|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 30
�H�n nuhteli minua siit�, etten ollut tosi�, kirjoittaa h�n 23 p:n�
huhtikuuta 1848. �Kuinka l�mmin ja avomielinen samalla olikaan h�nen
my�hempi kirjeens� siit� asiasta ja kuinka katkera ensimm�inen. H�nen
t�htens� olisin kuitenkin valmis mihin uhraukseen tahansa. Sill�
paremmin kuin milloinkaan olen t�n� vaikeana aikana tullut huomaamaan,
kuinka tosi, kuinka l�mmin, kuinka uskollinen h�nen kiintymyksens�
minuun on.�
Ja v�h�n sen j�lkeen h�n huudahtaa: �Oi, kuinka hirve�n kevytmielinen
min� sent��n olen ollut. Mutta nyt se kaikki on loppunut ja h�n yksin
j�� minulle, tulee olemaan sit�, mit� on ollutkin, se on: _kaikkeni_.
Min� tuotin h�nelle paljon surua siihen aikaan. H�n on kuitenkin antanut
minulle sen anteeksi, mutta unohtaa, sit� h�n ei voi niin pian.�
H�n n�kee, ett� runoilija on ollut tosi ja uskollinen, ja h�n
h�mm�stelee sit�, ett� on ainoaksikaan minuutiksi voinut unohtaa h�net.
H�nen tunteensa runoilijaa kohtaan l�mpenee j�lleen. H�n kuvailee er�st�
iltaa, jolloin h�n istui �suruisena ja onnellisena h�nen vierell��n ja
kuunteli vuoroin soiton s�veli�, vuoroin h�nen l�mpim�sti sointuvaa
��nt��n, joka puhui hellyydest� ja rakkaudesta. �H�n sanoi, ett� h�n
kokonaan oli antanut itsens� minulle, ja min� vaikenin, sill� on
tunteita, joita ainoastaan vaieten voi ilmaista. Tuo ilta ei hevill�
haihdu muististani. Ja kuinka se olisi mahdollistakaan! Olla yhdess� sen
kanssa, josta sielu unelmoi �in ja p�ivin, saada kuunnella vastatun
rakkauden unohtumattomia sanoja. Ja kaiken lis�ksi valon ja s�velien
keskell�. Mik� rikkaus!�
H�n n�kee, millainen Runeberg on, h�n n�kee kuinka v��r�ss� h�n itse on
ollut, mutta viel�k��n ei ole ��nens�vy t�ysin vakuuttava. Se tulee
siksi l�hip�ivien kuluessa, aivan kuin aito tunnekin palaa ja sen kanssa
piittaamattomuus pel�tyst� �maailman tuomiosta�. Viikkoa my�hemmin se
oli ly�v� h�net maahan ja erottava heid�t, kuten h�n luuli, ainaiseksi.
5 p:n� kes�kuuta h�n aloittaa muistiinpanonsa seuraavasti:
�Kuinka rikas ja unohtumaton olikaan tuo viimeinen p�iv�, jolloin saimme
olla enemm�n yhdess� ja osoittaa toisillemme hellyytt�mme. Niinp� me
nautimmekin t�ysin mitoin kaikesta siit�, mit� rakkaus ja kiintymys voi
tarjota, aavistamatta silloin, ett� se ehk� oli viimeinen kerta, sill�
kaikesta t�ytyy nyt tulla loppu.� Ja muutamia rivej� kauempana sanotaan
samasta p�iv�st�: �Se antoi minulle nautintoa, rakkautta ja alttiutta
niin runsaasti kuin maan p��ll� voi osakseen toivoa, ainakin t�ll�
taholla; ja kun min� nyttemmin en saa en�� h�nelt� ottaa vastaan
hellyytt� enk� osoittaa h�nelle sit�, ellei h�n osaa lukea sit� minun
syd�mest�ni, niin en my�sk��n en�� v�lit� kenenk��n hellyydest�.�
N�in kuvailee h�n t�t� viimeist� p�iv��: �Taas teimme huviretken
maaseudulle, muutamat meid�n tuttavistamme, h�n ja min�. L�mmin oli
