|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 15
H�nen kujeiluhalunsa ja huumorintajunsa poistivat kaiken traagillisuuden
monesta arkaluontoisesta tilanteesta, ja h�n joutui yht�mittaa mit�
hullunkurisimpiin seikkailuihin, joita h�n eritt�in el�v�sti kuvaili
yst�ville ja tutuille, niin ett� piankin kaikki paikkakunnan asukkaat
tunsivat ne. Niinp� tiesi koko Porvoo, ett� muuan vakavarainen kauppias,
jolla oli tarjota h�nelle koti ja kontu, pani toimeen rekiretken
saadakseen vihdoinkin tilaisuuden puhua toiveistaan. Mutta Emilie
Bj�rkst�n oli valmistunut vaaraan ja h�nen onnistui siin� m��rin
lavertelullaan h�m��nnytt�� tuo vakava mies, ettei h�n koko matkalla
Kiialaan, jonne retki tehtiin, saanut sanotuksi ratkaisevaa sanaa. Vasta
paluumatkalla, kun Emilie Bj�rkst�n tanssista uupuneena ja hyv�tuulisena
ja muistamatta vaaraa j�lleen istuutui h�nen vierelleen, tuotti miehen
sitke� itsep�isyys h�nelle yll�tyksen. Mutta Emilie ei ollut neuvoton.
Yhdell� hypp�yksell� h�n oli ulkona reest�, ennenkuin kauppias oli
ehtinyt sanoa sanottavansa loppuun, ja heitt�ytyi p��t� pahkaa l�hinn�
seuraaviin ajopeleihin, jotka sattuivat olemaan t�ynn� orkesterin
soittimia. Bassoviulun p��ll� istuen h�n ajoi sin� y�n� Porvooseen,
riemuissaan t�st� onnistuneesta tempusta.
Yht� tunnettu oli juttu kymnaasinopettajasta, joka saattoi h�nt� kotiin
er��st� illatsusta ja jonka toivoa h�n yll�piti koko ajan, luvaten antaa
vastauksen seuraavassa kadunkulmassa. Kadut risteiliv�t kerta toisensa
per�st�, mutta oikeaan kadunkulmaan he eiv�t ehtineet, ennenkuin Emilie
Bj�rkst�n livahti sis��n omasta portistaan j�tt�en h�mm�styneen
maisterin synkkiin mietteisiins�. Samoin tarina siit� erinomaisen
kauniista kasakkaupseerista, jonka kanssa h�n oli luvannut tanssia
seuraavissa tanssiaisissa, jos t�m� toisi h�nelle er��n m��r�tyn kukan
verrattain kaukana olevasta mets�st�. Upseeri heitt�ytyi tulisen
juoksijansa selk��n, l�ysi kukan tanssiaisiltana ja kiiti takaisin --
havaitakseen, ett� tuo syd�met�n tytt� oli kadonnut, matkustanut pois,
ei kukaan tiet�nyt minne.
Ett� n�m� ja sadat muut samantapaiset jutut her�ttiv�t mit� suurinta
kauhua ja n�rk�styst� asianomaisissa piireiss�, sit� ei tarvinne
huomauttaa. Mutta syntipukin katumus ja itsesoimaukset ja h�nen
hassunkuriset todistelunsa taittoivat k�rjen ankarimmiltakin tuomioilta,
niin ett� h�n kuitenkin ennen pitk�� sai anteeksi yksinp� noilta pahan
kohtelun alaisiksi joutuneilta ihailijoiltakin, joista h�n tavallisesti
lopuksi sai hartaita ja uskollisia yst�vi� koko el�m�ns� ajaksi.
Jo aivan nuorena, viidentoista vuoden ik�isen�, Emilie Bj�rkst�n oli
kohdannut Runebergin ja jumaloinut h�nt� niinkuin kaikki muutkin
kohtuullisen v�limatkan p��st�. Piankin h�n aivan luonnollisesti
Porvoossa oleskelunsa aikana joutui kuulumaan siihen ihailevain yst�v�in
ja tuttavain piiriin, joka usein kokoontui runoilijan vierasvaraisessa
kodissa. H�n lienee jo silloin tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen
runoilijaan, sill� useita kertoja Runeberg l�hetti h�nelle terveisi�,
kun h�n oli kaukana poissa. Niinp� kirjoittaa Emilie Bj�rkst�n
tammikuussa 1845:
�Mit� saattoikaan sieluni toivoa t�n� uutena vuotena ihanampaa kuin mit�
oli Runebergin syd�mellinen tervehdys. Oi, min� olen niin iloinen, niin
onnellinen siit�. Syd�meni, joka niin kauan on kaivannut jonkinlaista
ilontunnetta, tuli taas aivan l�mp�iseksi, ja tuhansia kertoja saatoin
suudella noita rivej�, jotka h�nen k�tens� oli kirjoittanut
ilahduttaakseen minua j��t�v�ss� kaukaisuudessa. Pian, pian saanen
j�lleen n�hd� h�net, ihailla h�nt�, hurmautua h�nest�, rakastaa h�nt� --
ja se saa riitt�� minulle, kun niin moni toive on pett�nyt.�
Tuo �sinisilm�inen� leikitteli viel� h�nen ajatuksissaan -- h�nen
vuoksensa �suru j�lleen uursi merkkej��n� Emilien sieluun; h�nen
muistonsa -- ei Runebergin -- puhkaisi Emiliess� esiin runosuonen, kun
h�n kuvaa esim. Stansvikin luontoa.
�Min� muistan, muistan nuo siniset, v�reilev�t j�rvet kauniine
lehv�isine rantoineen. Muistan nuo alpit, nuo syv�t, hiljaiset,
tuoksuvat laaksot, joissa luonto viett�� ikuista sabbattia, n�en my�s
tuon vieh�tt�v�n puuryhm�n ja kukkaset; n�en kuutamon lahdella ja t�hdet
yll� mets�n rauhan. Kuulen my�s Eolin-harpun sointuvan valittavat
s�velet. -- Onneksi minulle, ett� voin vied� Stansvikin muistossa
mukanani!�
Er��n� toisena p�iv�n� kuuluvat sanat n�in:
�Nyt on rakkaus -- yst�vyys -- kaikki lopussa! -- Min� tahdon itke� ja
k�rsi� vaieten -- ei kukaan saa tiet�� kaikista kamppailuistani,
ainoastaan H�n korkeudessa, joka varmaan kerran on antava minulle
lohdutusta. Kyyneleetkin, niin, nekin voivat olla nautintoa; ja ne ovat
virranneet t�n� aikana, aikana, jossa on ollut niin 'runsaasti punaista
ja mustaa'. Raskaaksi ja pime�ksi k�y minulle aika, raskaaksi k�y
minulle el�m� t�st� l�hin, sill� en n�e en�� ainoatakaan valonpilkett�.
Kunpa oppisin vain oikein rukoilemaan Rakkauden valtakuntaa, sill�
saahan rukouksesta niin paljon lohtua, ja sitten k�rsim��n nurkumatta
p�ivien taakan, joka kuitenkin enimm�kseen on omaa syyt�ni.�
Previous Page
| Next Page
|
|