|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
Mutta kaikesta t�st�h�n se puhuu kyllin itse puolestaan. Kun
julkaisijatar on toivonut, ett� min� varustaisin h�nen julkaisunsa
johdannolla, voin t�ss� suhteessa ainoastaan viitata siihen ja h�nen
omaan esipuheeseensa. Teht�v�kseni j�� niinmuodoin vain historiallisesti
t�ytt�� puitteet sek� liitt�� tekstiin muutamia reunamuistutuksia.
II
Emilie Bj�rkst�ni� pitiv�t h�nen monien oivallisten ominaisuuksiensa
vuoksi suuressa arvossa ne, jotka tunsivat h�net l�helt� eiv�tk�
kuitenkaan olleet sokeita h�nen heikkouksilleen. H�nell� oli eloisa ja
nopea ymm�rrys ja hyv� huomiokyky, h�n oli eritt�in hauska seuraihminen,
leikillinen ja iloinen, my�skin pelk�ss� naisseurassa, niin ett� h�nen
juttujensa kuulijat olivat �katketa naurusta�. H�n tunsi uskomattoman
paljon ihmisi�, tarkkasi heit� ulkoa ja sis�lt� ja kuvaili heit� mit�
hupaisimmalla tavalla. Ja kuitenkaan ei h�n koskaan ollut ilke� eik�
koskaan puhunut pahaa kenest�k��n. T�m� antoi h�nelle jo erikoisaseman
tuossa pikkukaupungissa, joka, kuten kaikki sellaiset, oli tietenkin
oikea juorupes�. Lis�ksi tuli viel�, ett� h�n senaikaiselle naiselle
sangen harvinaisella innolla otti osaa mit� erilaatuisimpien �lyllisten
kysymysten pohtimiseen ja, t�ysin tuntien lujan asemansa herrojen
keskuudessa, minne h�n tulikin, uskalsi heitell� esiin paradokseja ja
mahdottomuuksia, joista v�iteltiin, joita ihailtiin tai ivattiin, mutta
jotka aina huvittivat. H�n luki kaikkea taivaan ja maan v�lill� ja
kaikilla kielill�, etup��ss� luonnollisesti kaunokirjallisuutta: h�nen
p�iv�kirjansa, sanoo julkaisijatar, vilisee kirjailijanimi� ja
lainauksia, Shakespeare, Goethe, Schiller, Victor Hugo, George Sand, ja
erikoisesti Byron -- jonka muotokuvassa h�n oli huomaavinaan
yht�l�isyytt� Runebergin kanssa! Mutta t�m� �lyllinen ja kirjallinen
harrastus, joka oli sammuttamattomampi kuin mik��n muu t�ss� palavassa
olemuksessa, perustui tosi taiteelliseen lahjakkuuteen, joskaan h�nen
makunsa ei saanut tilaisuutta kehitty� ja joskin ajansuunta johdatti sen
usein harhapoluille. H�n oli hyvin soitannollinen, ei laiminly�nyt
ainoatakaan konserttia ja lauloi itse. H�nen p�iv�kirjassaan on kaksi
pikku piirrett�, jotka ovat todistuksena h�nen taiteellisesta
vaistostaan. Kun h�n kertoo seurustelustaan Marcus Larssonin kanssa
Runebergin luona, mainitsee h�n, kuinka Larsson tahtoi ruveta muuttamaan
jotakin er��ss� maisemaharjoitelmassa, jonka joku h�nen yst�v�tt�rist��n
oli tehnyt ja antanut h�nelle, ja kuinka h�n yksin��n ja vastoin
Runebergin mielipidett� puolusti maalaajattaren oikeutta ilmaista
ajatuksensa, ennenkuin mit��n sellaista sai tapahtua. Ja kun Runeberg
luonaan pidetyss� musikaalisessa juhlassa, joka on kuvattu heti sen
j�lkeen, improvisoi runon, sanoo h�n, huolimatta siit�, ett� sen tekij�
oli h�nen ihailemansa mestari, huolimatta kuohuilevasta tunnelmasta ja
omasta huomatusta asemastaan tilaisuudessa, ett� siin� �ei ollut mit��n
erikoista� -- huono s�keist� tuossa pikku p�tk�ss� loukkasi h�nt� heti.
Ett� h�n omissa tuotteissaan ei voinut tehd� oikeutta t�lle
taiteelliselle vaistolleen, on toinen asia.
