|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 27
Ei, h�nen sairautensa ei ole parantunut h�nen ollessaan loitolla
Runebergista. Lopulta h�n ei voi en�� kest�� kauemmin. H�n matkustaa
takaisin. Voinee tuskin lukea mit��n sen haltioituneempaa kuin h�nen
viimeiset muistiinpanonsa ennen matkaa 8 p:n� syyskuuta.
�Viiden, kuuden p�iv�n kuluttua kenties n�en kaiken t�m�n taas
ruumiillisilla silmill�ni! Kenties, kenties! -- Mink� vapisuttavan,
riemullisen ilon ja mink� pelon ja ahdistuksen samalla tuokaan t�m�
ajatus sieluuni! Mutta k�yk��n miten tahansa, vaikka en saisikaan n�hd�
h�nt�, niin en sent��n tahdo valittaa. Sin� Kaikkivaltias siell�
ylh��ll�, johdathan sin� kaikki minun parhaakseni -- miten min� rakastan
sinua! Mutta kuinka paljon rakastankaan my�s sinun -- oi, �lk��n se olko
liikoja sanottu -- sinun kuvaasi t��ll� alhaalla! H�nt�, maallisesti
suurta, tuota kaikkien sielunlahjojensa puolesta suurta, jonka henki on
niin tyyni, puhdas, tosi, jonka l�mpim�n syd�men syvyyksiss� piilev�t
kaikki runouden jaloimmat helmet. Ja t�m� rakkaus, joskin siihen
sekoittuu levottomuutta, katumusta ja omantunnontuskaa, on kuitenkin
niin kaunis. Minulla ei ole rohkeutta heitt�� sit� luotani.�
J�lleenn�keminen antoi h�nelle kaikkea, mit� h�n suinkin saattoi
uneksia, ja onnessaan tunsi h�n itsens� iloiseksi ja hilpe�ksi taas. H�n
oli taas se ajattelematon ja v�lit�n, jota Runeberg rakasti. H�n kertoo
er��st� t�htikirkkaasta y�st�, jolloin t�m� saattoi h�nt� kotiin, h�nt�
ja Anna Reuterski�ldi�. Runoilija oli j�tt�nyt h�net portille menn�kseen
viel� muutamia askeleita eteenp�in toisen kanssa. Mutta Emilie ei voi
erota h�nest�, h�n haluaa n�hd� h�net viel� kerran. H�n juoksee kadun
poikki h�nen tullessaan takaisin yksin ja huutaa h�nelle: �Hyv�� y�t�!�
Ja runoilija sulkee h�net syliins� ja painaa h�net yh� tiukemmin
rintaansa vasten ihastuneena kuiskaten: �Hyv�� y�t�, sin� suloinen,
rakas!� H�n ei tahdo ollenkaan p��st�� h�nt� menem��n. �kki� Emilie
muistaa �maailman tuomion� ja huudahtaa: �Meid�t voidaan n�hd�.� Mutta
runoilija pit�� h�nest� kiinni ja kuiskaa: �Ei kukaan n�e meit�.� Emilie
kiert�� itsens� pois h�nen k�sivarsistaan lumottuna, huumautuneena ja
kuulee viel� h�nen sanansa: �Hyv�� y�t�, hyv�� y�t�!� kaukaa. Ja t�m�
��nenpaino, jota h�n ei koskaan ennen ole kuullut, jossa oli niin paljon
�kiivautta�, kuten h�n sanoo, kaikuu viel� h�nen korvissaan h�nen siin�
seisoessaan ja n�hdess��n h�nen h�vi�v�n pimeyteen.
T�t� kypenien, tulen ja liekkien aikaa kesti kuukauden. Nyt se on
Runeberg, joka lietsoo tulta, joka tahtoo saada enemm�n -- enemm�n!
�Sin� pid�t minusta, mutta sin� et _rakasta_ minua�, sanoo h�n Emilielle
er�iss� tanssiaisissa, joissa t�m� oli tanssinut paljon. H�n vaatii,
ett� Emilien on ajateltava h�nt� lakkaamatta, ja kun t�m� sanoo, ett�
h�n ajattelee Runebergia tuhat kertaa enemm�n kuin Runeberg h�nt�,
laskee runoilija, ett� h�nen ajatustensa luku on miljoonia kertoja
suurempi kuin Emilien. Kuukausi hurmiota -- ja �kki� Emilie tuntee
saaneensa kyll�ksi. H�n matkustaa maalle ja toteaa tuntevansa
�mielihyv��, huomatessaan voivansa ajatella muutakin kuin h�nt�. H�n
nauttii vilpitt�m�sti hiljaisuudesta ja rauhasta maan syd�mess�, jossa
h�n saattaa heitt�� luotaan nuo levottomat ajatukset, ja ensimm�isen
kerran el�m�ss� tuntuu h�nest� vapauttavalta se, ettei h�nen aina
tarvitse kantaa niit� kahleita, joihin runoilijan rakkaus oli h�net
kytkenyt. Koko voimakkaan vastavaikutuksen hyv��tekev� v�symys kuvastuu
niiss� sanoissa, jotka h�n kirjoittaa 25 p:n� marraskuuta
maalla-oleskelunsa loppuessa:
�On viimeinen ilta t�t� hiljaista, levollista, yksitoikkoista el�m��,
joka on tehnyt minulle niin hyv��. En k�sit�, mink�t�hden min� muutama
vuosi sitten niin vihasin rauhaa ja yksitoikkoisuutta. Silloin kaipasin
palavalla innolla takaisin maailmaan, huvituksiin ja iloon, ilman lepoa,
ilman rauhaa. Mutta nyt ei ole niin, sill� min� olen ollut niin
onnellinen t��ll� maalla, niin rikas hiljaisuudessa ja rauhassa. Olen
niin paljon ajatellut, niin paljon uneksinut ja niin paljon tahtonut
unhottaa sellaista, josta minua taas el�v�mmin kuin milloinkaan
muistutetaan siell� maailman melussa.�
H�n toteaa itse tulleensa paljon levollisemmaksi, kun h�n j�lleen n�kee
Runebergin tanssiaisissa. Se ei ole ihmetelt�v��. H�n on nyt t�ysin,
erehtym�tt�m�n �varma� siit�, ett� t�m� rakastaa h�nt�; h�n voi tehd�
mit� tahtoo, t�m� rakastaa h�nt� kuitenkin. H�n on kuten ennenkin
iloinen, kun runoilija n�kee h�nen tanssivan, kun t�m� pit�� h�nen
hiuksiinsa kiinnitetyist� sammalruusuista, �jotka vaihtelevat
tummanpunaisesta vaaleanpunaiseen raikkaan eloisissa v�rivivahduksissa.
Sill� vain h�nt� min� ajattelen yksinp� silloinkin, kun j�rjestelen
tanssiaispukuani; h�nen vuoksensa tahdon her�tt�� mieltymyst�, h�nen
vuoksensa olla iloinen. Koko el�m�ni hukkuu minulta pois h�nt�
ajatellessa, sill� muuten on kaikki minulle sangen yhdentekev��,
tanssiaiset, tanssittajat ja tanssit, kentiesp� h�n itsekin
kohtapuoleen, sill� eih�n mik��n t�m�n maan p��ll� ole mahdotonta, ei
edes se, mik� nyt n�ytt�� minusta niin uskomattomalta.�
Previous Page
| Next Page
|
|