|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 16
Muutamia p�ivi� my�hemmin h�n kirjoittaa:
�Ihmeellist�, ett� minulla viel� saattoi olla niin hauska. Mutta sen
vaikutti kai etup��ss� mainio musiikki -- innokas tanssiminen -- el�m�n
el�m� -- taivaallisen ihana galopaadi, jonka tanssin aivan kuin el�m�n
reippaimpina p�ivin�, jolloin valtimot l�iv�t taivaan korkealle ja syd�n
samoin, ja jolloin hengitys katkesi, jolloin vain lensi eteenp�in,
eteenp�in, aivan kuin el�m�n onni olisi ollut maalina.�
N�m� ovat kyll�kin vaihtelevia tunnelmia, sit� ei voi kielt��. Mutta
�sinisilm�inen� ja romanttinen kaipaus h�neen on kuitenkin pohjas�velen�
kaikessa, niin Stansvikin �alppien� keskell� kuin tuon jumalallisen
galopaadin aikana, ja yksinp� silloinkin, kun h�n uudelleen tapaa
jumaloimansa runoilijan Porvoossa. H�n on j�lleen sukulaisten luona
siell� ja kirjoittaa sielt� 9 p:n� marrask. 1845:
�Miten tyytyv�inen olin iltaani, sill� vietin sen henkil�iden luona,
joita ihailen, ja henkil�iden seurassa, joita niin suuresti rakastan.
Min� olin -- Runebergeilla. Oli mielenkiintoista kuulla heid�n puhuvan,
noiden kaikkien. Tuon viisaan, maailmaakokeneen rouva Runebergin, tuon
vilkkaan, sukkelan, intomielisen Anna Reuterski�ldin eli 'Genie R:n',
joksi h�nt� syyst� kyll�kin nimitet��n, tuon suuren runoilijan, jota voi
verrata ainoastaan -- h�neen itseens�, ja Sofin [Ottelin], tuon
harvinaisen, rikaslahjaisen tyt�n. Min� itse tunsin itseni niin
mit�tt�m�ksi, niin olemattomaksi noiden joukossa. Min� vain nautin, ja
runsaassa m��r�ss� kyll�kin. Sellaiset illat ovat sek� hupaisia ett�
opettavaisia, ja hauskaa on voida pit�� kaikista n�ist� ihmisist�.
Tuntee itsekin tulevansa ik��nkuin paremmaksi niin� hetkin�, jolloin on
heid�n kanssaan. Ja saada silloin t�ll�in hyv�ily, yst�v�llinen katse
tuolta puhtaalta, l�mminsieluiselta Anna R:lt� ja syd�mellinen sana
Fjalarin runoilijalta on suoranainen ilo syd�n-raukalleni, joka janoaa
hyv�ntahtoisuutta ja joka paleltuisi pois ilman l�mp�� ja aurinkoa.
