|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
Kaikissa n�iss� tyhj�np�iv�isiss� korusanoissa on tuskin ainoatakaan
ajatusta, joka ilmaisisi h�nen omaa k�sityst��n. Mutta h�n ei tied�,
ett� h�n pett�� itse��n. H�n uskoo aivan varmasti, ett� h�n, joka vaati
el�m�lt� onnen hurmaa, ihaili kunniaa ja mainetta, kauneutta ja
lahjakkuutta miehiss� ja naisissa, hulmuavia lippuja ja raikuvia
s�veli�, kuvatessaan t�t� p�hkin�nkuoreen suljettua onnea tulkitsee
rehellisesti my�s itse��n ja omia ajatuksiaan. H�n saarnaa, ett� s�veys
ja lempeys ovat naisen parhaat koristukset ja tyytyv�inen ahertelu
jokap�iv�isen leiv�n puolesta miehen, h�n, Emilie Bj�rkst�n, joka on
pelkk�� mielikuvitusta ja unelmaa ja joka rakastaa ainoastaan niit�,
jotka voivat antaa n�ille unelmille ravintoa ja lentoa. Ja se aviollinen
onni, joka mahdollisesti saattoi vieh�tt�� h�nt�, oli kai jonkinlainen
tulenliekki pilvien palteilla korkealla yl�puolella t�m�n maailman
uurastelua ruoan, juoman ja kotoisen viihtymyksen vuoksi.
* * * * *
Sen liekehtiv�n tulen h�n sai n�hd� niin l�helt� ja niin voimakkaana,
ett� h�n joksikin aikaa unohti sek� kirvelev�n poltteen ett� palohaavat,
jotka aikaisemmin olivat tuottaneet h�nelle tuskaa. H�n sai el��
valtavan tulivuorenpurkauksen, joka loimollaan punasi maan ja taivaan
h�nen seisoessaan kraatterin reunalla ja tuntiessaan maan vapisevan
jalkojensa alla. Mutta h�n pysyi pystyss�.
H�n aloittaa vuoden �niin viile�n� ja levollisena�. H�n ajattele
kaikenlaista, koettaa olla ajattelematta h�nt�. H�n kaivaa esiin vanhoja
hehkuvia muistoja, jotka her�siv�t eloon, kun h�n �kkiarvaamatta taas
n�ki �tuon sinisilm�isen�, ja kuvittelee menneit� aikoja, �puhtaan
rakkauden aikoja�, kuten h�n nimitt�� niit�. Kuluu kolme viikkoa ilman
ett� h�n n�kee sit�, jonka vuoksi h�n on ottanut kantaakseen t�m�n
sisyphos-ty�n. Juorut tulevat ja lis��v�t kivi� kuormaan; yst�v�tt�ret
varoittavat h�nt� ja valavat ep�uskoa runoilijaa kohtaan h�nen
sieluunsa. H�n ep�ilee t�t�, h�n ep�ilee kaikkea.
�J�� hyv�sti siis, Rbg:ni�, kirjoittaa h�n, �unelmani, iloni,
rakkauteni, sill� se sin� olit! Mutta hyv�sti my�s, synti, sill� kaikki
on muuttuva! Viel� kerran tahdon puhua h�nen kanssaan, n�ytt�� kuinka
paljon pahaa h�n on tehnyt. Tahdon kertoa h�nelle, kuinka minun maineeni
on k�rsinyt h�nen vuoksensa. Sill� mink�t�hden h�n on niin k�ytt�ytynyt
monta kertaa? Vain sent�hdenk� aina, ett� esine -- min� -- oli
_mielenkiintoinen tutkimusaihe_! -- Mink�t�hden pit�� raukkaa rauhaani
niin mit�tt�m�n arvoisena; -- enh�n min� milloinkaan ole rikkonut h�nt�
vastaan. Mink�t�hden h�n siis tahtoo kiusata minua -- min�h�n en ole
tehnyt h�nelle mit��n pahaa.� -- Ja h�n karttaa h�nt� visusti.
