|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 34
�Mit� enemm�n vastustusta, sit� enemm�n rakkautta, ja t�t� ei ymm�rret�.
Vartioidaan niin tarkasti minua ja kaikkia minun askeleitani, tahdotaan
niin paljon kuin suinkin est�� meit� milloinkaan sattumasta yhteen;
luullaan, ett� t�m� sammuttaa sen tulen, joka hehkuu minussa. Oi, ne,
jotka niin menettelev�t, eiv�t ole milloinkaan tunteneet todellista
rakkautta! Mit� se merkitsisi, jos me jonkun kerran saisimmekin kohdata
toisemme niinkuin ennen. Viile�mpi� ja tyynempi� olisimme me molemmat
silloin, mutta minulta on kielletty kaikki, ja minun t�ytyy, t�ytyy
totella.�
�Eilen olin ulkona. V�h�n senj�lkeen tuli h�nkin samaa tiet� eik�
tiet�nyt, ett� h�nen askeleitaan vartioitiin. Eik� h�n siit� v�lit�k��n
itsens� vuoksi, mutta kenties minun vuokseni, sill� min� yksin joudun
k�rsim��n, jos h�n ei ole varuillaan. No niin, min� olin ulkona; mutta
kun et��lt� n�in h�net, k��nnyin ymp�ri. H�n riensi heti j�lkeeni.
Autuutta ja tuskaa oli tuossa ensimm�isess� varomattomassa katseessa,
jonka me niin pitk�n kaipauksen ajan j�lkeen saimme vaihtaa. Min� pyysin
niin l�mpim�sti, ett� h�n ei saattaisi minua, mutta h�n teki sen
kuitenkin. Mit� oli minun teht�v�? H�n pyysi minulta j�lleen noita
kohtauksia, jotka ennen niin runsaasti korvasivat meille kaikki
ik�vyydet, mutta minun t�ytyi kielt�yty�. H�n pyysi minulta j�lleen
kirjeit�, noita syd�men tunnustuksia, jotka olivat k�yneet meille niin
kallisarvoisiksi, mutta t�m�kin pyynt� minun t�ytyi hylj�t�, surumielin
mutta vakavasti. H�n toivoo siis viel�, miksi h�n toivoo? Meid�n
suhteemme ei _voi_ eik� _saa_ en�� tulla samanlaiseksi kuin ennen. Min�
en voi panna poloista mainettani alttiiksi, jos kaikki mahdollisesti
taas tulisi ilmi, ja Jumalankin edess� se olisi niin v��rin. Miksi h�n
houkuttelee minua? Lis��, lis��! on miehen alituinen pyyde. H�nenh�n
pit�isi olla tyytyv�inen tiet�ess��n, ett� syd�men tunteet ovat
muuttumattoman samat.�
�T�n��n olin yhdess� M:n ja A:n kanssa H:n puutarhassa, sill� yksin ei
minua en�� p��stet� k�velem��n; pel�t��n, ett� voisimme kohdata
toisemme! Kohtalo satutti kuitenkin niin, ett� h�n n�ki meid�n menev�n,
ja h�n tuli pienen rupeaman kuluttua sinne parin muun herran kanssa. H�n
puhui minulle ilmasta, kukista, mutta katseet puhuivat aivan muusta.
T�m� hetki ei tosin ollut rikas, mutta se oli sent��n rakas. Mutta M. ei
suonut minulle edes n�iden harvojen minuuttien ��net�nt� iloa. H�n
erehtyy aivan t�m�n asian hoitamistavasta. H�nell� n�ytti olevan
sellainen into saada minut mukanaan pois (sill� h�nen itsens� piti
poimia kukkia), ett� h�n kaksi kertaa mainitsi siit�. Mit� saatoin min�
tehd�? Enh�n tohdi uhmata! Suru ja harmi ja katkera n�rk�stys
kuohuttivat mielt�ni. L�hdin A:n kanssa ja otin kumartaen j��hyv�iset
h�nelt�. H�n ymm�rsi kyll�, mink�t�hden me l�hdimme niin pian.
Senj�lkeen olenkin itkenyt t�n��n koko p�iv�n.�
Pari viikkoa my�hemmin n�kee Emilie Bj�rkst�n h�net uudestaan ja
kirjoittaa siit� 8 p:n� lokakuuta:
�Menin er��n� p�iv�n� ulos kaupungille tilatakseni itselleni kukkia
Virginian ja Mauritzin h�ihin. Pian keksin h�net kintereill�ni. Min�
kiirehdin askeleitani, mutta h�n tavoitti minut. '�l� kiiruhda!' pyysi
h�n, mutta min� arvelin, ett� minun t�ytyi niin tehd� karttaakseni
h�nt�. H�n saattoi minua sent��n, mik��n ei auttanut. Me puhelimme minun
nykyisest� el�m�st�ni, siit� pakkotilasta, mihin suhteeni h�neen oli
saattanut minut, ja sen semmoisesta. H�n oli tyytym�t�n siihen ja pyysi
minua tekem��n siit� lopun. Ah, sit� en tahdo. Olenhan saanut kodin,
vaikkakaan se ei ole samanlainen kuin oma �idinkoti, kaukana siit�.
Mutta he luulevat t�ytt�v�ns� kaikki ehdot ja toimivat oman
katsantokantansa mukaisesti. Hyvi� he ovat minulle ja tarkoittavat
hyv��, ja monta ik�vyytt� sied�n sent�hden mielell�ni, sill� olenhan
t��ll� kuitenkin juuri h�nen t�htens�. Mutta h�nen n�ytt�� olevan vaikea
tottua siihen uuteen suhteeseen, jonka t�ytyy vallita v�lill�mme.
Lakkaamatta pulpahtavat h�nen huuliltaan esiin entiset sanat, entiset
toivomukset, ja _nyt_ minun on sanottava ei _kaikkeen_. J�lleen pyysi
h�n minua kirjoittamaan. 'Saadakseni n�hd� sinut tulen h�ihin', sanoi
h�n, 'sitten matkustan Helsinkiin'.�
H�iss� he n�kiv�t j�lleen toisensa, mutta vasta tanssiaisten loputtua he
saivat silm�nr�p�yksen olla kahden.
�H�n puhui taas tuosta kirjeest�, ja pyysi sit� minulta sielukkaalla
��nell��n. 'Min� en uskalla. Olen luvannut v�ltt�� kaikkea', vastasin
min� lujasti ja vakaasti. H�n sanoi, ett� olin turmellut koko h�nen
ilonsa t�lt� illalta. -- Tuo kirje n�kyy todellakin olevan niin h�nen
syd�mell��n. 'Mutta mink�t�hden minun siis oikeastaan pit�isi se
kirjoittaa?' kysyin min� vihdoin. 'Min� tahdon tiet��, miten sinun
laitasi nyky��n oikein on.' Ja min� sanoin, ett� h�n kuitenkin tiesi
parhaan asian. Ei, ei, min� en uskalla kirjoittaa, enk� min� sit�
tehnytk��n.�
Previous Page
| Next Page
|
|