|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 13
D�rf�r bj�d du mig
Icke komma mer,
Att jag kommer blott
F�r att fly igen.
D�rf�r ville du
Icke se mig mer,
Att du ser mig blott
F�r att sakna se'n.
Lopuksi on meill� nelis�keinen �Minnet�, kirjoitettu 1847 syksyll�,
jolloin tunteet n�ytt�v�t olleen l�mpimimmill��n ja runoilija selitt��,
ettei h�n saa aikaa kulumaan, kun Emilie matkustaa pois:
Till sorg blef minnet givet,
Beg�r du frid s� gl�m;
Vad minns du dock av livet,
En suck, en t�r, en dr�m!
Niin, t�ss� lieneekin kaikki, mink� Runebergin runoudessa mahdollisesti
voi sanoa saaneen suoranaisia vaikutteita h�nen yhdess�olostaan Emilie
Bj�rkst�nin kanssa. Kaikilla n�ill� pienill� runoilla -- my�skin
leikillisill� -- on kaihomielinen pohjas�vy: tunne suhteen hauraudesta
sen aiheuttaa.
Mik�li her�tt�� kummastusta se, ett� tuo pitk� ja uskollinen yst�vyys ei
heijastu t�ytel�isemmin Runebergin runollisessa innoituksessa, voi
siihen vain huomauttaa, ett� ylip��ns� h�nen runoutensa, ensimm�ist�
lyyrillist� kautta lukuunottamatta, liikkuu kokonaan h�nen
persoonallisten el�mystens� ulkopuolella.
Tukholmassa, lokakuussa 1922.
_Werner S�derhjelm_.
VANHAN P�IV�KIRJAN LEHTI�
ALKUSANA
Emilie Bj�rkst�n kirjoittaa 30 p:n� marraskuuta 1856 p�iv�kirjaansa:
�Sin� kirjani, sieluni lehti, sin� olet oleva _h�nen_ ja h�n on sinua
lukeva kun minua en�� ei ole olemassa, -- ja Jumala yksin tiet�� kuinka
l�hell� tai kaukana se aika on.� _H�n_ oli Johan Ludvig Runeberg. Jo
vuosikymment� aikaisemmin oli runoilijalla ollut muistiinpanot
hallussaan, h�n oli lukenut ne ja j�ljent�nyt niist� palasia. Kohtalo
oli kuitenkin p��tt�nyt, ett� h�n, joka oli yhdeks�ntoista vuotta Emilie
Bj�rkst�ni� vanhempi, oli my�skin yhdeks�ntoista vuotta ennen t�t�
p��sev� haudan lepoon.
Kun Emilie Bj�rkst�nin el�m� 15 p:n� tammikuuta 1896 p��ttyi, oli h�n
testamentannut n�m� �muistelmansa� �idilleni, rouva Alexandra
Edelfeltille. H�nen kuolemansa j�lkeen tulisivat ne j��m��n meille,
sisarelleni ja minulle. Kun kirjan p��asiallisin mielenkiinto kohdistuu
suurimpaan mieheen, mit� Suomi koskaan on omistanut, ovat monet
arvovaltaiset kirjalliset henkil�t varmana vakaumuksenaan lausuneet,
ett� meill� ei olisi oikeutta kirjailijattaren toivomuksen mukaisesti
antaa n�it� lehti� liekkien saaliiksi, vaan ett� meid�n tulisi jollakin
tavalla saattaa niiden oleellisin sis�llys j�lkimaailman tietoon. T�m�
pieni kirja, johon olen koettanut mahdollisimman suurta
hienotunteisuutta noudattaen koota yhteen muutamia otteita
p�iv�kirjasta, pyrkii t�ytt�m��n n�iden lausuntojen antajain
toivomuksen.
Mik�li min� tunnen Emilie Bj�rkst�ni�, en luulisi my�sk��n olevan
vastoin h�nen mielt��n, ett� h�nen muistoonsa t�ten kiinnitet��n
huomiota, varsinkin kun h�nen el�m�ns� romaanin tunsivat kaikki h�nen
aikalaisensa ja siit� silloin laajoissa piireiss� keskusteltiin. H�n oli
�itini l�heinen tuttava, kernaasti n�hty vieras kodissamme, ja h�n puhui
t�ysin vapaasti ja ilman mit��n vaitiolon vaatimusta t�st� tunteestaan,
joka muodosti h�nen el�m�ns� keskipisteen, ja viel�p� lukikin palasia
yll�mainitusta p�iv�kirjasta. Jos h�n olisi toivonut, ett� h�nen
suhteensa siihen mieheen, jonka h�n oli asettanut korkeimmalle
maailmassa, pit�isi vaipua unhoon, ei h�n varmaankaan olisi puhunut
siit� meille, jotka kuuluimme vallan toiseen sukupolveen, eik� h�n
koskaan olisi siin� tapauksessa testamentannut p�iv�kirjaansa meille.
Olen senvuoksi vakuutettu siit�, ett� h�nt� koskeva kirjoitelma, joka
nojautuu muistiinpanoihin, joiden tunnelmia selostuksissani olen
koettanut kuvastaa, ei olisi ollut vastoin h�nen toivomustaan --
k�sityskanta, johon ilokseni ovat my�skin yhtyneet ne h�nt� l�hell�
olevat henkil�t, joiden mielt� minulla on ollut tilaisuus tiedustella --
sit�kin suuremmalla syyll�, kun t�m�n kirjoitelman tekij� oli h�neen
mit� l�mpimimmin kiintynyt ja nyt, luettuaan ensimm�ist� kertaa nuo
monet tihe��n kirjoitetut vihot, enemm�n kuin koskaan pit�� h�nen
muistoaan s�ilytt�misen arvoisena. Me olemme h�nelle velkaa l�mpimimm�n
kiitoksen siit�, ett� h�n on antanut meid�n, toisen ajan lasten, jotka
olemme oppineet arvioimaan inhimillisen aineksen jokaisessa ihmisess�
korkealle, n�iden �muistelmien� kautta n�hd� pilkahduksen my�skin niist�
tunteista, jotka kerran liikkuivat Johan Ludvig Runebergin voimakkaassa,
miehekk��ss� sielussa. El�m�mme suurimmat kauneusvaikutelmat olemme
saaneet Runebergilt�, ja kaikki, mik� syvent�� tuntemustamme h�nest�, on
meille kallisarvoista ja pyh��.
Previous Page
| Next Page
|
|