|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 37
H�n puhuu usein �tuskasta ja intohimosta� runoilijan ��ness� n�in�
aikoina, jolloin he j�lleen olivat yhdess�, ja h�nenkin tunteensa
loimusivat pilvenkorkuisina liekkein�, joiden heittelehtiv� levottomuus
karkoittaa kaikki muut ajatukset h�nen sielustaan. H�n on rakastunut
omaan rakkauteensa, h�n hellii sit�, h�n erittelee sit� ja nauttii
niist� onnen ja kauhun tunteista, mitk� se h�ness� her�tt��.
�Jumalani, miten olet antanut minulle paljon! Miten olet tehnyt minut
rikkaaksi, minun Jumalani, mutta samalla niin rauhattomaksi. Mutta itse
olen syyp�� siihen. Minun _t�ytyy_ saada joku rangaistus!� huudahtaa h�n
kerrankin erottuaan runoilijasta.
H�n huomaa, ett� kaikki vaikutelmat h�nen el�m�ss��n johtuvat
Runebergista, ja loppumatonta keh�� kiert�en palauttaa h�n taas kaikki
t�h�n keskipisteeseen. H�nen tunteensa ei anna h�nelle hetkenk��n
rauhaa. Jokainen vaikutelma synnytt�� ajatuksen, ja se ajatus on _h�n_.
�Kun kuulen jostakin kuolemantapauksesta tai sairauskohtauksesta,
etenkin Porvoossa�, kirjoittaa h�n kerran palattuaan maalle, �niin
valtaa minut aina sanoin selitt�m�t�n tuska ja levottomuus h�nest�,
h�nen terveydest��n, h�nen el�m�st��n, tuosta kalliista el�m�st�, jota
tahtoisin suojata ja s�ilytt�� omani hinnalla. Kuinka kuumia ja palavia
rukouksia olenkaan noina omituisen ahdistuksen hetkin� l�hett�nyt
Jumalalle. Olen rukoillut h�nen el�m�ns� puolesta yht� suurella
hartaudella kuin muut rukoilevat sielunsa autuuden puolesta. Se on ehk�
synti, luulen niin, mutta en voi ajatella el�m��, kun h�n olisi poissa.
Olen tutkistellut sisint�ni ja kysynyt itselt�ni, voisinko my�s ilman
h�nen kiintymyst��n minuun rukoilla yht� l�mpim�sti, ja vastaukseksi
tuli: Voisin! Sill� sellainen egoisti en ole. Mutta nyt tulee taas
ristiriitaisuus, pelk��n min�, kun tunnustan, ett� tietoisuus siit�,
ett� h�n on olemassa, on v�ltt�m�t�n minun olemassaololleni.
Puolustuksekseni tahdon kuitenkin esitt��, ett� en milloinkaan ole
tahtonut ajatella h�nt� _kylm�n�_ minua kohtaan, vaan ainoastaan
_yst�v�n�_ -- pahimmassa tapauksessa, ja silloin en ole ep�r�inyt
rukoilla taivasta varjelemaan h�nt�. Oi, millaista olisikaan kuvitella,
ett� h�n olisi aivan v�linpit�m�t�n ja kylm� minua kohtaan ja sent��n
t�ysiss� voimissa ja terveen�! En oikein tied�, kuinka k�visi. Mutta
sent��n tahtoisin rukoilla h�nen el�m�ns� puolesta, maan vuoksi, sen
kodin vuoksi, jota vastaan olen niin paljon rikkonut -- mutta itse en
en�� haluaisi h�nt� n�hd�! Tahtoisin hiljaa elell� edelleen surullista
el�m��ni muistellen sit�, mik� on ollut ja mik� on tehnyt sen niin
��rett�m�n rikkaaksi. Huu! tulla vanhaksi ja harmaaksi ja tuntea p�iv�
p�iv�lt� vuosien kylmyyden lis��ntyv�n ja sitten luonnollisestikin n�hd�
h�nen rakkautensa viilentyv�n! Olla pakotettu tyytym��n pelkk��n
yst�vyyteen, sill� s��li� en tahtoisi kantaa! Raskas tulevaisuus on
edess�ni, jos ei Herra anna minulle rauhaa ja voimaa.�
Kuinka kaikki h�nen k�sitteens� ovat muuttuneet perinpohjin t�n�
kuumehoureisena aikana! Nyt h�n pelk�� vuosia, kylmyytt�, talvea, joka
seuraa t�t� polttavankuumaa kes��. Mutta viel� ei ole syyt� pelkoon.
