|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
H�n mietti ensin, ett� saisikohan h�nen �itins� koskaan sen kirjeen,
jonka h�n oli edellisell� viikolla pannut postiin, ja veisik�h�n
postinkuljettaja sen �idin m�kille, vai pit�isik�h�n �idin l�hte� sit�
postikonttorista noutamaan. Ja sitten h�n ajatteli sit� pient� kyl��
Englannissa, jossa h�n oli syntynyt ja kasvanut. H�n n�ki kuinka �idin
valkoiset hanhenpojat ry�miv�t portin alatse ja menn� vaaputtivat
lammikkoon takapihalla. H�n n�ki kouluhuoneen, jota h�n oli niin
inhonnut poikana ja josta h�n niin usein oli karannut onkimaan tai
linnunpesi� hakemaan. H�n n�ki kuvat kouluhuoneen sein�ll�, johon
ilta-aurinko loisti, kun h�nen piti istua sis�ll�. Siin� oli Jesus
Juudanmaalta siunaten lapsia, ja yhdess� kuvassa juuri oven yl�puolella
H�n riippui ojennetuin k�sin, ja jaloista vuoti verta. Sitten Peter
Halket ajatteli tornia raunioitten luona, jonne h�n niin usein oli
kiivennyt hakemaan linnunmunia, ja h�n n�ki �itins� seisovan m�kin
ovella, kun h�n tuli kotiin illalla, ja h�n tunsi �idin k�sivarret
kaulassaan h�nen suudellessaan poikaansa. Mutta h�n tunsi my�skin �idin
kyyneleet poskellaan, siksi ett� h�n oli ollut poissa koulusta koko
p�iv�n. Ja h�nest� tuntui kuin h�n olisi pyyt�nyt anteeksi �idilt� ja
luvannut, ettei h�n milloinkaan en�� tekisi niin, jos �iti vain nyt
lakkaisi itkem�st�. H�n oli usein muistellut �iti��n kotoa l�hdetty��n,
laivassa, ty�skennelless��n kultakaivoksissa ja ruvettuaan sotamieheksi.
Mutta h�nen muistonsa olivat aina olleet niin ep�m��r�isi�. H�n ei ollut
selv�sti n�hnyt ja tuntenut �iti�. Mutta t�n� iltana h�n kaipasi �iti�
aivan niinkuin ennen muinoin pikku poikana, maatessaan vuoteellaan
viereisess� huoneessa ja katsellessaan oven l�pi �iti�, joka kumartui
pesusoikon yli ansaitakseen rahaa, mill� voisi poikaansa ruokkia ja
vaatettaa. H�n muisti kuinka h�n oli kutsunut �iti� luokseen, ja �iti
tuli ja k��ri h�net peitteeseen nimitt�en h�nt� "pikku Simoniksi", joka
oli h�nen toinen nimens� ja joka my�s oli ollut h�nen is�ns� nimi. Sit�
nime� �iti k�ytti silloin vain kun h�n, Peter, makasi vuoteellaan
illalla, tai kun h�n oli loukannut itsens�.
H�n istui siin� tuijottaen tuleen. H�n p��tti ansaita paljon rahaa, ja
�iti muuttaisi h�nen luokseen asumaan. H�n rakentaisi suuren talon
Lontoon West Endiin, niin suuren, ettei semmoista oltu ikin� ennen
n�hty, ja maalle h�n rakentaisi toisen talon, ja he eiv�t milloinkaan
tekisi ty�t�.
Peter Halket istui kuin kivettyneen� ja tuijotti tuleen.
Kaikki miehet ansaitsivat rahaa tultuaan Etel�-Afrikkaan -- Barney
Barnato, Rhodes -- kaikki he ansaitsivat rahaa maasta, kahdeksan
miljoonaa, kaksitoista miljoonaa, kaksikymment�kuusi miljoonaa,
nelj�kymment� miljoonaa. Miks'ei siis h�nkin ansaitseisi!
Peter Halket s�ps�hti �kki� ja kuunteli. Mutta se olikin vain tuuli,
joka hiipi pitkin kallioita kuin suuri sihisev� peto, joka kiipe��
yl�sp�in. H�n katsoi j�lleen tuleen.
H�n mietti ansaitsemismahdollisuuksiaan. Kun h�n oli palvellut aikansa
vapaaehtoisena, annettaisi h�nelle suuri kaistale maata. Mashonalaisilta
ja matabelel�isilt� otettaisi kerran pois kaikki maa, ja Chartered
Company julistaisi semmoisen lain, ett� heid�n piti tehd� ty�t�
valkoisille miehille, ja h�n, Peter Halket, pani heid�t tekem��n ty�t�
h�nelle itselleen. H�n ansaitsisi rahaa.
Sitten h�n mietti mit� h�n tekisi sill� maalla, ellei se olisikaan hyv��
ja ellei siit� voisi ansaita rahaa. Siin� tapauksessa h�nen pit�isi
perustaa syndikaatti, jota nimitett�isi Peter Halketin
kultakaivosyhti�ksi tai Peter Halketin rautakaivosyhti�ksi tai muuksi
senkaltaiseksi. Peter Halket ei ollut aivan selvill�, kuinka semmoinen
syndikaatti olisi perustettava, mutta sen h�n tiesi varmaan, ett� h�nen
ja muutamien muitten miesten pit�isi ostaa osakkeita. Heid�n ei
tarvitsisi maksaa niit�. Ja heid�n piti saada joku suuri mies Lontoossa
ottamaan osakkeita. H�nen ei tarvitsisi maksaa niist�. He
lahjoittaisivat ne h�nelle. Ja sitten olisi yhti� valmis. Ei kenenk��n
tarvitsisi maksaa mit��n. Se olisi pelkk� nimi vain -- "Peter Halketin
kultakaivososakeyhti�". Se menisi t�ydest� Lontoossa, ja sik�l�iset
ihmiset, jotka eiv�t tunteneet maata, ostaisivat osakkeet. _Heid�n_
pit�isi antaa puhdasta rahaa niist�, tietysti. Ehk�p� viisitoista puntaa
kappaleesta hintojen ollessa ylimmill��n! -- Peter Halketin silm�t
vilkkuivat h�nen katsellessaan tuleen. -- Ja sitten, kun hinnat olisivat
ylimmill��n, h�n, Peter Halket, m�isi kaikki osakkeensa. Jos h�n antaisi
itselleen ainoastaan kuusituhatta osaketta ja m�isi ne kymmenest�
punnasta kappale, niin h�n, Peter Halket, omistaisi kuusikymment�tuhatta
puntaa! Ja sitten h�n perustaisi uuden yhti�n, ja sitten viel� uuden.
Peter Halket siveli mietteiss��n polveaan.
Ent�s sitten ne muut ihmiset, jotka ostivat osakkeet rahalla? Ne
saisivat tietysti taas myyd� ne. Ne saisivat kaikki myyd� ne yh�
uudestaan.
Previous Page
| Next Page
|
|