|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 18
�Min� olen tavannut h�net t�n��n, sill� olin heikko; en voinut vastustaa
kiusausta. Ja h�n oli entisens� kaltainen, aina on h�nell� tuo sama
yksinkertainen, rakastettava syd�mellinen olemus. Mutta kuinka tummaksi
h�n on tullut! Kuinka aurinko on polttanut tuon posken ja tuon tyynen
otsan ruskeaksi kuin mahonki! Mutta miellytt�v�lt� tuntui h�n minusta
sent��n. N�en h�net viel�kin edess�ni sellaisena kuin h�n seisoi
portailla katsellen luonnon suurenmoista n�ytelm��; kun ukkonen jyrisi
ja salamat iskiv�t tulta yli j�rven ja maan. Samassa silm�nr�p�yksess�
avasin min� oven, mutta suljin sen j�lleen nuolennopeasti tiet�m�tt�
oikein miksi, kun huomasin h�net. H�n teki sitten pilaa siit� ja sanoi,
ett� min� pelk�sin h�nt�. Oi, olisipa h�n aavistanut, kuinka totta h�n
puhui! Niin, min� pelk�sin, pelk�sin niin, ett� syd�n l�i tuhatkertaisin
ly�nnein rinnassani ja ett� kaikki veri sy�ksyi sinne tehden posket
aivan kalvaiksi. Omituista! Ja kuitenkin kaipaan joka hetki saada n�hd�
h�nt�, saada virkistyst�, lohtua, hurmaa h�nen sanoistaan ja h�nen
valoisista ajatuksistaan.�
�T�n��n annoin h�nelle my�s j�ljenn�kseni h�nen runoelmistaan ja h�nen
k�sikirjoituksensa j�i minulle! Nuo h�nen kallisarvoiset ajatuksensa,
jotka on kirjoitettu samassa kuin ne ovat syntyneet, ovat minun,
yksinomaan minun! Jospa vain kaikki tiet�isiv�t, mink� kallisarvoisen
aarteen min� omistan! Ja jospa h�n vain itse tiet�isi, kuinka monasti
nuo h�nen k�tens� piirrot hehkuvat kuin tuli h�mmentyneiden katseitteni
edess�. Minun ihailuni h�nt� kohtaan on niin valtava, mutta samalla niin
ehdoton, se on kuin lapsen ihailua aurinkoa kohtaan, joka loistaa, mutta
siihen sekoittuu my�s intohimoa. Jos min� rakastan h�nt�, niin se on
h�nen syyns�. H�n tunsi vilkkaan, haaveksivan mieleni, h�n tunsi minun
ihailuni kaikkea runoutta kohtaan, h�n tunsi minun kahdeksantoista
ik�vuottani. Miksi piti h�nen siis kohdella minua sellaisella
hyv�ntahtoisuudella? Miksi lausua niin minusta, monta kaunista sanaa,
joita min� en, se t�ytyi h�nen oivaltaa, voisi unhottaa, ja miksi aina
antaa minulle kaikkia noita todistuksia mielenkiinnostaan? Miksi? Miksi?
Eik� h�n siis voinut aavistaa, miten k�visi, ja ett� minun palava
innostukseni runoilijaa kohtaan niin helposti voisi muuttua --
rakkaudeksi, sill� ihailusta on rakkauteen vain yksi ainoa lapsen-askel.
Eik� h�n voinut aavistaa sit�, h�n, jolla on niin syv� ihmissyd�men
ymm�rt�mys, h�n, joka niin hyvin n�ytt�� tuntevan kaiken nuorison ja
nuorison kaikki ajatukset ja tunteet? Eik� h�n voinut k�sitt��, ett�
min� hurmautuisin siit� kuvasta, jonka h�n antoi minulle tuona
unohtumattomana syys-iltana, ja h�nen -- suuteloistaan! Sill� kolme
kertaa ovat minun huuleni koskettaneet h�nen huuliaan, enk� min� sit�
unhota.�
Kun muistaa, ett� h�n eli keskell� panttileikkien ja kummisuudelmien
aikakautta, ei t�m� liene kuitenkaan ollut mit��n sen vakavampaa, joskin
nuori tytt� tunsi itsens� h�mmentyneeksi ja onnelliseksi tuon suuren
miehen ohimenev�st� hyv�ilyst�. Oli viel� tuleva aika, jolloin h�n oli
oppiva ymm�rt�m��n eron leikin ja toden v�lill� t�ss�kin suhteessa.
Emilie Bj�rkst�n pakeni tuon �ihmeellisen� vaarallisesta l�heisyydest�
ja matkusti maalle, miss� h�n j�lleen joksikin ajaksi vaipui
luonnonihailuun, joka ei kuitenkaan voinut karkoittaa levottuuttavia
muistoja.
�Tuuli on niin vilpoinen ja tie niin kolea, mutta kuitenkin
rauhallinen�, kirjoittaa h�n 28 p:n� syyskuuta: �Oi, jospa sent��n
voisin tuoda ilmi kaikki tunteeni, sill� min� tunnen niin paljon, niin
paljon. Koko luonto n�ytt�� minusta t�ll� hetkell� olevan t�ynn�
runoutta; taivaassa, ilmassa, p�iv�n kajossa, ��nett�myydess� ja
kaihomieless�, kaikessa on runoutta _H�n_ tuntisi sen, jos h�n olisi
t��ll�. _H�n_, kaikkien noiden laulujen luoja, jotka ovat iloittaneet
minua niin monta kertaa. Oi, nyt -- nyt on minulla kerrankin ollut
rohkeutta kielt�yty� nautinnosta saada n�hd� h�net, ja min� olen ylpe�
siit�!�
Kun h�n kuukautta my�hemmin j�lleen oli Porvoossa, n�ytt��
vastustusvoima tuntuvasti heikentyneen. H�n kertoo, kuinka h�n er��n�
iltana kiiruhti pois er�ist� vieraskutsuista �juosten niin hiljaa ja
salaper�isesti kuin olisi ollut kysymyksess� suuri synti, kimppu
valkeita, raikkaita, tuoksuvia narsisseja k�dess�ni _h�nen_ [rouva R:n]
luokseen -- vieden makeisia _heid�n_ sairaalle lapselleen, ja jolloin
minulla ei ollut h�nelle mit��n ja kuitenkin kaikki, sill� h�nelle
annoin min� sieluni ja sen l�mp�isimm�t, kuumimmat tunteet. Oi, se oli
ilta, joka viel�kin el�v�sti on muistissani: Muistan viel�, miten
silloin olin puettu, kuinka ilmava minun pukuni oli ja kuinka kukat
hiuksissani ik�v�iv�sti tuoksuivat tummien lehtiens� lomissa. Tulin niin
pikaisesti, niin odottamatta ja viivyin niin v�h�n aikaa, ett� h�n sanoi
n�hneens� 'n�yn'. Ep�mieluisa ei t�m� n�ky h�nelle ollut, sen tied�n.�
H�nen rukouksensa muuttuvat itsetiedottomasti. Nyt h�n makaa polvillaan
�Iankaikkisen� edess� ja kiitt�� h�nt�, ei siit�, ett� h�n olisi
saavuttanut v�linpit�m�tt�myyden ja torjunut pois vaaran, vaan siit�,
ett� �H�n j�lleen on lahjoittanut minulle autuuden p�iv�n; H�n on
sallinut minun n�hd� h�net ja puhua h�nen kanssaan, jonka nimi on
minulle niin kallis, h�nen kanssaan, jota en ikip�ivin�ni voi unhottaa�.
Previous Page
| Next Page
|
|