p�iv�, l�mmin oli syd�n, t�ynn� rauhan tuntua. Ja vaikka taivas ei
ollutkaan kirkas, niin ei sent��n ollut sieluissamme mit��n pilvi� nyt,
ne olivat kaikki jo h�lvenneet, ja min� olin sek� omalta syd�melt�ni
ett� h�nelt� pyyt�nyt anteeksi kaikkia niit� mustia pilvi�, joilla
oikullinen, helposti �rsytt�v� mieleni edellisin� p�ivin� oli
synkent�nyt h�nen ajatustaan. Kaikki oli nyt niin hyv�� ja valoisaa ja
rakkautta t�ynn� kuin suinkin saattoi olla. Emme me voineet aavistaa
kuinka pilvet ker�ytyiv�t ymp�rillemme, tai oikeastaan minun
ymp�rilleni, sill� h�neen ei kuitenkaan koskaan kajota. Me vaeltelimme
kaikki l�mpim�ss�, pehme�ss� kev�tilmassa, ja usein muistui mieleeni
samantapainen huviretki kaksi vuotta sitten, huviretki, joka jo silloin
oli niin ��rett�m�n ihana, vaikkakaan en viel� silloin ollut vaihtanut
niin paljon ajatuksia, hellyytt�, lupauksia h�nen kanssaan kuin nyt. Ei,
ei, kaukana siit�! Min� vain aavistin silloin, mit� nyt tied�n varmaan,
enk� milloinkaan unohda ainoatakaan sanaa noista monista lumoavista
silm�nr�p�yksist�, joiden t�ytyi k�yd� edell� ja jotka hetkin�, joita ei
mik��n kieli maan p��ll� pysty kuvailemaan, �hiljalleen valmistivat
ylimenoa korkeimpaan asteeseen�. Ja t�n� aikana, t�n� kev��n�, t�n�
p�iv�n� oli rakkautemme kyps�. Monen hiljaisen, l�mpim�n, syd�mellisen
sanan saimme nyt vaihtaa, hetket olivat kyll�kin nopeat kuin ajatus,
mutta vain sit� kallisarvoisemmat.�
�H�nell� oli mukanaan ihana runonsa Maamme, jonka h�n oli luvannut
minulle, ja h�n kysyi minulta hiljaa, eik� minulla ollut mit��n h�nelle,
sill� edellisen� p�iv�n� lupasin kirjoittaa joitakin sanoja syd�meni
ilmaisuksi. My�s h�n oli luvannut minulle taas er��n kirjeen, jos h�n
ehtisi. N�in kyll�, kuinka v�h�n h�nell� nyt oli aikaa sellaiseen, ja
tiesin, ett� h�n kyll� muutenkin ajatteli minua ja ett� h�n sit�paitsi
oli kirjoittanut kirjeens�, mutta minun vaatimukseni tuli suuremmaksi,
mit� enemm�n h�n antoi, ja nyt h�n on antanut minulle kaikki, mit� h�n
on _voinut_ antaa, eik� minun siis jo pit�isi olla tyytyv�inen? H�nen
kysymykseens� vastasin min� samanlaisella, mutta h�n vastasi, ett�
h�nell� ei ollut mitenk��n ollut aikaa. Se harmitti minua, ja min�
vastasin samoin, vaikka minulla oli k�tk�ss� muutamia rivej�, tosin
verrattain lyhyit�, mutta jotka sis�lsiv�t anteeksi-annon rukouksen,
sill� h�n oli edellisin� p�ivin� niin ilman pienint� soimauksen sanaa
siet�nyt vaihtelevaa mielentilaani. Hetkisen sen j�lkeen vedin sent��n
esiin tuon pienen kirjeen ja revin sen tuhansiksi palasiksi ja heitin
sen pois. Se oli pahasti tehty. H�n tulikin pahoilleen; olinhan min�
turmellut h�nen ilonsa t�lt� p�iv�lt�. Mutta en itsek��n ollut en��
iloinen, ja koetin sent��n n�ytt�� olevani mit� parhaimmalla tuulella;
niin k�y usein.�
Previous Page
| Next Page
|
|