|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 38
Kuukautta my�hemmin on h�n Runebergin kanssa Sir�neill� ja se tunne,
joka l�hivuosina niin kokonaan oli kahlitseva h�nen sisimm�n
olemuksensa, on v�kev�ss� v�reilyss� sin� iltana. Se on v�h�� ennen
joulu-aattoa. Kolme, nelj� tuon nuoren, kauniin rouvan yst�v�tt�rist�
oli p��tt�nyt istua ylh��ll� koko y�n joululahjoja ompelemassa. Ja
muutamat herrat, niiden joukossa Runeberg ja tuo Porvoossa niin suuresti
ihailtu n�yttelij� Stjernstr�m, pitiv�t naisille seuraa. Emilie
kirjoittaa siit�:
�Kuinka paljon nuoruudenrohkeutta ja onnea voikaan mahtua syd�meen.�
(Andersen.)
�Kello on 10 aamulla, ja olen juuri �sken tullut kotiin Sir�neilt�,
l�pivalvotun y�n j�lkeen. Se oli niin ihana ja sielukas, niin iloinen ja
hauska samalla, ett� en kertaakaan tuntenut olevani unelias. Tarvitseeko
minun sanoa muuta kuin ett� _h�n_ oli siell�. Stjernstr�m ja A-n
my�t�vaikuttivat y�n hupaisuuteen, etenkin edellinen, joka oli
loistavimmalla tuulellaan. Me uudistimme tuttavuutemme, joka oli alkanut
Viipurissa. -- Sanon sen, mit� aina olen sanonut: Ainoastaan Porvoossa
osataan oikein el��, sill� t��ll� vallitsee paljon vaivattomampi,
vapaampi k�yt�ss�vy, sielukkaampi seurustelutapa kuin muualla, ainakin
pikkukaupungeissa. Ja kuitenkin, mit� olisi kaikki t�m� ilman
runoilijaa, joka kohottaa ja nostaa ja el�v�itt�� kaiken. H�n oli ensi
alussa v�h�n pahastunut minuun, joka olin luvannut enk� sent��n ollut
tullut h�nen kotiinsa, sill� muuten ei h�n anna minulle takaisin
laulujani, noita onnellisia pikku lauluja, jotka ovat h�nen luonaan!
Mutta kuka olisi voinut olla nyreiss��n kauan! Kaikkialla piti olla iloa
ja el�m��. Ja taas tuli tuollainen ��net�n ja yksin�inen hetki, ja min�
join autuutta j�lleen! Kuinka kauan mahtaneekaan jatkua n�in?�
�Kello oli 3 aamulla, kun herrat hyv�steliv�t ja l�htiv�t. Me naiset
j�imme kabinettiin joululahjojamme ompelemaan. Tuo pieni kabinetti,
minun lempihuoneeni, n�ytti hauskemmalta kuin milloinkaan; salissa paloi
takkavalkea, kaikki huokui viihtyisyytt�. Paljon, sanomattoman paljon
tulen kaipaamaan S:ej�, kun he j�tt�v�t Porvoon, sill� heid�n luonaan
olen kuitenkin useimmiten viett�nyt sellaisia kultaisia hetki�, jotka
minua mit� suurimmassa m��rin vieh�tt�v�t.�
Muutamia viikkoja my�hemmin, 2 p:n� helmikuuta 1853, huudahtaa h�n:
�'Gl�cklich allein ist die Seele die liebt.' -- T�n� iltana kohtasimme
taas toisemme. Iankaikkinen Jumala, kuinka kauan t�t� on jatkuva? Kuinka
kauan olen n�in vapiseva ja k�rsiv�, ja lopuksi kuitenkin aina my�ntyv�
h�nen toivomukseensa, n�ihin kohtauksiin; ja kuinka voi hetki, joka on
niin kukkuroillaan levottomuutta, tuottaa niin suurta onnea? En ymm�rr�
sit�. Enh�n tohdi n�ytt�yty� sellaisena kuin olen, kun aina saan pel�t�
vakoilua, ja millaiseksi silloin kohtaloni muuttuisikaan? Luullaan
kaiken olevan lopussa -- sen ovat n�m� pitk�t vuodet sent��n
vaikuttaneet; nyt ollaan huoletta. H�n nuhtelee minua 'turhan pelkoni'
vuoksi, sill� h�n ajattelee noina hetkin� minua, ja min� taaskin
