|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 33
Sitten tuli syksyll� se hetki, jolloin h�n kerran sellaisissa
tanssiaisissa j�lleen n�ki Runebergin. Heid�n silm�ns� yhtyiv�t; Emilie
k��nsi p��ns� pois. He istuivat kaukana toisistaan, �min� olin niin
vartioitu�, sanoo h�n. Mutta runoilija vei sormen huulilleen ja l�hetti
h�nelle suudelman toiselta puolen huonetta. �Hiljaa ja nopeasti min�
vastasin h�nen rakkaudenmerkkiins�, mutta sitten vaivuin syviin
ajatuksiin, jotka saivat minut unohtamaan kaikki ymp�rill�ni. Vasta kun
kyyneleet alkoivat sumentaa katsettani, her�sin tajuihini. Olinhan
keskell� ihmisjoukkoa, jonka ei pit�isi saada n�hd� kyyneleit�ni eik�
my�sk��n hajamielisyytt�ni. Kohotin siis katseeni ja pakotin itseni
tyyneksi, mutta nytk��n, yht� v�h�n kuin niin monasti ennen, en mist��n
hinnasta voinut pakottaa kasvonpiirteit�ni iloisiksi, huuliani hymyyn
enk� antautua hilpe�n leikillisiin keskusteluihin tuttavieni kanssa.
Olin ��net�n ja vakava, mutta olinhan sairaskin. Sen ainakin saattoi
huomata tavattomasta kalpeudestani. Ilmoitin syyksi sen, ett� minua
vilutti, ja kietouduin yh� tiukemmin mustaan samettiviittaani, joka
riippui olkap��ll�ni.�,
�Se oli omituinen tanssitilaisuus, mutta vailla sek� huvia ett�
nautintoa. Olla h�nt� niin l�hell� ja kuitenkin leikki� vierasta, se
lis�si surua syd�mess�ni. Sill� asiain t�ll� kannalla ollen me emme
tahtoneet emmek� uskaltaneet uhmata yleist� mielipidett�. Merkitsih�n
minun nimeni maailman silmiss� sent��n nyt jotakin h�nellekin, ja
olinhan min� k�rsinyt niin paljon h�nen t�htens�, tuon kalliin ja
rakkaan.�
Ihmisvilin�ss� lienev�t he sent��n joutuneet yhteen, sill� h�n jatkaa:
�Min� puhuttelin h�nt� nyt maailmankin edess� tuolla tuttavallisella
_sin�_-sanalla, joka ennen oli kuulunut ainoastaan meid�n hiljaisimpiin
hetkiimme. H�n s�ps�hti v�h�n, sill� min� korostin t�t� sin�-sanaa, ja
kun kerran sain puhua h�nen kanssaan minuutin muitten kuulematta, sanoin
puoli��neen: 'S�ilytt�k��mme nyt my�skin maailman edess� t�m� nimitys,
se aavistetaan kuitenkin.' Mutta h�nen mielest��n olisi meid�n ensin
muodollisesti pit�nyt tulla _sinuksi_, johon min� kuitenkaan en tahtonut
suostua, sill� _nyttemmin_ sellainen antaisi aihetta muistutuksiin,
kenties soimauksiin, joita t�st� l�hin voimieni mukaan koetan v�ltt��.
Kuitenkaan emme saaneet tilaisuutta sen pitemm�lle keskustella t�st�
asiasta. Mutta min� olin saanut n�hd� h�net ja lukenut h�nen silm�st��n
saman kirjoituksen kuin ennenkin. Sent�hden toivoin hartaasti, ett�
tanssiaiset loppuisivat. Tunsin itseni niin surulliseksi, ja rinnassani
oli sellainen ahdistus, ett� kenties ep�kohteliaasti kiirehdin niit�
paria herraa, jotka auttoivat ylleni p��llystakkia. Ja mik� ainakin on
varmaa, on se, ett� vedin monimerkityksellisen huokauksen, kun
vihdoinkin sain painautua syv�lle vaununkulmaukseen ja pehmeill�
joustimilla ajaa keinuttelin kotiin.�
�Seuraavana p�iv�n� vietin muutamia hauskoja tunteja paroni R:n luona�,
jatkaa h�n, �jossa en ollut k�ynyt sitten viimekev�isten unohtumattomien
hetkien h�nen seurassaan. Monta ajatusta, monta muistoa omistettiin
tuolle retkelle. Kolmantena p�iv�n� ajoimme j�lleen t�nne, ja suloisen
hyvinvoinnin tunteen vallassa heitt�ydyin kotiin tultuani sohvan
kulmaani ja ajattelin hiljaa huoaten: T��ll� on sent��n rauha!�
Maailma oli saanut tahtonsa perille. Tuo ylpe� tanssiaiskuningatar, joka
�sken oli tuonut mukanaan el�m�� ja iloa kaikkialle, minne h�n tuli,
virui nyt ristin juurella, kiitollisena siit�, ett� kunnialliset ihmiset
sallivat h�nen asua kattonsa alla.
Mit� tunsi siis Runeberg n�hdess��n t�m�n kaiken silmiens� edess�?
H�n oli tiet�nyt, ett� heid�n t�ytyi erota, mutta kaipaus oli kai ainoa
tuska, mink� h�n oli tuntenut; muuten oli h�n edelleenkin �tuo suuri�,
enemm�n kuin koskaan kokonaisen kansan rakkauden nostama, sill� sin�
syksyn� tiedettiin, ett� V�nrikki Stoolin tarinoiden piti ilmesty�.
Mutta kun h�n j�lleen n�ki Emilien vartioituna kuin rangaistusvanki,
valtasi h�net harmi ja yksi ainoa ajatus n�ytti t�ytt�v�n h�nen
mielens�: h�n tahtoo tavata h�net j�lleen, puhua h�nen kanssaan, kenties
toistaa ne sanat, jotka h�n kerran on sanonut h�nelle: �Sinullahan on
minut, mit� siis teet noilla muilla.� H�n yritt�� kerta toisensa per�st�
rynn�t� sit� muuria vastaan, joka ymp�r�i Emilien vankilaa, mutta h�n ei
onnistu siin�. H�n etsii h�nt� kaikkialta: noilta vanhoilta tutuilta
kaduilta, yhteisten yst�vien luota, joissa he ennen tapasivat toisensa,
mutta h�n ei l�yd� h�nt� mist��n. Lopulta h�n n�kee h�net ulkona er��n�
p�iv�n�, eik� mik��n voi en�� est�� h�nt� puhuttelemasta h�nt� ja
ilmaisemasta h�nelle, mit� h�n tuntee. Emilie kuvaa itse t�t� kohtausta.
24 p:n� syyskuuta merkitsee h�n p�iv�kirjaansa:
Previous Page
| Next Page
|
|