Mutta tulee p�iv�, jolloin he taas kohtaavat toisensa ja jolloin h�n ei
en�� voi v�ltt�� sit�. H�n kirjoittaa itse siit� 18 p:n� helmikuuta:
�Min� olen niin iloinen, niin onnellinen, sill� olen taas el�nyt
muutamia niin suloisia, niin ihania p�ivi�. Mutta �lk��n kukaan
kuvitelkokaan, ett� tanssiaiset, karkelon humu ja py�rre olisivat olleet
syyn� siihen. Ei, kaukana siit�! Jotakin muuta tarvittiin, jotakin aivan
muuta, muuttamaan minut k�denk��nteess� surullisesta iloiseksi. Oi, en
voinut aavistaakaan, ett� sattumalta Thildalle [Sir�n] lausumani sanat
niin pian t�yttyisiv�t. Nyt per�st�p�in muistan sen. Min� hymyilin ja
sanoin: 'Siell� min� olin ylen autuas, t��ll� olen vain autuas,' Ja
kuinka toteen se k�vik��n, sill� autuutta kai on se, ett� saa osakseen
ymm�rt�myst� silt�, joka on vanginnut koko ihmisen sielun.�
�Kuinka voinkaan kuvata t�m�n keskustelun, jota me molemmat viikkokausia
olimme toivoneet, sill� kaikkihan oli niin kummallista, niin pime�� joku
aika sitten. Sanoihan h�n kyll�, ett� vika oli ainoastaan _minussa_.
Niin, niin, se oli minussa, sill� min� pyysin mahdottomia ja surin
syd�meni syntist� vaatimusta. Olin niin t�ynn� levottomuutta ja tuskaa
tunteeni vuoksi ja pelk�sin niin paljon maailman ankaraa tuomiota, ett�
esiinnyin h�nelle synk�ss� ja raskaassa valaistuksessa. H�n itsekin tuli
niin umpimieliseksi ja muuttuneeksi; olemme puhuneet asian perinpohjin
selv�ksi. H�n sanoi, ettei h�n en�� tahtonut kiusata minua, ett� h�n
luuli puheensa ik�vystytt�v�n ja vaivaavan minua ja Herra ties mit�,
toinen toistaan mahdottomampia asioita. Mutta ainoaa oikeaa h�n ei
keksinyt. H�n ei n�hnyt, ett� t�m� synkeys johtui liian paljosta
rakkaudesta, ja jos h�n n�ki sen, niin h�n varoi siit� puhumasta, ja
siit� olen h�nelle niin l�mpim�sti kiitollinen. Nyt h�n oli taas niin
iloinen, kun kaikki j�lleen oli hyvin, ja kuinka onnellinen olenkaan
min�, sit� ei voi sanoin kertoa. Kiitos siit�, sin� -- sin�! Oi, sin�,
joka leppe�n� j�lleen olet t�ytt�nyt riemuni maljan kukkuroilleen, niin
ylitsevuotavasti, niin ihanasti! H�n sanoo, ett� h�n ei kaipaa minua
nyt, kun kaikki on hyvin j�lleen, ja ett� h�n voi ajatella minua
ilomielin. Mutta niin ei ole minun laitani. Min� kaipaan h�nt� sent��n
lakkaamatta ja min� tahtoisin aina vain n�hd� h�nt�. Sen min� sanoinkin
h�nelle. Kiitos kohtalon, etten sanonut enemp��; mutta kyll� olivat
kaikki ajatukset jo karkaamaisillaan syd�mest� ja monet jo huulillakin,
mutta min� per��nnytin nuo vastaanhangoittelevat takaisin l�mp�iseen
kammioonsa ja kielsin niit� milloinkaan en�� karkuun l�htem�st�. Niiden
t�ytyy, niiden t�ytyy totella.�
Previous Page
| Next Page
|
|