|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 14
Vuonna 1923 on kulunut sata vuotta Emilie Bj�rkst�nin syntym�st�.
L�hestyk��mme nyt, vuosisataa my�hemmin, hell�varoen ja yst�v�llisesti
h�nen l�mmint�, levotonta syd�nt��n, ja kun mit��n nuoruudenaikaista
muotokuvaa h�nest� ei ole olemassa, s�ilytt�k��mme muistossamme se kuva,
jonka h�n tiet�m�tt��n p�iv�kirjassaan on maalannut itsest��n. En luule,
ett� mik��n sivellin paremmin olisi voinut kuvata sen naisen sielukasta
suloutta, joka yli kahden vuosikymmenen ajan piti lumoissaan kirjallisen
suuruudenaikamme etevint� miest�.
Helsinki, lokakuussa 1922.
_Berta Edelfelt_.
Hauhon rovasti, Johan Jacob Bj�rkst�n, oli leski menness��n naimisiin
Gustava Albertina von Hausenin kanssa. H�nen nelj�st� lapsestaan, joista
kaksi oli tytt��, kaksi poikaa, pidettiin vanhinta tyt�rt� Amandaa
(naimisissa ensimm�isen kerran l��ninsihteeri Solitanderin kanssa
Mikkeliss�, toisen kerran valtioneuvos Lars Langenski�ldin kanssa
Viipurissa) perheen kaunottarena, sill� h�nell� oli s��nn�lliset
piirteet ja lempe� ja rakastettava ilme kaunismuotoisissa kasvoissaan.
Mutta ett� nuorempi, Emilie, syntynyt 26 p:n� hein�kuuta 1823, leimuava
ja hehkuva kuin tulenliekki, kauniine, haaveellisine silmineen ja
hohtavine hipi�ineen teki voimakkaamman vaikutuksen kaikkiin, jotka
n�kiv�t h�net, on aivan varma. Molemmat vanhemmat kuolivat varhain,
Emilie l�hetettiin Porvooseen t�ysihoitoon eksentrisen Mlle Stenborgin
luo, joka enemm�nkin oli tunnettu monenkaltaisista seikkailuistaan ja
haaveellisesta mielenlaadustaan kuin kasvattajalahjoistaan. Tuossa
liikahehkutetussa kouluilmastossa, jossa kaikki joutilaat hetket
k�ytettiin romaanien lukemiseen, laskettiin siis pohja tuon nuoren tyt�n
vilkkaan ja herkk�liikkeisen sielun kehitykselle, ja jos h�nen
luonteestaan jo alun pit�in puuttui tervett� tasapainoa, niin ei h�n
ainakaan sit� kouluajalla voinut hankkia, etenk��n kun h�n olosuhteiden
pakosta kokonaan oli vailla tukevaa jalansijaa el�m�ss�. Is�t�n ja
�idit�n kun oli, vietti h�n suurimman osan el�m�st��n vieraana milloin
siell� milloin t��ll�, yst�vien ja sukulaisten luona. Sill� siihen
aikaan ei kukaan uskaltanut edes uneksiakaan, ett� nuori tytt� omilla
tuloillaan, olivatpa ne sitten kuinka vaatimattomat tahansa, voisi
ty�ns� avulla hankkia itselleen pysyv�isen paikan jollakin m��r�tyll�
seudulla. Kuluksi ajetuilla kyytihevosilla matkusteli h�n niinmuodoin
alituisesti ymp�ri, milloin Mikkeliin, milloin Viipuriin, milloin
Loviisaan, Helsinkiin ja Porvooseen ja sitten taas takaisin. Kaikkialla
h�n sai yst�vi�, jotka pitiv�t h�nest�, ja ihailijoita, jotka
hakkailivat h�nt�. Sill� ei h�n ollut muiden kaltainen, Emilie
Bj�rkst�n. H�n oli pelkk�� tunnetta ja haavemielt�, h�n oli tulta ja
liekki�, h�n oli innostusta ja iloa. Kaikkialla minne h�n tulikin kylvi
h�n mieliin levottomuutta ja sekasortoa. H�nen ihonsa oli kuin valkean
ruusun ter�lehdet, h�nen kaulansa ja kuulut olkap��ns� kuin alabasteri,
h�nen vartensa kuin sorvaillun nuken. Ja kun h�n harsopuvussaan valssin
py�rteiss� lensi k�sivarrelta toiselle, lausuttiin aivan yleisen�
mielipiteen�, ett� h�n oli t�ydellinen keijukainen. Ja sek�
�sinisilm�inen� ett� �tumma� ja kaikki muutkin olivat polvillaan t�m�n
olennon edess�, joka oli niin erilainen kuin pikkukaupunkilaistyt�t
yleens�.
Eik� se ollutkaan ihmetelt�v��. Sill� Emilie Bj�rkst�nill� oli, monista
hyvist� ominaisuuksistaan huolimatta, tuo vaarallinen halu ja kyky
vangita miessyd�mi�. H�n ei tavoitellut �sit� ainoaa�, vaan tahtoi saada
monta, monta. H�n piteli niit� kuin perhosia l�mpim�ss� k�dess��n ja
nautti tuntiessaan niiden lepattavat siivenly�nnit vankilansa sis�ll�,
kunnes h�n �kki� taas avasi k�tens� ja antoi niiden lent�� pois, mit�
kauemmaksi, sit� parempi. Sitten seurasi mit� haaveellisimpien
omantunnon soimausten hetki�, romanttisia tuskan hetki�, pitki�
rukouksia Kaikkivaltiaalle, ett� H�n antaisi anteeksi h�nen
ep�vakaiselle syd�melleen. Mutta seuraavalla kerralla tilaisuuden
tarjoutuessa oli kiusaus j�lleen liian voimakas, h�nen synnillinen
halunsa edes hieman p��st� vakuuteen omasta vallastaan sai j�lleen
yliotteen, ja unohtaen kaikki hyv�t p��t�kset h�n antautui uudestaan
siihen ajattelemattomaan, itsekk��seen, kiehtovaan leikkiin, jota
nimitet��n keimailuksi.
V�list� sattui my�s niin, ett� h�n itse sotkeutui omiin verkkoihinsa,
ett� my�s h�nen oma syd�mens� joutui vangiksi, ett� h�n tanssisalissa
tulisen galopaadin j�lkeen luuli tuntevansa pyh�n rakkauden tulta ja
unelmoi ikuisesta autuudesta rakastetun rinnalla. Mutta sitten taas
olosuhteet vieroittivat h�net ihanteestaan; uusia matkoja, uusia
vaikutelmia; ja kyynel�ity��n jonkun aikaa Fritiofin satu k�dess��n ja
kaihomielinen huokaus: �Ich habe genossen das irdische Gl�ck, ich habe
gelebt und geliebet� huulillaan et��nnytti h�n jumaloimansa miehen kuvan
yh� enemm�n ja enemm�n pois mielest��n tai my�s ty�nsi sen hiljaa
muistojensa romukammioon vet��kseen sen sielt� p�iv�nvaloon ainoastaan
silloin t�ll�in, mieluimmin niin� yksitoikkoisina viikkoina maalla,
jolloin �luonto oli h�nen ainoa yst�v�ns�. Mutta tavallisesti onnistui
h�nen p��st� pelist� suuremmitta vaurioitta.
Previous Page
| Next Page
|
|