Muistan niit� aikoja, jolloin ennen olin R:lla, jolloin elin ainoastaan
nykyhetkess� ja ammensin l�mp�ni ja valoni runoilijan silm�st� ja
katsoin h�neen niinkuin Jumalan korkeaan taivaaseen, jossa kaikki
ihanuus on, enk� sellaisina hetkin� ajatellut mit��n muuta kuin h�nt� --
mutta nyt!�
Emilie Bj�rkst�n tunnekyll�isine, liehahtelevine luonteineen olisi
enemm�n kuin kukaan muu tarvinnut tyynt� tahtoa, joka olisi hallinnut
h�nt�, voimakasta k�tt�, joka lempe�sti olisi kuljettanut h�nen sielunsa
pois siit� muodottomien mielikuvien harhasokkelosta, johon se oli
eksynyt, joka viisaasti olisi selvent�nyt ajatukset noissa herke�m�tt�
ty�skenteleviss� aivoissa, jotka nyt olivat tupaten t�ynn� Eug�ne Sue'n
�jumalallisia� romaaneja ja atterbomilaisia sitaatteja. H�nen
vanhempiensa kuoleman j�lkeen ei ollut ket��n, joka olisi osoittanut
tarpeeksi mielenkiintoa h�nen omaa itseytt��n kohtaan ruvetakseen h�nen
itsens� vuoksi hiljalleen kehitt�m��n niit� mahdollisuuksia, jotka
asuivat h�nen sisimm�ss��n: h�nen palavaa kauneudenkaipuutaan, h�nen
runouden ja musiikin ihailuaan, h�nen leimuavaa innostustaan kaikkeen
�suureen ja ihanaan� el�m�ss�. H�nen juureton olomuotonsa oli saanut
aikaan sen, ett� h�n itse oli saanut etsi� mist� sattui saamaan ravintoa
kaikelle sille, mit� h�nen mielens� kaipasi, ja kaikki romantiikan
pingoittuneimmat aatteet olivat l�yt�neet erinomaisen maaper�n h�nen
p��ss��n ja syd�mess��n. T�ss� oikullisessa kiihtymistilassa oli
ihmisten mielest� juuri h�nen vieh�tysvoimansa; miehet rohkaisivat sit�,
naiset moittivat sit�; h�n heittelehti ��rimm�isyydest� toiseen, ja
huolimatta ikuisesta yst�vyydest� ja palavasta rakkaudesta, joista h�n
niin usein puhui, sai h�n kuitenkin yksin koettaa pit�� huolta itsest��n
ja ep�tasaisesta luonnonlaadustaan, mik� ei suinkaan h�nelle onnistunut.
Koko h�nen el�m�ns� oli tunteiden ja tunnelmien ep�selv�� kaaosta, josta
puuttuivat kaikki mittasuhdat ja josta kaikki todellisuus oli julistettu
pannaan. Kunnes Runeberg tuli. Ei en�� loistavan s�dekeh�n ymp�r�im�n�,
ihailtuna runoilijana, vaan sin� voimakkaana, tyynen�, ylemmyydell��n
hallitsevana miehen�, jota h�n rakasti. Mutta h�nen kanssaan tuli my�s
ristiriita oikean ja v��r�n v�lill� h�nen el�m��ns�.
H�n ei ollut viel� kahtakymment� kolmea vuotta (1846), Runeberg oli pari
vuotta yli nelj�nkymmenen. Muutamat yst�v�lliset sanat, jotka t�m�
joillekin toisille sanoi h�nest� ja jotka h�n sattumalta kuuli, olivat
se kipin�, joka sytytti tulen h�nen herkk�liikkeisess� syd�mess��n
t�yteen liekkiin. Runeberg oli siis kiintynyt h�neen sill� tavoin. H�n
ajatteli ja tunsi niinkuin kuka muu mies hyv�ns�. Sanomattomalla
riemulla Emilie k�tki h�nen sanansa syd�meens�.
Aluksi h�n pelk�si tavata Runebergia, pelk�si, ett� t�m� huomaisi h�nen
haltioituneen ihailunsa nyt kokonaan muuttaneen luonnetta. H�nen
sisimp�ns� oli taas kuin myrsky�v� meri. Ilo, onni, itsesoimaus siit�,
ett� h�n t�ll� tavoin ajatteli toisen puolisoa, pelko ihmisten
tuomiosta, tuo usein palautuva tunne syv�st� synnillisyydest� -- kaikki
t�m� riehui ja kuohui h�nen sielussaan. Kyyneleit� ja pelkoa ja
vavistusta ja rukouksia Kaikkivaltiaan puoleen, jotta H�n armossaan
lainaisi voimaa taistelemaan kiusausta vastaan! H�n yritti olla
tapaamatta Runebergia ja palauttaa mieleens� menneisyydest� vanhoja
muistoja, jotka kerran olivat tulittaneet h�nen mielt��n. Mutta
muutamana kes�kuun p�iv�n� sattuivat he yhteen er��ll� huviretkell�.
Previous Page
| Next Page
|
|