ihmisten silmi�. Voi, ettei minulla ole enemm�n voimaa kielt��!�
P�iv�t, jotka maalla olivat olleet niin loputtomat ja pitk�t, lent�v�t
nyt nopeasti ja vaihtelevina, Emilien tehdess� tiheit� k�yntej�
Porvooseen, jossa h�nen tunteensa joka kerralla saa uutta ravintoa
jokap�iv�isest� kosketuksesta Runebergiin, joka j�lleen on vallannut
koko h�nen olemuksensa. N�ist� p�ivist� punoutuu kolmesataa
kuusikymment�viisi ep�tasaisesti loistavaa rengasta k�sitt�v� ketju. Ja
niin alkaa uusi vuosi 1854. Er��st� noista monista k�ynneist� Runebergin
luona h�n kirjoittaa 8 p:n� toukokuuta samana vuonna:
�Menin siis sinne toisen kerran saadakseni lukea rehtorin puheen. Ei
kukaan n�hnyt, kun tulin. ��nett�m�sti ja hiljaa menin salongin l�pi ja
pys�hdyin hetkiseksi makuuhuoneen ovelle. He s�iv�t p�iv�llist�, mutta
min� istuuduin levottoman odotuksen vallassa kabinettiin ja selailin
Lidnerin teoksia, jotka olivat esill� siell�, tiet�m�tt� mit� luin.
Kuulin veitsien ja lusikoiden kalisevan; kuulin pikku pojan ��nen ja
vanhempienkin, kuinka he koroittivat ��nt��n puhuessaan kuuron �itins�
kanssa. Kuulin t�m�n ��nen ja h�nen [R:n] ��nens� vain yhden ainoan
kerran. Oli niin kummallista olla heit� niin l�hell�, ja er�s ajatus,
jolle harvoin olen antanut jalansijaa itsess�ni, nousi nuolennopeasti
rintaani, mutta katosi yht� nopeasti j�lleen. Salonki ja makuuhuone
olivat sen kabinetin toisella puolen, jossa istuin. Kuulin heid�n
ty�nt�v�n tuolit irti p�yd�st� ja vedin syv��n henke�ni. H�n tuli yksin,
seisoi hetkisen salin kynnyksell�, n�ytti miettiv�lt� ja veti hiljaisen
huokauksen. Silloin nousin ja menin muutamia askelia kabinetin ovelle
p�in, mutta syd�meni l�i niin kiivaasti, ett� en voinut sanoa sanaakaan.
Pieni huudahdus p��si h�nelt�, kun h�n n�ki minut. En koskaan unohda
my�sk��n, kuinka iloisin kasvonilmein ja nopein askelin h�n tuli
luokseni. Ja samalla oli kuin olisi aurinko, valo ja taivaan ilo
s�teillyt sieluuni. 'Sin�! Min� tiesin, ett� sin� tulisit', sanoi h�n ja
sulki minut syliins�. Ja noina sekoittamattoman autuuden sekunteina
katosi minulta maa --. Pyysin h�nt� hakemaan h�net [rva R:n] ja puheen.
'Ei viel�', tuumasi h�n. Mutta nyt taas muistin itseni, ja h�n meni ja
toi mukanaan puheen ja puolisonsa. Ja vaikkakin nyttemmin olen
vakuutettu siit�, ett� en riist� _mit��n_ h�nelt� [rva R:lta], niin
tuntuu minusta kuitenkin, kuin tahtoisin ik��nkuin langeta tomuun h�nen
jalkojensa edess�. -- Min� sanoin, ett� olin tullut takaisin, koska
h�nen miehens� vain sill� ehdolla oli luvannut minulle puheen, ja h�n
my�nsi, ett� t�m� _siten_ oli tahtonut houkutella minua sinne viel�
kerran. H�n [rva R.] nauroi sille, sill� h�n oli niin tottunut siihen
hyv�ntahtoisuuteen, jota runoilija aina oli osoittanut minulle, ja
sit�paitsi h�n tiet�� niin ehdottoman varmasti, kuinka kallis h�n on
t�lle nyt. H�n [rva R.] oli niin monta kertaa sanonut minulle, kuinka
onnelliseksi h�n tuntee itsens� nyt; se n�kyykin h�nest�. Niin, tiesin
kyll�, ett� taivas oli s��st�nyt h�nelle parhaan h�nen el�m�ns�
syksyksi.�
Previous Page
| Next Page
|
|