Alituisesti, kertoo er�s nuorempi yst�v�t�r h�nest�, houkutteli h�nt�
h�nen vilkkautensa harkitsemattomiin ja varomattomiin tekoihin, jotka
tosin eiv�t olleet erikoisemmin merkityksellisi�, mutta jotka
pikkukaupungin n�k�kulmalta katsottuina olivat yll�tt�vi�. Hyv��
tarkoittavat ja tyrmistyneet t�dit ker�ytyiv�t silloin h�nen
ymp�rilleen, musersivat h�net peloituksillaan ja saivat h�net lupaamaan
parannusta. Seuraavalla kerralla h�n oli kaiken t�m�n unohtanut.
Samanik�iset ihailivat h�nt�, mutta eih�n tuntunut aina hauskalta olla
pakotettu astumaan varjoon h�nen tielt��n ja n�kem��n, kuinka h�n heti
iski kiinni parhaaseen, miss� vain sellainen oli tarjolla, ja piti sen
omanaan. Se mik� kuitenkin v�himm�n miellytti h�ness�, oli h�nen
ep�vakaisuutensa, pieni turhamaisuus, jolle h�nen ainainen suuri
menestyksens� miesmaailmassa antoi virikett�, ja vanhoilla p�ivill�
er��nlainen pinnallisuus h�nen jo Runebergin aikana ilmenneess�, mutta
silloin vakavammassa uskonnollisuudessaan. H�nen mielenlaatunsa
liikakiihoittuneisuus oli hyvin tyynienkin ihmisten mielest� �hysteriaa�
ja teki h�net heille jotakuinkin k�sitt�m�tt�m�ksi ilmi�ksi.
Kun Emilie Bj�rkst�n viisitoistavuotiaana tuli Porvoon seurael�m��n, oli
h�n jo lopettanut koulun, ja tiedettiin, ett� h�n kouluaikanaan oli
kirjoittanut 1000-sivuisen romaanin. My�hemmin supistui h�nen
kirjallinen tuotantonsa v�hemm�n laajoihin teoksiin, mutta ne p��siv�t,
p�invastoin kuin kouluromaani, ulos maailmaan.
Runebergin oma rohkaisu n�ytt�� antaneen h�nelle uskallusta seuraamaan
taipumuksiaan t�ss� suhteessa. Er��ss� kohden p�iv�kirjaa, mik�li
minulle on ilmoittanut julkaisijatar, jolta aikaisemmin oli j��nyt t�m�
paikka huomaamatta, h�n kertoo er��st� tilaisuudesta 22 p:n� marraskuuta
1852: �_H�n_ oli lukenut viimeiset pikku lauluni ja puhui niist� mit�
suurimmalla osanotolla. H�n sanoi ��neen: 'Ne ovat erinomaisen
kauniita.' Sit� en olisi sent��n voinut uskoa. 'Onko se mahdollista?'
huudahdin min� ja tartuin kiihke�sti h�nen k�teens�. H�n kertasi rakkaat
sanansa. 'Kiitos, kiitos', sanoin min� puolitukahtuneella ��nell� ja
riensin samassa pois, sill� tunsin ilonkyynelten nousevan silmiini. H�n
kysyi, saisiko h�n n�ytt�� niit� _h�nelle_ [rva R:lle], ja min� suostuin
siihen, vaikkakin v�h�n pelk��n, mutta tied�nh�n, ett� mink� h�n
hyv�ksyy, sen hyv�ksyy h�nkin [rva R.]. 'Sinun t�ytyy oikein kirjoittaa
paljon', sanoi h�n muun muassa, 'sill� kyky� sinulla kyll� on. Tule
t�nne! Ole t��ll� ja kaikki on k�yv� hyvin.'� Ei liene v��rin otaksua,
ett� n�m� rohkaisevat sanat oli esiinkutsunut enemm�nkin tarkoitus
houkutella Emiliet� Porvooseen kuin vakaumus h�nen lahjakkuudestaan.
My�hemmin, kun muuan n�ist� runoista julkaistiin er��ss� sanomalehdess�,
kiiruhti er�s Emilien yst�v�t�r ilmoittamaan h�nelle, ett� Runeberg oli
kokonaan unohtanut lukeneensa sen ennen. Kun Emilie vet�� runoilijan
tilille siit�, lohduttaa t�m� h�nt� hell�sti ja vakuuttaa heti ensi
hetken� pit�neens� h�nen laulujaan niin �hyvin� ja herttaisina�.
Previous Page
| Next Page
|
|