n kanssa. Me kuljimme h�nen kotinsa ohitse. Me puhuimme
noista h�nen uusista virsist��n, jotka ovat niin ��rett�m�n kauniita ja
joiden kanssa h�n paraillaan niin uutterasti askartelee, ja min� lupasin
pyyt�� j�ljenn�ksen er��st�. Me k�velimme kappaleen matkaa ja k��nnyimme
taas takaisin, sill� tuntui kylm�lt�, enk� min� ollut laisinkaan terve.
Kuka tulikaan meit� vastaan, jos ei juuri h�n, jonka min� luulin olevan
kaukana! Mutta min� en punastunut, en kalvennut, tunsin itseni vain
iloiseksi ja h�mm�styneeksi. H�nen mets�stysretkest��n ei ollut tullut
mit��n t�n��n. Kiitos olkoon minun onnellisen t�hteni! H�n pyysi minua
niin hartaasti viett�m��n iltaa heill� sek� pyysi L:�� mukaan. Min�
ep�r�in, mutta seurasin h�nt�. Min� n�in, ett� h�n niin mielell��n
tahtoi minua sinne. Min� elvyin taas hetkeksi. -- Oi, min� tied�n, ett�
teen niin pahoin, mutta olen liian heikko tekem��n toisin. Minusta
tuntuu, ett� minulla nyttemmin on niin v�h�n maailmassa, ett� olen
tullut niin k�yh�ksi, min�, joka ennen olin niin rikas, joten en henno
ty�nt�� pois pienint�k��n iloa, v�h�isint�k��n murusta.�
�Istuin h�nen kirjoitusp�yt�ns� ��ress� nuo ihanat virret edess�ni,
mutta en ehtinyt lukea niit�. J�ljensin vain yhden, jonka ylh�inen
kauneus erikoisesti vaikutti minuun. Mutta rinnassani tuntuva vaiva,
joka aina p�ivisin oli lievempi, yltyi pahimmilleen. En voinut kest��
kauemmin edes h�nen l�hell��n. Sanoin, ett� olin sairas, ja otin
j��hyv�iset l�hte�kseni.�
Joulun 1855 vietti Emilie Bj�rkst�n Porvoon piispan luona. V�h�n
aikaisemmin oleskeli h�n jonkun aikaa Kiialassa ja matkusti sielt�
kaupunkiin n�hd�kseen draamallisen esityksen Kuningas Fjalarista, josta
tilaisuudesta my�s Fredrika Runeberg puhuu kirjeiss��n. Emilie kertoo
p�iv�kirjassaan vaikutelmistaan, jotka n�ytt�v�t her�tt�neen suurta
paheksumista niiden joukossa, jotka olivat j�rjest�neet juhlan. Annamme
h�nen itsens� puhua:
�Oleskellessani siell� [Kiialassa] n�in Rbgn ihanan teoksen Kuningas
Fjalarin esitett�v�n n�ytelm�n�, s. o. pari laulua siit�. Mutta olisi
ollut parempi, jos en ollenkaan olisi n�hnyt sit�. Arvostelu _saa_ ja
sen _t�ytyykin_ t�ss� suhteessa olla ankara, sill� kyll� oli uskallettua
ja ylenm��rin rohkea yritys edes koettaa ilment�� Oihonnan kuvaa sek�
moniaita muita Fjalar-runoelman ihanteellisia hahmoja, sit� suuremmalla
syyll�, kun niihin liittyi toiminta ja lausunto, jotka minun mielest�ni
ja usean muunkin -- ep�onnistuivat. Ensimm�inen n�k�vaikutelma
Oihonnasta oli kuitenkin kaunis, kun h�n keve�ss� puvussaan ja valkein
mets�ruususeppelein koristettuna leijaili �luolan viileydess� ja samoin
Gallin (Lorenzo Runeberg) ensimm�inen esiintyminen. Jos se olisi
supistunut edes pelkkiin kuvaelmiin, niin se olisi viel� mennyt mukiin,
mutta kyll� kaikki illusioni sitten oli tipotiess��n, vaikkakin
n�yttelij�t tietenkin panivat aivan kaikkein parastaan. He olivat
odottaneet minun joutuvan ihastuksiini, he olivat paljon ajatelleet
minua, sanoivat he sitten, mutta min� en tuntenut v�hint�k��n tuota
omituista v�ristyst�, jonka muuten saan kaikesta kauniista, ja siksi
tied�n varmaan, ett� se ei ollut onnistunutta; minun tunteeni sanoi sen
minulle. Jos min� yksin olisin ollut sit� mielt�, niin olisin vaiennut,
mutta kun monet muutkin, ja sellaiset henkil�t, joilla on
arvostelukyky�, tunsivat niin ja saivat siit� aivan saman vaikutelman,
en minuuttiakaan empinyt lausua ilmi ajatustani, kun minulta n�yt�nn�n
j�lkeen niin monelta taholta kysyttiin, mit� min� pidin. Ne, jotka
olivat kaiken j�rjest�neet, n�yttiv�t niin tyytyv�isilt�
aikaansaannokseensa, joten minun vastaukseni sitten 'oli kuin kylm��
vett� heid�n niskaansa', sanoivat he. Ne olivat Sofi N., Anna R., Mimmi
ja lopuksi runoilijan puoliso. Min� en voinut pakottaa itse�ni
n�yttelem��n iloisuutta, jota en tuntenut, ja sen he panivat pahakseen.
