|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
Besinna dock, om hela denna skara
En g�ng beg�rde att bli tagen mot,
Hur brydd du skulle, som v�rdinna vara
Att f� serveringen p� artig fot!
Och om ocks� ett ord, en min med mera
Av socker ficks ihop �t en och var,
Hur ville du v�l alla h�rbergera
D� tv� sm� kamrar blott ditt hj�rta har?
Men allra v�rst, hur gick det v�l p� st�llet
Om, b�st man sluppit in, han kom burdus,
Den r�tte �garn, som r�r om hotellet,
Och ville vara ensam i sitt hus?
Det bleve artigt nog att se oss vandra
F�r hans kapris p� d�rren par om par!
Dock g�rna, g�rna m� vi g�, vi andra,
Blott lugn och gl�dje bli med honom kvar.�
Str�mborgin yll�lainatuissa riveiss� asetetaan Emilie Bj�rkst�nin ja
Runebergin v�linen suhde tuon aikaisemmin mainitun traditsion
puitteisiin, joka ilmenee rouva Runebergin antamassa kuvassa runoilijan
lemmensuhteista. Jos tahtoo pit�� todistusvoimaisina muistokirjan
s�keist�j� �heid�n tuttavuutensa ensi vuosilta�, niin tukevathan ne
jossakin m��rin tuota yleist� k�sityst�, vaikkakin edell� esitetty
kaunis rivi Runebergin kirjeess� tuntuu puhuvan toista kielt�. Siihen
aikaan, jolloin min� pyrin syventym��n runoilijan el�m�nvaiheisiin,
tunnustelin traditsion j�lki� erikoisesti t�h�n suhteeseen n�hden, mutta
kohtasin kaikkialla saman k�sityksen. Tosin sai juuri t�h�n kohtaan
kuulla sovellutettavan sit�, josta rouva Runeberg sanoo, ett� �ihmiset
hieman h�lisiv�t siit� -- pimeist� iltak�velyist� ja suudelmista
kadunkulmissa tai muissa enemm�n tai v�hemm�n rauhoitetuissa paikoissa
-- mutta lopputulos oli kuitenkin se, ett� kaikki oli ollut pelkk��
yst�vyytt�, joka yht� paljon ulottui Runebergin puolisoon ja jossa
pieni� hellyydenosoituksia lukuunottamatta -- siihen aikaan ne olivat
sallittuja yst�vien kesken -- ei ollut mit��n sopivaisuuden rajoja
rikkovaa muuta kuin Emilien kyll�kin peittelem�t�n, �hupsu�
hurmaantuminen.
Emilie Bj�rkst�nin muistiinpanot olivat viel� silloin seitsem�ll�
sinetill� lukittu kirja, ja oli tuskin toivoa siit�, ett� sit� koskaan
julkaistaisiin. Runebergin lukuisat kirjeet h�nelle olivat talletettuina
Helsingiss�, ja testamentin m��r�ys kielsi niit� aukaisemasta, ennenkuin
viisikymment� vuotta oli kulunut h�nen kuolemastaan. Se katsaus h�nen
tunnemaailmaansa, jonka seuraavat sivut meille tarjoavat, tulee
oleellisesti muuttamaan k�sityst�mme h�nest� ja h�nen suhteestaan
Runebergiin sek� t�m�n suhteesta h�neen. Me tulemme n�kem��n, ett� h�n
hyvin pitk�n ajan kuluessa vangitsi runoilijan tunteita voimakkaammin
kuin olisimme voineet aavistaakaan, ja sen kautta tulee my�skin
Runebergin olemuksessa paljastumaan er�s puoli, jota t�h�n saakka h�nen
el�m�ns� ja h�nen persoonallisuutensa kuvauksessa vain ohimennen on
kosketeltu.
Julkaisijatar on kuvannut p�iv�kirjan kohtaloita ja niit� syit�, jotka
ovat saaneet h�net tekem��n n�m� otteet tunnetuiksi. H�n on onnellisesti
punonut yhteen poimintonsa referaattien ja viittausten avulla sek�
liitt�nyt niihin kirjailijatarta koskevia selityksi� ja mietteit�.
Merkitt�v�� n�iss� lis�yksiss� on kaiken kaunistelemisen karttaminen:
er�it� heikkoja puolia jopa alleviivataankin erikoisesti. Mutta
julkaisulla on kuitenkin tehty Emilie Bj�rkst�nin muistolle kielt�m�t�n
palvelus. Onhan t�m� h�nen suuren tunne-el�myksens� tunnustus ennen
kaikkea kappale naisen el�m�n historiaa. Se huvittaa ja liikuttaa meit�
vivahteluissansa leikist� vakavaan, romanttisesta haltioitumisesta
selv�katseiseen havahtumiseen, ja p�invastoin, kaikki h�nen itsens�
v�kev�n v�litt�m�sti ja havainnollisesti erittelem�n� sek� oivallisiin
puitteisiin pukemana. Se huipentuu lopuksi inhimillisesti j�rkytt�v��n
epilogiin, miss� taistelu rauhan ja selvyyden saavuttamiseksi on
taisteltu loppuun, ja t�m�n heijastuminen kirjailijattaren sanoissa
vaikuttaa yht� voimakkaasti kuin taiteellisesti harkittu kuvaus.
Mielenkiintoamme h�neen tai h�nen henkil�llisyytens� merkityst� ei
suinkaan v�henn� se seikka, ett� mies, joka sitoo h�net itseens�
vuosikymmenien kuluessa, joka alati valaa �ljy� h�nen liekkiins� eik�
voi olla ilman h�nt�, kun h�n tahtoo paeta pois hyllyv�lt� pohjalta --
ett� se mies on Johan Ludvig Runeberg. Ja mit� runoilijaan tulee,
muodostavat kirjailijattaren muistiinpanot joka tapauksessa
todistuskappaleen, jota vaille ei tahtoisi j��d�. Ei ole tosin kysymyst�
siit�, ett� t�m� lis� h�nen el�m�kertaansa loisi jotakin uutta
valaistusta h�nen runouteensa -- kuten tapahtui, kun vihdoinkin
uskallettiin ilmaista, mit� oli liikkunut sisimm�ll� Tegn�rin
tunne-el�m�ss�; korkeintaan antaa se taustan h�nen tuotannolleen er��n�
m��r�ttyn� ajanjaksona. Mutta se t�ydent�� kuvaamme Runebergista, tuota
kuvaa, josta kaiken maallisen yl�puolelle korotetussa ylevyydess��n ja
s�dekeh�n ymp�r�im�ss� suuruudessaan monen mielest� kenties v�list�
puuttuu inhimillisi� piirteit�. Ett� se, mit� Str�mborg niin oikein
nimitt�� runoilijan �jatkuvasti nuorekkaan ja tunnekyll�isen syd�men
ylitsevuotavaksi l�mm�ksi�, olisi saanut tyydytt�v�n johdattimen vain
�hyv�ntahtoisessa ja leikkis�ss� kuhertelussa, ei ole osoittautunut
yht�pit�v�ksi h�nen voimakkaan luontonsa kanssa. Emilie Bj�rkst�nin
p�iv�kirja osoittaa joka tapauksessa, ett� t�m� ylitsevuotava l�mp� pani
liikkeelle voimakkaampia ja kest�v�mpi� virtauksia.
Previous Page
| Next Page
|
|