|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 35
�Seuraavana p�iv�n� palasimme taas maalle�, jatkaa h�n, �ainoastaan M.
j�i viel� sinne ja vietti senkin p�iv�n iloisissa kesteiss�
vastanaineiden luona. Siell� olisin min�kin kernaasti, kernaasti
tahtonut olla, sill� h�nkin oli ollut siell�, ja M. kertoi kotiin
palattuaan aivan ihastuksissaan siit�, kuinka hauskaa siell� oli ollut
ja kuinka h�nt� [Runebergia] j�lleen oli juhlittu. Kuinka oli juotu
maljoja ja laulettu h�nen ihanaa Maamme-lauluaan ja lopuksi hurrattu ja
kannettu h�nt� riemusaatossa. Ja kuinka h�n sitten oli kiitt�nyt
harvoin, mutta valituin sanoin, h�n, joka niin ep�kernaasti tahtoo puhua
julkisesti. Vilkkaalla mielenkiinnolla kertoili M. kaikesta t�st�. Mutta
en k�sit�, mink�t�hden min� aina mykistyn, kun h�nt� kiitet��n,
mink�t�hden se samalla kertaa tekee niin pahaa ja niin hyv�� syd�melle.
H�n on niin juhlittu, niin ihailtu, niin mainehikas! Mutta h�n rakastaa
minua -- minua!�
* * * * *
Viel� kerran tapaa Emilie h�net yksin tuona syksyn�. Se tapahtuu 11 p:n�
joulukuuta 1848. Samana p�iv�n� oli Runeberg julkaissut uuden teoksen,
jonka h�n halusi lahjoittaa Emilielle. Teos oli V�nrikki Stoolin
tarinat. Miss� ja miten t�m� tapahtui, sit� ei Emilie kerro, mutta ett�
h�nen ei ollut onnistunut salata iloaan, on ilmeist�, sill� ter�v�t
soimaukset, �ep�hienot� sanat satavat j�lleen h�nen ylitseen. H�n ei
en�� peit� katkeruuttaan.
�Min� en _voi_ en�� lakata h�nt� rakastamasta�, kirjoittaa h�n, �en
ainakaan niin kauan kuin h�nen tunteensa viel� on yht� l�mmin ja syv�
minua kohtaan. Mit� enemm�n k�rsii, sit� enemm�n rakastaa, sanotaan, ja
nuo sanat toteutuvat t�ss� suhteessa t�ydellisesti. Min� olin saanut
t�n��n paljon, jonka olisi pit�nyt tehd� minut onnelliseksi, joskin
kaihoisan onnelliseksi. H�n antoi minulle viimeiset laulunsa, ja j�lleen
luin rakkautta h�nen katseestaan, rakkautta h�nen ��nest��n. -- Mutta
sitten tuli se, joka sai minut sek� surulliseksi ett� harmistuneeksi
syd�njuuriani my�ten. Jospa olisin ter�ksest� tai kivest�, niin ett�
mitk��n hy�kk�ykset eiv�t minuun koskisi, mutta onnettomuudeksi on
minulle annettu liian paljon tunnetta. -- H�nelle en henno kertoa
kaikesta, mik� minua painaa. H�nell�kin on kyll� oma ristins�
kannettavanaan, ei kukaan ole osaton. Minulla ei ole halua mihink��n ja
min� otan vastaan sek� surulliset ett� iloiset p�iv�t ja s�ilyt�n ne
kaikki muistissani.�
Syd�nt�s�rkev�n eron j�lkeen Porvoosta ja runoilijasta Emilie Bj�rkst�n
muutti kev��ll� 1849 pysyv�isesti Savij�rven tilalle Sipooseen. H�n sai
nyt sen kodin, jota h�n niin kauan oli kaivannut. H�n sai siell� kuten
kaikkialla hyvi� ja uskollisia yst�vi� paikkakunnan naapureista. H�n
lukee heid�n kanssaan ��neen, h�n laulaa heid�n kanssaan, h�n k�y
ahkerasti kirkossa. Ja kun entisaikojen katkera, k�rsim�t�n kaipaus on
asettunut, rupeaa h�n viihtym��n, osaten h�nelle ominaisella tavalla
mukautua olosuhteisiin, paremmin kuin olisi voinut odottaakaan, my�s
t�ss� henkisess� k�yhyydess�. Vain jonkun harvan kerran n�kee
p�iv�kirjassa jonkun puoli-ivallisen huudahduksen, kun joku pit�j�n
kavaljeereista on saattanut h�nt� kotiin, selitellen h�nelle el�m�n
tarkoitusta, ja h�n �kki� muistaa iltak�velyt Porvoossa t�htikirkkaan
taivaan alla. H�n on siipirikko nyt, ja h�nest� tuntuu, kuin ei h�n en��
koskaan voisi kohota siihen ilmapiiriin, joka kerran oli h�nen omansa.
Mutta h�n uskoo, ett� kaikki t�m� on sovittava h�nen syntins�, ja se
ajatus auttaa h�nt� l�pi yksitoikkoisten p�ivien, kuukausien, vuosien.
Porvoossa h�n k�y nyttemmin tuskin milloinkaan. Jonkun kerran h�n
matkustaa sen kautta monilla retkill��n milloin minnekin. Pari kertaa
h�n tapaa sen, jota h�nen t�ytyy pakoilla, mutta ainoastaan aivan
ohimennen. Ja niin jatkuu tuo hiljainen el�m� maalla kuten ennenkin.
V�hitellen h�n katsoo olevansa tervehtynyt, ja parin kolmen vuoden
poissaolon j�lkeen h�n matkustaa tuohon vanhaan kaupunkiin pitemp��
oleskelua varten ja n�kee h�net j�lleen.
Kuinka turha onkaan h�nen kamppailunsa ollut!
* * * * *
My�skin Runebergin tiet olivat menneet kauas erilleen h�nen tiest��n
n�in� eron vuosina. H�nen nimens� loisti nyt s�teilevimm�ss�
kirkkaudessaan yli Pohjolan. H�n oli tehnyt kuuluisan voittoretkens�
Ruotsiin, ja h�nen ymp�rill��n oli siell� kohissut se juhlariemu, joka
tulee maailman suurimpien osaksi. Silm�nkantamaton kansanjoukko oli
tervehtinyt h�nt� Djurg�rden'issa, johon oli kokoontunut 10-20 tuhatta
ihmist� ainoastaan saadakseen n�hd� h�nt�. Upsalan ylioppilaat olivat
kunnioittaneet h�nt� laulujen maan kuninkaana. Matkalla pohjoiseen h�n
oli joka satamassa, mihin h�yrylaiva hetkeksikin pys�htyi, n�hnyt h�nt�
odottavan ihmispaljouden ja kuullut laulukuntien viritt�v�n
Maamme-laulun. Ja kotimaassa piirittiv�t vieraat l�helt� ja kaukaa h�nen
talonsa. H�nen el�m�ns� oli t�ytel�ist� ja rikasta, ja h�n nautti sen
rikkaudesta. Emilie Bj�rkst�nin kuva oli ehk� joutunut uusien
vaikutelmien varjoon. Mutta unohtanut h�nt� h�n ei ollut.
Previous Page
| Next Page
|
|