Rbg itse kysyi minulta heti, mit� min� pidin. 'Olisi ollut parempi, jos
he eiv�t olisi ollenkaan sit� esitt�neet', oli minun vastaukseni. Mutta
h�n tuumi, ett� se meni niin hyvin kuin se saattoi menn�, ja ett� h�n ei
voinut kielt�� heit�, kun he olivat n�hneet niin paljon vaivaa. Mutta
syd�mess��n oli h�n varmasti samaa mielt� kuin Alexandra Edelfelt, min�
ja moni muu, etenkin herrat, sen huomasin niin monesta seikasta ja
siit�kin, ett� h�n kaiken tuon selkkauksen j�lkeen sitten tuli minua
kohtaan viel�kin syd�mellisemm�ksi kuin ennen.�
�Me luimme ��neen Kuningas Fjalaria saman p�iv�n aamupuolella Kiialassa.
Sit� luettiin yksinkertaisesti ja l�mpim�sti, sill� sen runoelman
yksinkertainen ja ylev� kauneus ei sied� mit��n korulausuntoa, ja
silloin, silloin jouduimme kaikki haltioihimme ja tunsimme tuon
salaper�isen v�ristyksen, joka on kaiken kauniin pett�m�tt�min merkki.
Ehk� olisi ollut parempi, jos emme olisi lukeneet sit� ennen, niin sanoi
Fredrika Rbg, ja niin min�kin nyt ajattelen. Kuitenkin oli joku sanonut,
ett� tyytym�tt�myyteni syyt olivat olleet v�hemm�n kauniit, ja kertonut
h�nelle, ett� se oli johtunut jonkinlaisesta kateudesta kaunista Z:t�
kohtaan, joka esitti Oihonnaa, koska min� muka pelk�sin, ett� Rbg niin
ihastuisi h�neen, ett� unohtaisi minut, mielett�min p��h�njuohtuma
maailmassa, mutta joka kuitenkin sek� harmitti ett� vaivasi minua. H�n
[rva R.] oli siihen vastannut: 'Sit� en lainkaan usko, se on ainoastaan
jonkinlaista harrasta kunnioitusta Kuningas Fjalaria kohtaan', joskin
h�n joka tapauksessa piti sit� v�h�n lapsekkaana. -- Ent� h�n itse? Min�
kerroin siit� sitten h�nelle. H�n vain hymyili ja sanoi, ettei h�n
koskaan olisi voinut uskoa mit��n sellaista ja ett� kyll�h�n min� h�net
tunsin. Ja min� tunnenkin h�net niin hyvin, ettei mik��n aika, ei
mitk��n vaiheet, ei kukaan, ei kukaan, kuinka kaunis h�n olleekin,
nyttemmin en�� voi j�rkytt�� h�nen monivuotista kiintymyst��n minuun ja
ett� ei kukaan voi ottaa minun paikkaani h�nen syd�mess��n. Kuitenkin on
kaikki hyv�, mik� on tapahtunut, enk� kadu hetke�k��n sit�, mit� olen
sanonut, vaikkakin O:n perheen kuvaus on tuntunut minulle raskaalta.
Rauha on joka tapauksessa nyt palautunut kaikkiin noihin kuohuviin
mieliin, ja kaikki on hyvin taas -- sent��n voisin t�ytt�� kokonaisia
arkkeja t�m�n eriskummaisen ajan kuvauksilla. Mutta j��k��n nyt sikseen.
Ei jaksa kuitenkaan kertoa kaikkea --�
Previous Page
| Next Page
|
|