�Kun min� toivottelin takaisin itselleni seitsem�ntoista vuoden ik��,
sanoi h�n, ett� h�n ei suinkaan tahtonut sit�, sill� silloin en olisi
h�nen, vaan niin monen muun. Varmaankin on paras niinkuin on.� Ja h�n
jatkaa: �H�n saattoi minua kotiin. Viel� kerran kuljimme yhdess� noita
polkuja, jotka olivat olleet meid�n surunt�yteisen, intohimoisen
rakkautemme todistajina! H�n puhui niist� kerroista, jolloin h�n eniten
oli minua rakastanut. Ah, ne eiv�t olleet harvat, ne hetket! Ja kun min�
nyt katson taap�in menneisiin aikoihin ja muistan ainoastaan nuo ihanat
hetket, tuntuu minusta, ett� el�m�ni on ollut kultainen unelma.�
Kun Emilie Bj�rkst�n tuli Porvooseen marraskuussa 1852, oli Runeberg
muuttanut asumaan uuteen kotiinsa. Emilien kaipaus entiseen on niin
voimakas, ett� h�n er��n� p�iv�n� l�htee tuohon vanhaan huoneistoon,
jossa nyt asui muita. P�iv�kirjassaan h�n puhuu t�st� �voyage
sentimental'ista�.
�He [Rbgt] olivat muuttaneet vanhasta kodistaan, joka oli minulle niin
unohtumaton ja kallis, jossa joka nurkka oli niin t�ynn� muistoja.
N�iss� samoissa huoneissa asui nyt muita, tuttaviani, joita my�s k�vin
tervehtim�ss� verest��kseni muistojani. Katselin niin oudostellen
ymp�rilleni, ja syv�, pohjaton huokaus hiipi esiin ahdistetusta
rinnastani. Taaskin seisoin t�ss� salissa, joka nyt oli niin
toisenlainen; pieni punainen sohva, miss� se nyt oli? Kuinka monta
sielukasta hetke� olinkaan el�nyt h�nen kanssaan sen pehme�ss� syliss�.
H�nen entinen huoneensa oli niin surullisen erilainen, n�ki, ett� henki,
joka el�hdytti kaiken, oli poissa; nuo kirjat, kuolemattoman runoilijan
teokset, eiv�t en�� olleet hyllyill�, taulut eiv�t en�� hymyilleet
seinilt� -- tunsin kaipausta kaikkialla! Mutta tuossa pieness�
suloisessa kabinetissa valtasi minut sent��n kipein kaihomieli. Sis��n
astuessani lensi katseeni heti sein�lle, jossa Almquistin muotokuva
kerran riippui, siin� oli nyt joku muu taulu, en tied� mik�. Yhdell�
kertaa tulvahtivat kaikki meid�n rakkautemme muistot sieluni silmien
eteen, ja p��st�kseni n�kem�st� muuttunutta ymp�rist�� peitin molemmin
k�sin kasvoni; halusin siten s�ilytt�� harhakuvitelman viel� hetkisen.
Niin, minusta tuntui siin� tuokiossa, kuin pit�isi h�nen astua sis��n
tuosta ovesta, joka niin usein oli avautunut h�nelle. Mutta mit�
kannattaa puhua ajoista, jotka ovat menneet! Mit� n�iss� huoneissa olen
k�rsinyt ja mit� nauttinut, sit� ei kukaan voi aavistaa, ja
v�linpit�m�tt�m�n� en voi milloinkaan, niin kauan kuin hengit�n, kulkea
niiden l�pi.�
Previous Page
| Next Page
|
|