|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
Peter Halketin ajatukset k�viv�t hieman sekaviksi. Tuo asia oli hiukan
liian vaikea h�nelle, aivan kuin p��t�slasku ennen koulussa, kun h�n ei
voinut keksi� kahden ensim�isen termin suhdetta kolmanteen. Niin, jos he
eiv�t m�isi osakkeita oikeaan aikaan, niin se olisi heid�n oma syyns�.
Kuka k�ski laiminly�m��n? H�n Peter Halket ei ollut edesvastauksessa
siit�. Jokainen tiesi, ett� h�nen tuli myyd� oikealla ajalla. Elleiv�t
he tahtoneet myyd� oikealla ajalla -- no niin -- he eiv�t siis
tahtoneet. _"Juuri ne osakkeet, jotka te myytte, eik� ne, jotka te
pid�tte, tuottavat rahaa."_
Mutta jos he eiv�t voineet myyd� niit�?
T�ss� Peter Halket alkoi ep�r�id�. -- No niin, silloin t�ytyy Englannin
hallituksen ostaa ne, jos ne olivat niin huonoja, ettei kukaan muu
niist� huolinut. Silloin ei kukaan joutuisi tappiolle. "Englannin
hallitus ei voi antaa englantilaisten osakeomistajain k�rsi�." H�n oli
kuullut tuon usein kyll�. Brittil�inen veronmaksaja saisi maksaa
Chartered Companyn sotilaista ja kaikista noista muista asioista, ellei
Chartered Company itse voinut maksaa, ja sen piti ostaa osakkeet, jos
Chartered Company menisi nurin, sill� tuohon yhti��n kuului lordeja,
herttuoita ja prinssej�. Ja miksi hallitus ei siis maksaisi _h�nen_
yhti�ns� edest�? H�n hankkisi my�skin lordeja siihen!
Peter Halket tuijotti tuleen aivan syventyneen� laskuihinsa. -- Herra
Peter Halket, Peter Halketin kultakaivososakeyhti�n tireht��ri. Sitten
kun h�n oli hankkinut itselleen tuhansia, -- Herra Parlamentin j�sen
Peter Halket. Sitten kun h�nell� oli miljooneja, -- Sir Peter Halket,
valtioneuvos!
H�n mietti syv�sti ja tuijotti tuleen. Jos omistat viisi tai kuusi
miljoonaa, voit menn� minne haluat ja tehd� mit� haluat. Voit menn�
Sandringhamiin. Voit naida kenen tahdot. Ei kukaan kysy mik� �itisi oli.
Se ei merkitse kerrassaan mit��n.
Omituinen �itel�, masentava tunne valtasi Peter Halketin. H�n veti
vy�ns� tiukemmalle.
Vaikk'ei sinulla olisi enemp�� kuin kaksi miljoonaa, voisit pit�� oman
keitt�j�n ja passarin, jotka tulisivat kanssasi leiriin ja sotaan. Ja
sin� saisit niin paljon shampanjaa ja muuta hyv�� kuin mielesi tekisi.
T�ll� hetkell� t�m� tuntui t�rke�mm�lt� Peter Halketista kuin
Sandringhamiin meno.
H�n veti esille pullonsa, jossa oli Cape kaupungin viinaa, ja otti siit�
pienen kulauksen.
Toiset miehet olivat tulleet tyhjin� Etel�-Afrikkaan ja koonneet
rikkauksia. Miksik� ei h�n?
H�n ty�nsi pieni� oksia suuren puup�lkyn alle ja helakka liekki lehahti
ilmoille. Sitten h�n kuunteli tarkkaan. Tuuli alkoi tauota ja y� k�vi
hyvin hiljaiseksi. Kello oli nyt nelj�nnest� vaille kaksitoista. H�nen
selk��ns� pakotti ja h�n olisi tahtonut heitt�yty� pitk�lleen, mutta h�n
ei uskaltanut, sill� h�n pelk�si nukkuvansa. H�n kumartui eteenp�in ja
piti k�si��n polvien v�liss� sek� katseli liekki�, jonka h�n oli saanut
leimuamaan.
Sitten v�h�n ajan kuluttua Peter Halketin ajatukset alkoivat himmet�. Ne
k�viv�t vihdoin hajanaiseksi kuvasarjaksi, joka riehui hujan hajan h�nen
aivoissaan, ilman yhten�ist� j�rjenjuoksua. Kun h�n nyt katsoi
r�tisev��n leimuun, n�ytti se olevan sama tuli, jolla he olivat
polttaneet alkuasukasten kyl�n, ja he heittiv�t tuleen kaikki, jota ei
voinut kantaa pois. Sitten h�n oli n�kevin��n �itins� lihavat hanhet
menn� laahustavan pient� polkua my�ten, jonka kummallakin puolen oli
vihre�t� ruohoa. Sitten h�n oli n�kevin��n ne majat, joissa h�n asui
kullankaivajain kanssa, ja ne neekerivaimot, jotka asuivat h�nen
kanssaan. Ja h�n mietti ett� miss�h�n ne naiset nyt lienev�t. Sitten --
h�n n�ki kuinka vanhan mashonalaisen p�� ammuttiin pois ja k�det viel�
liikkuivat h�nell�. H�n kuuli kuinka neekerivaimot ja lapset kirkuivat,
kun kiv�rit k��nnettiin heid�n leiriins� p�in. Ja sitten h�n kuuli
kuinka dynamiitti r�j�hti ja kaivoi haudan. Sitten h�n taas oli
ampuvinaan maksimikiv�rill�, mutta se oli h�nest� aivan leikkuukoneen
n�k�inen, semmoisen, jota h�n oli k�ytt�nyt Englannissa, mutta vainiolla
h�nen edess��n ei ollutkaan keltaista viljaa, vaan mustia miesten p�it�.
H�nest� tuntui, ett� jos h�n katsoisi taakseen, n�kisi h�n nuo p��t
takanaan rivitt�in, aivan kuin koneella leikattu viljakin.
Risuista lehahti liekki yh� kirkkaampana ilmoille, ja kun puut
halkesivat, n�kyi palava ydin niiden sis�ss�. Ratina ja ritin� kaikui
h�nen aivoissaan kuin tykist�patterin ampuminen. Sitten h�n �kki� muisti
mustan naisen, jonka h�n ja er�s toinen mies oli yll�tt�nyt yksin
pensaikossa, lapsi sel�ss�, mutta nuori ja siev�n n�k�inen. Hm -- he
eiv�t ampuneet h�nt�! -- ja musta nainenhan ei ollut valkoinen. H�nen
�itins� ei ymm�rt�nyt noita asioita. Englannissa oli kaikki niin
erilaista kuin Etel�-Afrikassa. H�nell� oli ep�miellytt�v� tunne siit�,
ett� h�n koetti puolustautua �idilleen, mutta ei oikein ymm�rt�nyt
miten.
Previous Page
| Next Page
|
|