|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 17
�Tuo p�iv� oli taas sellainen, joka ei milloinkaan h�lvene muististani�,
kirjoittaa h�n. �Oikein iloisin ja levollisin mielin vaelsin min� tuolle
ihanalle seudulle, iloisessa seurassa, josta suurimman ilon minulle
tuotti takaisin palanneen Lotta Gaddingin ja runoilijan l�heisyys. Jospa
edes puoleksikaan osaisin kuvailla seutujen kauneutta! Noiden korkeiden,
mets�peitteisten kallioiden suurenmoista taulua tai noiden vehmaiden,
viheri�isten laaksojen hymyilev�� n�k�alaa, joskin valkovuokot jo siell�
ottivat j��hyv�isi��n kev��lt� ja meilt� jo sent�hden joutuivat unhoon
nupullaan olevain kielojen vuoksi, joita tervehdittiin todellisella
riemastuksella ja joita min� sain kimpun R:lta; sellaisen kimpun jota on
t�ytynyt _etsi�_ l�yt��kseen ja jonka tuoksu ja kukkeus yh� seuraa
minua.� Ja h�n jatkaa pitk�n luonnonkuvauksen j�lkeen: �Ja sitten --
sitten sain niin usein kuin tahdoin lepuuttaa juopunutta silm��ni tuon
ihmeellisen miehekk�ill�, sielukkailla piirteill�, kuitenkin h�mmentyen
joka kerran, kun h�n tavoitti t�m�n katseen, aivan kuin olisi ollut
synti katsella h�nt�. Kenties olikin niin, sill� riippuu niin ��rett�m�n
paljon siit�, _miten_ katsoo? Syd�meni pohjaan k�tken kuitenkin kaikki
h�nen sanansa, sill� senh�n ainakin saan tehd�, ja kun tulen oikein
surulliseksi, saan uudestaan mietti� niit� h�nen sanojaan, jotka tekiv�t
minulle niin ��rett�m�n hyv�� hetkell�, jolloin, ep�toivo asui
sielussani.� --
�Olkoon, ett� mielenkiintoni h�neen on syvemp�� ja l�mpim�mp�� kuin mit�
sen ehk� pit�isi, mutta ainakin iloitsen siit�, ett� pid�n yht�
syd�mellisesti h�nen puolisostaan. Iloitsen h�nen levottomuudestaan, kun
h�nen puolisonsa t�n��n viipyi niin kauan, sit� oli niin kaunis katsella
ja se todisti my�s, kuinka v��rin h�nelle tehd��n, kun sanotaan, ett�
h�n ei _oikein_ rakasta h�nt�. Niit� ei ole sent��n monta, jotka niin
sanovat, ja he eiv�t voi k�sitt�� rakkautta, jossa ei ole mit��n
liehittely�, rakkautta, joka harvoin n�kyy, mutta aina tuntuu. Ja kuinka
olisi mahdollista olla rakastamatta t�t� naista, h�nh�n on niin
erinomainen joka suhteessa ja puolisoonsa ��rimm�isen kiintynyt. Kuinka
h�n mahtaa olla onnellinen!�
H�n k�rsi itse yksin�isyydest��n -- siit�, ett� h�nen oli niin vaikea
omin neuvoin selvitt�� sekavia k�sitteit��n, ja s��litt��, kun kuulee
h�nen uskovan surunsa er��lle yst�v�tt�relleen: �Oi, ei ole juuri
ainoatakaan kotia, oikeaa l�mmint� ja hyv�� kotia, joka itsest��n
tahtoisi avautua minulle. Mik� siis on oleva kohtaloni? Miss� saanen
tervehti� syysaurinkoa? Mahtaneeko se en�� tapahtua t�ll� rakkaalla
seudulla, jota rakastan niin ��rett�m�sti, sent�hden ett� my�s itse olen
saanut t��ll� rakkautta.� Ja h�n itkee itse��n ja hylj�tty� asemaansa
el�m�ss�. �Mutta�, jatkaa h�n, �juuri kun parhaillaan valitin, valtasi
minut autuus, sill� h�n, joka suureksi osaksi, en uskalla sanoa, ett� se
on _yksin��n h�n_, joka tekee minulle eron t��lt� niin vaikeaksi, meni
samassa ohitse. Syd�meni l�i pari kertaa rajusti n�hdess�ni h�net, ja
huuleni lausuivat suruisasti ja hell�sti: Kas tuolla menee h�nkin! Se
oli autuuden silm�nr�p�ys, tuo sekunti, jolloin n�in h�net, mutta sek��n
sekunti ei ollut sekoittumatonta iloa, sill� muistin heti, ett� oli
synti tuntea sellaista iloa n�hdess��n henkil�n, joka on toisen oma.
Hyv�, sin� m��r�tt�m�n hyv� Jumala, �l� langeta ylleni t�t� vaikeaa
rangaistusta: ota pois jokainen rakkauden hiven, jokainen kielletyn
tunteen kipin� rinnastani ja pane sinne sijaan levollinen ja maltillinen
kiintymys! Se olisi niin hyv� minulle.�
Mutta tunteet eiv�t aina ole k�tkett�viss�, kaikkein v�himmin
romantiikan aikakaudella, ja levon ja v�linpit�m�tt�myyden rukoukset
eiv�t kenties olleet tarpeeksi vakuuttavia tullakseen kuulluksi tuolla
ylh��ll�. Valoisat kes�y�t ja ne monet serenaadit �huumaavine
s�velineen�, joita laulettiin h�nen ikkunansa alla, eiv�t tuoneet mit��n
viilent�v�� tuulahdusta h�nen �tuliseen rintaansa�.
Sellainen valoisa ilta oli silloinkin, kun Runeberg lupasi antaa h�nelle
ensimm�isen k�sikirjoituksen pariin runoonsa (Viapori ja Sven Dufva),
mutta yhdell� ehdolla: Emilien tuli omalla k�sialallaan j�ljent�� ne
h�nt� itse��n varten. Emilie Bj�rkst�n kertoi my�hemmin monta kertaa,
kuinka h�n ensin h�mm�styksiss��n, ajattelematon kun oli, vilkkaasti oli
vastustanut h�nen pyynt���n ja huudahtanut: �Ei, ei, minulla on niin
ruma k�siala!� Mutta Runeberg oli j�rk�ht�m�t�n ja kielt�ytyi
ehdottomasti antamasta k�sikirjoitustaan ilman korvausta. H�mill��n ja
ep�r�iden kysyi h�n rakkaalta Anna Reuterski�ldilt��n neuvoa, ja t�m�
l�ksytti h�net perinpohjaisesti selitt�en, mik� suosionosoitus sellaisen
lahjan tarjoaminen oli h�nelle ja kuinka j�rjet�n h�n oli ollut. Jonka
j�lkeen Emilie katuvaisena juoksi takaisin runoilijan luo, ja t�m�
lupasi antaa h�nelle ei ainoastaan runot -- vaan kaiken, mit� h�n pyysi.
Runebergit muuttivat Kroksn�siin, ja Emilie Bj�rkst�nill� oli niin huono
onni, ett� h�n saapui heit� tervehtim��n sellaisena p�iv�n�, jolloin
Runeberg oli poissa, ja h�nell� oli tietysti mit� hirveimm�t
omantunnonvaivat siit�, ett� h�n, huolimatta h�nen vaimonsa suuresta
yst�v�llisyydest�, tunsi itsens� syv�sti pettyneeksi. Sitten matkusti
h�n itse H�meeseen ja vasta elokuussa h�n n�ki Runebergin j�lleen. H�n
kirjoittaa siit� itse:
Previous Page
| Next Page
|
|