|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 28
H�n luulee my�s oppineensa sen teeskentelytaidon, jota ihmiset vaativat,
eik� se h�nest� ole niin vaikea.
�Maailma vainosi meit� ter�vill� silmill��n. Sill� ei sent��n liene
ollut mit��n muistuttamista eilen, sill� ulosp�in n�ytti kaikki niin
tavalliselta. -- 'Sin� olet niin muuttunut, tullut niin rauhalliseksi',
sanoi h�n tuolla ��nell�, jonka rakas sointu niin kauan on minulle
vaiennut, ja min� vastasin, ett� kaikki oli k�ynyt minulle niin
yhdentekev�ksi.� Ennenkuin h�n l�htee, kysyy Runeberg: �Milloin menet
S:lle?� �En tied�, mutta voinhan menn� huomenna.� Runoilija oli
kuitenkin saanut kuolonsanoman eik� voinut tulla. Silm�nr�p�yksen ajan
se kiukutti h�nt�, sill� �h�nh�n juuri halusi t�t� kohtausta�, mutta h�n
rauhoittuu pian. Kuinka olisikaan h�n k�rsinyt viel� kuukausi takaperin!
Muutamia p�ivi� my�hemmin h�n n�yttelee mukana er��ss� seuran�ytelm�ss�,
ja Runeberg on katsojain joukossa. H�n on j�lleen iloinen
menestyksest��n h�nen vuokseen, mutta sill� tyynell� tavalla, mink�
varmuus on h�nelle antanut. Mutta runoilija ei ole rauhallinen. �Etk�
sin� en�� pid� minusta?� kysyy h�n levottomana �tuolla l�mpim�ll�,
sieluun tunkevalla ��nell�, joka melkein teki minut hulluksi entisin�
aikoina�. �En, en niin paljon kuin ennen, sill� sin�kin olet muuttunut,
ja min� tahdon vastata kylmyyteen kylmyydell�, lis�� Emilie
kiusoittelevasti. �Mutta h�n vakuutti, ett� h�n oli entisens� kaltainen,
ett� min� olin h�nelle rakas, min� en tiennyt, kuinka suuresti, ja
pyysi, ett� antaisin kaiken olla ennallaan y. m. sanoin, jotka kaikuivat
niin suloisilta sielussani! N�en viel�kin edess�ni h�nen mietteli��n
katseensa, h�nen vakavan ilmeens� ja sen erikoisen tavan, jolla h�n
puraisi kauniita huuliaan, ja sitten h�nen vaikenemisensa, kun min�
sanoin, etten en�� pit�nyt h�nest� niinkuin ennen.� Ihmisi� tulee ja
menee, ja syntyy yleinen, hilpe� seuralavertelu. �'Jumalan kiitos!'
sanoi h�n, kun taas j�imme yksin. Mutta silloin min� nauroin. Ah, koko
maailmahan on kuitenkin komediaa.�
Runeberg pyysi h�nt� hartaasti tulemaan heille, pyysi _h�nen_ (rva R:n)
vuoksensa, �jotta h�n ei ep�ilisi minun olevan suuttuneen h�nelle. H�n
vakuutti minulle h�nen yst�v�llisyytt��n, mutta enp� usko sen en��
olevan eritt�in suuren. H�n pyysi minua tulemaan maailman vuoksi.�
Emilie antoi h�nen kiusautua hetkisen, mutta �kun nousin sohvalta, miss�
olimme istuneet, l�hte�kseni taas tanssiin, josta en lainkaan olisi
v�litt�nyt, sanoin min� puoli��neen tuntien samalla, kuinka silm�ni
kostui ja kuinka rikas, l�mmin ja sula minun syd�meni oli sill�
hetkell�: 'Min� pid�n sent��n _paljon_ sinusta!' Ja silloin tunsin
selvemmin kuin koskaan, kuinka v�ltt�m�t�nt� minulle oli olla varma
h�nen kiintymyksest��n.�
H�nen intohimonsa oli muuttunut hellyydeksi, mutta ei Runebergin. H�n
nauttii sielunsa tasapainosta, jota h�n nyt ensi kertaa tuntee t�m�n
l�hettyvill�, mutta runoilijaa se �rsytt��. T�m� ei ymm�rr� sit�. H�n
tahtoo, ett� Emilien tulisi pit�� �h�nest� _tulisesti_ kuten h�n
itsekin�. H�n valittaa sit�, ett� he tapaavat toisensa niin harvoin
kahden, ja tahtoo, ett� he j�lleen uudistaisivat entisaikojen palavat
kohtaukset, mutta Emilie vastaa tyynesti: �Niin, kev��ll� kai tapaamme
toisemme useammin.� H�n tahtoo pakottaa Emilien siihen. T�m� on iloinen
siit�, ett� h�n tahtoo sit�, mutta tuntee itsens� onnelliseksi
voidessaan vaikeuksitta luopua t�st� synnist�.
T�m� odottamaton k��nne Emilien mielentilassa saa aikaan sen, ett�
Runebergin tunne h�nt� kohtaan yh� kasvaa niin voimakkaaksi, ett� h�n
itse toivoo �heikentymist�. Mutta ei edes h�nen voimakas tahtonsa voi
ravistaa pois iest� h�nen niskastaan. H�n pelk��, ett� Emilie ehk� pit��
h�nt� �tungettelevana ja rasittavana�. H�nen katseensa seuraavat h�nt�
alituisesti. H�n huomaa sen itse ja kysyy h�nelt� �kiusaako se h�nt�,
ett� h�n niin paljon katselee h�nt�. Ja Emilie vastaa syd�mens�
syvyydest�: �Ei!� ylpe�n� ja voitonriemuisena siit�, ett� �minua, juuri
minua h�n pit�� rakkaana, tuo suuri, tuo kuuluisa ja jumaloitu, tuo
ihana runoilija, tuo verraton nero! Saatoinko koskaan sellaista
uneksiakaan!� H�n kertoo Runebergille tulleensa siihen huomioon, ett�
ihmiset eiv�t en�� usko h�nen tunteensa olevan yht� l�mpim�n kuin
edellisen� kev��n�, ja t�m� vastaa iloisena, ett� silloinhan h�n kenties
saattaa ilman moitteen sijaa istua h�nen vieress��n ja puhella h�nen
kanssaan.
Runebergin k�yt�ksen m��r�� pikkukaupungin asukkaiden arvostelu!
Ei kukaan ihminen ole enemm�n vartioitu, ep�vapaampi kuin suurmies,
etenkin jos h�net on koroitettu kansallis-ihanteeksi. H�nen t�ytyy olla
�suuri� maailmalla ja kotona, aamulla, p�iv�ll� ja illalla, aina.
Yleinen mielipide vaatii sit�. Tavallisesti on my�s yleinen mielipide
mukautuvainen. H�n on saanut sen siunauksen. H�nest� ollaan varmoja.
Mutta voi sit�, joka v�himm�ss�kin m��rin j�rkytt�� uskoa h�nen
suuruuteensa. Sen onnettoman ottaa yleinen mielipide hoiviinsa, kunnes
h�n makaa ly�tyn�, muserrettuna, murskaksi jauhettuna. Sill� h�n on
riist�nyt ihmisilt� sen ainoan, mik� heille on oikein rakasta -- kauniit
harhakuvitelmat.
Previous Page
| Next Page
|
|