|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 23
�Kuinka monesta unohtumattomasta asiasta me puhuimmekaan kesken�mme,
sek� 'Ruhe'lla ett� eilisess� iltamassa; kuinka hyv�� tekiv�tk��n
minulle h�nen sanansa, ja kuinka pahaa samalla. Olihan sieluni ollut
niinkuin kukkanen, joka kuihtuu ja riutuu liiasta helteest�, sill� ei
ainoakaan kastepisara ollut pitkiin aikoihin pudonnut sen puoleksi
sulkeutuneille lehdille. Mutta h�nen syd�melliset, l�mp�iset, rakkaat
sanansa olivat kuin lankeava kaste -- ja hiljaa elpyiv�t eloon
kalvenneet lehdet. Ne ovat terveet nyt. Jospa kuumat p�iv�t vain
pysyisiv�t loitolla ja kastetta lankeaisi runsain mitoin, silloin olisin
onnellinen, niin onnellinen!�
�Mutta mink�t�hden h�n haluaa lukea kaikki minun ajatukseni, minun
muistelmani, jotka min� tahdoin k�tke� itselleni? Olenhan monta kertaa
antanut h�nen ymm�rt��, kuinka paha se olisi, kuinka en silloin en��
voisi suurin, avoimin katsein katsoa h�neen. Ja kuinka paljon intohimoa
onkaan k�tketty n�ihin riveihin! Mutta kuitenkin h�n on itsep�inen,
pyyt�� sit� minulta lakkaamatta, ja min�h�n en voi, en tahdo t�ytt��
h�nen toivomustaan, seh�n on mahdotonta. Mit� h�n silloin ajattelisi
minusta? H�n sanoo, ett� minulla ei ole luottamusta h�neen, oi, h�n
viekoittelee minua niin, ja min� tunnen h�nen ihmeellisen
vaikutusvaltansa! Min�h�n tied�n kuinka vastustamaton h�n on minulle.
Annanko siis houkutella itseni tekem��n sellaista, jota kenties ajassa
ja iankaikkisuudessa katuisin, sill� tied�nh�n, ett� se ei olisi oikein.
H�nh�n saisi, jos h�n lukisi n�m� lehdet, syd�meni tunnustukset, t�yden
varmuuden siit�, mit� h�nen nyt t�ytyy aavistaa. Ja sit� h�n juuri
tahtoo. Oi, kuinka h�n on kummallinen sent��n!�
H�n ei voinut vastustaa Runebergin rukouksia. Runoilija sai p�iv�kirjan.
H�n oli pyyt�nyt sit� ensimm�isen kerran helmikuussa; 1 p:n� toukokuuta
on Emilie Bj�rkst�nill� j�lleen muistiinpanot k�siss��n. H�n kuvailee
itse t�t� p�iv��, josta oli tuleva niin ratkaisevan kohtalokas h�nelle.
�Te olette siis lopultakin olleet h�nen k�siss��n, te minun kalliit
lehteni, jotka olette kaksin verroin kalliita minulle nyt! Mutta
mink�laisia taisteluita t�m� askel on maksanut minulle, sit� ei voi
kertoa. H�n on lukenut teid�t kerran toisensa per�st� ja j�ljent�nyt
teid�t. Oi, kuinka h�n sent��n on lapsellinen! H�n on kiitt�nyt minua
sanoin, kirjein ja muulla tavoin, ja nyt on kaikki taas niin hyvin, niin
valoista, niin hauskaa!
�Eilen oli sellainen p�iv�, joka ei koskaan h�ivy mielest�ni. Me
vietimme, kuten tavallisesti, vappua Ottelinien luona, ja min� olin niin
��rett�m�n, niin r�iskyv�n iloinen, syd�meni ja sieluni hehkui. Min�
iloitsin maailmasta, ja maailma minusta. Siihen vaikutti niin moni
seikka. Min� lauloin laulun toisensa j�lkeen ja annoin syd�meni
purkautua s�veliin! Min� puhelin h�nen kanssaan l�mpim�sti ja
syd�mellisesti. H�n pyysi minua tulemaan heille saadakseni takaisin
muistiinpanoni, joita h�n varovaisuuden vuoksi ei tahtonut muulla tavoin
palauttaa, ja min� lupasin hieman ep�r�ity�ni. Menin sinne Anna R:n ja
muutamien muiden kanssa, ja kohtalo soi minulle kahdenkeskisen hetken.
Otin vastaan lehteni h�nen k�dest��n. H�n seisoi oven pieleen nojautuen,
kun min� nopeasti ja huolellisesti ne piilotin. -- Sitten aioin menn�
h�nen ohitseen toisten luo, mutta -- h�n veti minut luokseen, ennenkuin
aavistinkaan, olin h�nen syleilyss��n ja p��ni lep�si h�nen rintaansa
vasten. Yhden ainoan lyhyen hetken siin� lep�sin, tunne oli voittanut
ajatuksen. H�nen huulensa polttivat huuliani. Se suudelma oli
t�ytel�inen ja l�mmin kuin ainoastaan h�nen suudelmansa voi olla. --
Syd�meni l�i niin nopeasti, niin nopeasti. Mutta min� tunsin
Nordstj�rna-ristin, joka riippui h�nen rinnassaan, viilent�v�n poskeani,
irtaannuin hiljaa h�nen k�sivarsistaan, taivaastani, sill� t�m�n
taivaanhan piti ainaiseksi olla minulta suljettu, ja sielustani
tunkeutui esiin huokaus, ��net�n ja kuulumaton, mutta se oli syv�,
pohjaton huokaus, johon sis�ltyi niin ��rett�m�n paljon. Ja me erkanimme
eri suunnille, kunnes j�lleen yhdyimme toisten luona. Tuskin uskalsin
kuitenkaan kohottaa katsettani h�neen, ja mit� minussa tapahtui, sit� ei
aavistanut kukaan, tai kenties ainoastaan h�n.�
Sitten h�n rupeaa puolustelemaan: �Mutta mink� t�hden olisi sitten t�m�
suutelo, t�m� syleily synti�? Seh�n oli ainoastaan h�nen kiintymyksens�,
h�nen kiitollisuutensa osoitetusta luottamuksesta, joka hurmaannutti
h�net. Oi, min� olen paljon rikollisempi!� H�n yritt�� rukoilla niinkuin
ennen, mutta h�n ei rukoile en�� anteeksiantamusta, h�nen rukouksensa on
pelkk�� riemuitsevaa kiitosta t�st� ihmeellisest� p�iv�st�. H�n lukee
sen kirjeen, jonka Runeberg on ojentanut h�nelle, ja luettuaan sen h�n
�risti� j�lleen k�tens� ja ylisti Jumalaa. �Tuona hetken� olin niin
onnellinen, sill� en muistanut silloin mit��n synti�. Min� n�in, ett�
tuo l�mmin, suuri, jalo syd�n ymm�rsi minua ja piti minusta, ja min�
olin onnellinen -- onnellinen -- onnellinen!�
Previous Page
| Next Page
|
|